Heippa!
Olimme avopuolison kanssa loppukesästä 2005 Alanyassa. Meidän mielipiteemme paikasta on se, ettemme pitäneet yhtään.
Toisena lomapäivänä kummatkin saivat todella pahan vatsataudin, jota kesti 5 päivää. Vaikka olimme syöneet niitä tabletteja, jonka olisi pitänyt vähän estää tämän tapahtumista. Tästä johtuen olo oli todella heikko ja huono lähes koko loman.
Toisena lomapäivänämme kävimme paikallisessa parturissa, koska olimme kuulleet paljon kehuja halvoista hinnoista. Parturi laittoi suojakankaan väärin päin avopuolisoni juuri ennen matkaa ostetun valkoisen pellavapaidan päälle, joka johti siihen että edellisen asiakkaan päähän laitettu punainen väri tarttui suojakankaasta paitaan. Koko kallis paita pilalla. Parturi vain kohautti olkiaan ja peri parturista täyden hinnan.
Paljon muutakin ikävää tapahtui matkalla, mutten jaksa niitä alkaa luetella, koska täällä palstalla tunnutaan olevan kovin vastaan huonoja kokemuksia.
Yleisesti emme pitäneet siitä, että koko Alanya oli kuin rakennettu turisteja varten. Samoja kojuja vierivieressä. Joka ainut myyjä puhui suomea, eikä rauhassa saanut kävellä tai katsella mitään. Tinkiminenkään ei ole minun juttuni. Alanyassa tinkiminenkin vaikuttaa ihan puhtaasti kusetukselta, eikä vain tinkimiskulttuurilta. Jos paidan hinta alkaa 200:sta eurosta ja loppuen lopuksi se onkin 20 euroa.. Uskon, että joihinkin tällainen turistien "palvominen" uppoaa (tunnen itsekin tapauksia), mutta meihin valitettavasti ei.
Ensi kerralla pitänee katsella joku vähän erilainen kohde. Ensi kesänä ei lomia kyllä olekaan, joten pitää tyytyä Suomen matkailuun :)
Tässä minun tilitykseni. Tarkoitus ei ole mollata ihmisiä jotka paikasta kovasti tykkäävät, mutta heille jotka eivät pidä valtavasta massaturismista: tämä ei ole oikea paikka.
Olimme avopuolison kanssa loppukesästä 2005 Alanyassa. Meidän mielipiteemme paikasta on se, ettemme pitäneet yhtään.
Toisena lomapäivänä kummatkin saivat todella pahan vatsataudin, jota kesti 5 päivää. Vaikka olimme syöneet niitä tabletteja, jonka olisi pitänyt vähän estää tämän tapahtumista. Tästä johtuen olo oli todella heikko ja huono lähes koko loman.
Toisena lomapäivänämme kävimme paikallisessa parturissa, koska olimme kuulleet paljon kehuja halvoista hinnoista. Parturi laittoi suojakankaan väärin päin avopuolisoni juuri ennen matkaa ostetun valkoisen pellavapaidan päälle, joka johti siihen että edellisen asiakkaan päähän laitettu punainen väri tarttui suojakankaasta paitaan. Koko kallis paita pilalla. Parturi vain kohautti olkiaan ja peri parturista täyden hinnan.
Paljon muutakin ikävää tapahtui matkalla, mutten jaksa niitä alkaa luetella, koska täällä palstalla tunnutaan olevan kovin vastaan huonoja kokemuksia.
Yleisesti emme pitäneet siitä, että koko Alanya oli kuin rakennettu turisteja varten. Samoja kojuja vierivieressä. Joka ainut myyjä puhui suomea, eikä rauhassa saanut kävellä tai katsella mitään. Tinkiminenkään ei ole minun juttuni. Alanyassa tinkiminenkin vaikuttaa ihan puhtaasti kusetukselta, eikä vain tinkimiskulttuurilta. Jos paidan hinta alkaa 200:sta eurosta ja loppuen lopuksi se onkin 20 euroa.. Uskon, että joihinkin tällainen turistien "palvominen" uppoaa (tunnen itsekin tapauksia), mutta meihin valitettavasti ei.
Ensi kerralla pitänee katsella joku vähän erilainen kohde. Ensi kesänä ei lomia kyllä olekaan, joten pitää tyytyä Suomen matkailuun :)
Tässä minun tilitykseni. Tarkoitus ei ole mollata ihmisiä jotka paikasta kovasti tykkäävät, mutta heille jotka eivät pidä valtavasta massaturismista: tämä ei ole oikea paikka.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Moikka
Itse olen kylla huomannut etta talla palstalla Turkin negatiivisia puolia kasittelevat tekstit ovat lahinna parin sanan lurautuksia tai sitten taynna todella epaasiallista ja rasistista kielenkayttoa.
Oma tekstisi oli harvinaista herkkua, kerrankin kritiikkia asiallisin ilmaisuin ja hyvin perusteltuna. Kiitos!
kommentteja
1)jos vatsasi on niin herkka, saat takuulla ripulin missa tahansa "eksoottisemmassa" kohteessa. Kokeilepas kanasalaattia Sunny Beachilla tai falafelia Tunisiassa! ;)
Vaikka bakteerikannat on kovin erilaisia kaikki Turkkiin matkanneet turistit eivat sairastu ollenkaan. Itse olin Turkissa kipeana aluksi 3kk, jonka jalkeen totuin siihen bakteerikantaan niin, etta Suomessa tulen kipeaksi kun juon hanavetta.
Maitohappobakteerit muuten harvoin toimii herkkavatsaisile -- ne ovat usein taytta lintukodon legendaa.
Ja paikan paalla jos tulee kipeaksi pitaa menna heti apteekkiin jossa kylla osaavat neuvoa.
Miksi ette hankkiutuneet laakarille heti ensioireiden ilmestyttya?
2) Jos joku sanoo, etta minka tahansa paidan alkusumma on 200 euroa se on vitsi, ei kusetusta.
Ymmarran kylla, etta tinkiminen voi olla rasittavaa, mutta senkin voi tehda lyhyesti ja ytimekkaasti sanomalla etta en jaksa pelleilla naurettavista summista, mennaanpas poika asiaan. Tai sitten voi matkata esim Alanyasta Antalyaan, jossa ostosten tekeminen on paljon yksinkertaisempaa.
Monilla suomalaisilla ei ole pokkaa olla asiallisen luja ja jampsakka. Kaikki tilanteet, jossa tarvitaan diplomatian ja asiallisen neuvottelun taitoja koetaan ahdistaviksi tai arsyttaviksi. Joko suututaan tai sitten lahdetaan vaivaantuneina pois. Britit kuvailevat tata neuvottelutaidon puutetta "lack of interpersonal skills". Tama on selva kulttuuriero suomalaisen ja etelamaalaisen kayttaytymisen valilla.
Turkissa tinkimista on enimmakseen vain turistikohteissa ja isoimmissa basaareissa joten yhden lomakokemuksen perusteella on mielestani eparealistista yleistaa "ahdistava tinkiminen" koko Turkin luonteenpiirteeksi.
3) Alanya on turistirysa.
Olet oikeassa. Mutta etteko reissanneet sielta minnekkaan muualle? 90% paikoista, joihin suomalaiset matkanjarjestajat vievat suomalaisia ovat ns. turistirysia.
Jos haluat nahda jotain alkuperaisempaa, suosittelen, etta vuokraat auton tai kokeilet omatoimimatkailua.
4) Parturi oli torkea myos omasta mielestani.
Mutta miksi ette valittaneet asiasta? Tassa paastaan taas kohtaan 2.
Mielestani myos negatiivisista asioista pitaa osata keskustella ja neuvotella asialliseen ja jampsakkaan tyyliin.
Jos paita menee pilalle, olisitte sanoneet kampaajalle etta tama ei nyt kay, moka on sinun. Mitas tehdaan, on epareilua etta meidan pitaisi viela maksaa taydet summat hiustenleikkuusta kun kerta pilasit paidan omalla huolimattomuudellasi.
Jos olisitte esittaneet asian "kissa poydalle" -tyyliin ja kohteliaasti parturi olisi takuulla nolostunut ja antanut alennuksen tai koko satsin ilmatteeksi.
Turkissa ei yleensa tallaisista asioista aleta riitelemaan, vaan ne neuvotellaan asiallisesti -- tosin ei kukaan mitaan korvausta tule tarjoamaan jos sita ei itse osaa pyytaa! Nain myos monessa muussa paikassa ulkomailla: ei Suomessakaan kukaan peraan juokse rahanipun kanssa anteeksipyytamaan, pitaa osata itse pitaa puolensa!
Merhaba, Zeynep1. Tykkään asiallisista kirjoituksistasi, mutta toi maitohappobakteerihomma on kyllä toisin. Olen itse herkkävatsainen (mulla on krooninen vatsakatarri). Käytän aina lomilla noita bakteereita, eikä vatsatautia ole tullut. Toki vältän jäitä, jädeä ja majoneesia. En halua lomallani syleillä posliinia.
Tämä on mulla toiminut yli 20 v, siinä kun valurautavatsat on saaneet taudin, minä en. Bulgariassa kerran koko muu hotelliväki sairasti viikon, me ei ollenkaan. Gecmis olsun.
Selamlar. Türkce ögreniyourum.
Yes, olen samaa mielta. Maitohappobakteerit auttaa joitakin ihmisia, joitakin ei. Yksi suomalainen kaveri soi niita pari viikkoa ennen italianreissua, sairastui silti. Tapaus ei pysty matkustamaan edes Alpeille ilman ripaskaa. Veikkaan, etta haittaa niista hapoista ei ainakaan ole (ei tietenkaan!) mutta jotenkin tuntuu, etta ne joilla on *todella* herkka vatsa sairastuvat jokatapauksessa. Itse olin kipeana vaikka pesin omat salaatit, kuivasin talouspaperilla, en syonyt mitaan ulkona jne. Olen hypersiisti joten hygienianpuutetta se ei ollut. Kaikki kokeet otettiin, mitaan ei loytynyt. Syy vatsakipuun ei ollut mikaan muu kuin uudenlainen bakteerikanta. Nykyaan muuten syon turkissa ihan kaikkea eika tunnu missaan!
Olen matkustellut vuosien varrella aika paljon ja vatsataudin olen sairastanut kaksi kertaa, ensimmäinen Intiassa, söin kadulta, käsihygienia unohtui nuorena, ja toinen kerta Meksikossa, syötyäni kadulla, käsiä pesemättä. Myöhemmin olen oppinut, että käsiä pestään koko ajan ja ellei vettä ja saippuaa ole saatavilla, on laukussa aina kosteuspyyhkeitä sitä varten. Turkissa en ole sairastellut, uskon sen johtuvan ahkerasta käsien pesemisestä.
Olemme käyneet lukuisia kertoja Turkissa,ja viime reissuilla olemme "nostaneet kissaa pöydälle" ja olemme saaneet todella RAIVOKASTA kohtelua osaksemme .. Mutta tästä V.....na annoimme tuplana takaisin ja asiat selvisivät meidän eduksemme!! TANA KELE Mutta koimme riitelyn lomalla todella raskaaksi jotenka Turkin matkailu on osaltamme ohi....valitettavasti viime vuosien kehitys turisteja kohtaan on laskenut jyrkästi(käytös hyvin uhmakasta ja agressivista,joka paikassa saa pelätä että mitenkähän kusettavat tällä kertaa)kiitos ja kumarrus
ja sitä sattuu useimmiten juuri noissa turisti paikooissa. Niissä ravintoloissa ja hotelleissa, joissa ei taso kovin korkea ole. Syiksi voisi olettaa ainakin kahta asiaa: sattuu kohdalle ihan perusluonteeltaan inhoja ihmisiä tai sitten sattuu kohdalle örveltäviin turisteihin perinjuurin kyllästyneitä.
Odotukset ei aina osoittaudu kummallakaan puolella oikeiksi ja "sota" siitä saattaa syntyä. Tää ei kylläkään valitettavasti koske aina edes ainoastaan turisteja.
No riippuu kovin kylla siita miten nostitte kissan poydalle.
Turkissa eika yleensa missaan muuallakaan kannata lahtea hermostumaan asioista. Ongelmat pitaa selvittaa diplomaattisesti ja rauhallisesti eika MISSAAN NIMESSA pida nayttaa kiihtyneelta tai lahtea henkilokohtaisuuksiin. Suomalaiset hermostuu usein liian helposti ja menettavat "neuvottelutaidon".
Mutta toisaalta on turkkilaisissakin niita, jotka eivat kykene neuvottelemaan ja vetavat heti apinanraivot.
Lokakuussa olin lahdossa Istanbulissa lentokentalla kaymaan, hyppasin kodin edesta taksiin. Mittari toimi kumman reippaasti. Matka lentokenttabussin pysakille, joka on viimeisen 1.5 vuotta aina maksanut 2.5 liiraa maksoikin yht'akkia 4. Summa on naurettavan pieni, mutta periaatteesta haraan vastaan jos yritetaan kusettaa.
Kysyin kuskilta erittain kohteliaasti etta miksikohan mittari toimii noin arhakkaasti. Han alkoi kiihtyneesti naputtaa mittaria ja jupisi jotain.
Kun saavuin Taksim -aukiolle, totesin etta matkustan saman reitin harva se paiva enka koskaan ole maksanut siita 2.8 liiraa enempaa, vilpittomasti ihmettelen tilannetta, ettei vaan mittari ole rikki.
Aija hermostui kuin pieni apina, alkoi huutaa hysteerisena kuinka han paastoaa (ramadan) eika ole syonyt sitten viime yon. En kommentoinut mitaan.
Kun paasimme pysakille pyysin takanaolevan poliisiauton porukat tarkistamaan tilanteen ja kerroin heille kuinka ilmeisesti myos kuskin mittari paastoaa (metresi de oruclu).
Lopputuloksena maksoin poliisien lasnaollessa taksimatkasta sen tavallisen 2.5 liiraa mutta istuin lentokenttabussiin raivon vallassa. No ainakin onnistuin saikayttamaan sen huijarin vaikka poliisisedista koko tilanne oli lahinna koominen. :) Loppujen lopuksi en ole varma kannattiko koko hommasta vetaa herneet niin pahasti nenaan.
Eräälle turkkia osaamattomalle tuttavalleni kävi hassusti taksin kanssa. Taksikuski pyysi hänestä liikaa matkasta, joka oli aikaisemmin maksanut aina saman. Tuttavani kieltäytyi maksamasta "lisää" ja heitti kuskille sen, mitä aikaisemmin oli maksanut ja marssi ulos taksista eikä kuunnellut kuskin urputuksia. Saapuessaan perille hän kuuli, että taksitaksat olivat nousseet edellisenä päivänä. Kuski oli veloittanut oikein. Kuulema hävetti aika tavalla.
Kokemukseni neuvottelemisista Turkissa ovat jokseenkin negatiivisemmat kuin sinulla. Paremmin sääntö kun poikkeus on se, että ostaessa palvelua (paitsi ravintoloissa, parturissa ym. yksinkertaisissa tilanteissa) aina joku sopimukseen kuulunut asia jää saamatta ja vaatii "neuvottelua". Lähes aina vastapuoli yrittää selitellä itsensä pois tilanteesta, syyttää ostajaa tai kiskoa lisähintaa. Ainoastaan äänen korottaminen ja uhkailu auttavat. On uskomattoman ärsyttävää, että asioita ei tehdä automaattisesti valmiiksi luvatulla tavalla vaan aina pitää varmistaa yksityiskohdat etukäteen, kytätä vieressä silmä tarkkana ja lopulta kaikesta tästä huolimatta vielä soittaa perään ja valittaa. Voihan se tosin olla, että negatiiviset kokemukset tulevat mieleen kun taas positiiviset unohtuvat.
Neuvottelusta sen verran, että minusta turkkilaisen kulttuurin luonnehtiminen sanoilla "culture of relatedness" on aika osuvaa. Oli kyse mistä asiasta tahansa, niin yleensä ihmiset pyrkivät löytämään jonkin yhdistävän tekijän ja siirtymään epäviralliselle keskusteluntasolle. Aina tuntuu löytyvän joku yhteinen tuttu tai sukulainen tai muu yhdistävä asia. Yleensä tämä on ihan hauskaa ja auttaa asiaa - usein taas johtaa pelkästään sopimuksista luisteluun. Kärjistäen väittäisinkin että Suomessa on sopimusyhteiskunta (tyyliin nimet paperiin) kun taas Turkissa työn laatu perustuu asiakkaan ja myyjän väliseen suhteeseen. Väitän että monet suomalaisten ja turkkilaisten väliset riidat perustuvat juuri tähän: turkkilaiselle suomalainen on kylmä nipottaja ja suomalaiselle turkkilainen taas kuun taivaalta lupaava huijari. Ja kumpikin toimii mielestään oikein.
Olen viime aikoina ajatellut, että turkkilaisen keskustelukulttuurin rikkaus (lue: vaikeaselkoisuus) yksinkertaisesti johtuu pitkästä kulttuurihistoriasta. Suomessa ei ole ollut hovia eikä samassa mittakaavassa kaupunkikulttuuria ja niinpä vähempi kommunikaatiotaito (ja juonittelutaito) on riittänyt. Kuvaavaa on, että "politiikka" sanaa käytetään kuvaamaan myös tavallisten ihmisten välisiä suhteita eikä vain puoluepolitiikkaa.
Toisaalta "kehittynyt" keskustelukulttuuri näkyy myös kohteliaisuuksien määrässä ja keskustelukumppanin huomioimisena, mikä on tietenkin mukavaa. Monta kertaa olen vieressä katsellut, kun eurooppalainen on tietämättään mokannut todella pahasti sanoessaan jotain loukkaavaa eikä edes ole huomannut asiaa. Tyypillinen virhe on amerikkalainen ”get the job done” –asenne: heti rynnätään listaamaan vaatimuksia ja tivaamaan aikatauluja ja liiroja ja jätetään kaikki normaali kohteliaisuus pois.
Minusta englantilainen keskustelukulttuuri on aika optimaalinen kombinaatio: toisaalta sopimukset pitävät ja toisaalta small talk rasvaa mukavasti suhteet.
Vielä sen verran, että tuosta "metresi de oruclu" -heitosta olisi miespuolisella asiakkaalla saattanut nenä kipeytyä (vaikka hauskahan se oli). Minusta uskonto on selkeästi yksi niistä asioista, mistä ei kauheasti kannata letkautella. Toinen on kansallistunne.
Minä olen tyyppi tapausta,että kun menen suomessa naapuri paikkakunnalle, minulla on maha sekaisin,saati sitten turkkiin tai vaikka tallinnaan.Vaikka desifioin käsiä,syön maitohappo bakteereita ja tarkkailen tarkkaan mitä suuhuni laitan, mutta maha sekaisin heti ja se kestää koko matkani ajan missä päin tahansa maailmaa sitten olenkaan.Mutta enpäs ole lannistunut.Olen Turkissakin viettänyt yhtä jaksoisesti melkein puoli vuotta (mitä nyt rhodoksella kävin) ja oppinut elämään asian kanssa ja käyttämään tuhottomasti Imodiumia.Maha on tutkittu tosi tarkkaan ja aina testit otettu,mutta mitään ei ole ikinä löytynyt.Jollakin ihmisillä se johtuu matka stressistä tai kenties mistä.Minä en tiedä mistä minulla,mutta meillä kaikilla on niin erilainen elimistö joka toimii eritavalla.
Tottakai, paastoavasta mittarikommentista olisi voinut kayda vaikka mita.
Mietin itsekin samaa kun bussissa istuessani rauhoituin. Juuri siita syysta ajattelinkin, etta ehkapa 1.5 liiran huijausyritys ei ollut moisen raivon arvoinen -- vaikka jalkeenpain sille jutulle olenkin naureskellut.
Veikkaan, etta nainen paasee Turkissa helpommalla monesta tilanteesta, jossa miehet usein joutuu kovistelemaan toisiaan ja vaittelemaan kiivaasti.
Naisten on helppo olla miehia kohtaan pomottelevia ja itsetietoisia mutta kuitenkin hoitaa asiat huumorilla -- kuten nama keski-ikaiset rouvat Turkissa tekevat.
Jos taas mies lahestyy muita miehia samaisella asenteella tulos voi olla aika ikava. Naisten valilla taas harvemmin on mitaan suurempaa kinaa mistaan (mieleeni ei tule ainuttakaan tapausta).
Suomalaisessa tavassa hoitaa asioita pistaa jokatapauksessa silmaan on se, etta ns. "pattitilanteita" harvemmin osataan hoitaa kohteliaasti. (esim. Lontoossa hiljattain kaupunkiin muuttaneet suomalaiset alivuokralaiset ilmoittivat irtisanomisestaan tuttavalleni sahkopostitse vaikka asuvat samassa asunnossa ja olivat syoneet aamupalaa tunti aikaisemmin samassa keittiossa).
Myos monet tilanteet, jossa oma mielipide tai nakokulma joudutaan perustelemaan koetaan joko hankaliksi tai loukkaaviksi. Joko toksaytetaan jotain parilla sanalla, tai sitten valtetaan koko tilannetta.
On vaikea ymmartaa, mika kasvotusten kaydyssa ongelmanratkaisutilanteessa on monille suomalaisille (mutta ei tietenkaan kaikille) niin pelottavaa.
Suomessa myos eriava mielipide on lahinna torkea loukkaus toisen persoonaa kohtaan, eika mielenkiintoinen aloitus ajatustenvaihdolle (kuten usein nailla palstoillakin huomaa). Uskallapas pyytaa keski-ikaiselta suomalaismiehelta perustelua taman poliittisiin mielipiteisiin!
Se, etta joku vaatii toista perustelemaan mielipiteensa koetaan usein epailyksi toisen uskottavuudesta tai alykkyydesta -- vaikka nailla ei olisi koko asian kanssa yhtaan mitaan tekemista.
Ainahan se tietysti riippuu yksilöistä, mutta hyvin olet säästynyt, jos et koskaan ole ollut tilanteessa jossa naiset ottavat yhteen. Mihusta on aika tavallista, että naiset nimenomaan yrittävät pompottaa toisiaan. Asioista huomautellaan ja sanotaan tosi ilkeästi ja suoraan. Turkkilaiset naiset eivät puhu samalla tavalla miehille vaan ovat paljon sovittelevampia. Vanhemmat naiset taas ottavat varsinkin kaupoilla tuon pomottavan tyylin joka siinä kulttuurissa hyväksytään vanhemmille naisille. Onhan siinä kyllä monesti ihan selvä pelaamisen meininki ja tavoitteena edulliset ostokset.
Tiesimme etukäteen kohteeseen mennessä, mitä ei kannata syödä. Näin ollen emme syöneet esimerkiksi majoneesia, raanavettä tai jääpaloja. Minulla oli myös desinfioivia käsipyyhkeitä mukana, joilla pesimme käsiämme. Itse asiassa löysimme syyn vatsatautiimme, lomamme viidentenä päivänä (viikon lomalla tämä ei enää paljon auttanut). Uskoisimme, että syy oli hotellin ruoka. Vaikka kyseessä oli neljän tähden, uusi ja kohtalaisen tasokkaan oloinen hotelli. Matkan hintaan kuului aamupala ja illallinen hotellissa, jossa söimmekin joka ilta. Kun sitten viidentenä päivänä emme syöneet hotellissa aamupalaa ollenkaan, huomasimme että olo oli paljon parempi ja vatsa vähemmän sekaisin. Jätimme sitten illallisenkin syömättä hotellilla ja kappas vain olo parani entisestään. En tiedä sitten oliko vain sattumaa, että alkoi jo tauti mennä ohi muutenkin.
Hotellihuoneessa ei ilmastointikone toiminut, ja näin ollen myös vilustuimme alkumatkasta. Kumpikin myös kuumeili vähän. En tiedä sitten johtuiko vatsataudista vai flunssasta. Yritimme lähteä katselemaan kaupunkia, mutta lopputulos oli se, että minä pyörryin kaupungille ja näin jouduimme palaamaan takaisin hotellille.
Se, mitä tulee Alanyan massaturismiin.. Otimme kyllä selvää, mutta missään esitteessä ei mainittu sen olevan NIIN totaalisen täynnä turisteja. Eli ilmeisesti sitten lähdimme vähän väärin odotuksin.
Emme hirveästi matkustelleet kohteessa. Johtuen tietysti paljolti olotilasta ja siitä, että aikaa oli vain viikko. Kävimme kuitenkin parilla retkellä. Toinen oli jokiristeily ja toinen meriristeily. Nämä kaksi olivat koko loman parhaat päivät. Tällaisia retkiä voin kylläkin suositella kaikille. Pelkkä auringonotto ja rannalla makailu ei oikein ole minun alaani, mutta näillä laivareissuilla sai aurinkoakin ja näki kauniita maisemia.
Parturireissu oli todella ikävä takaisku. Varsinkin loman ensimmäisenä päivänä. Yritimme sanoa parturille jotain asiasta, mutta hän oli ~16 vuotias englantia osaamaton poika. Vastaukseksi saimme tosiaan vain olan kohautuksia. Ei siinä viitsinyt mitään meteliä nostaa, ja äärimmäisen pettyneinä lähdimme maksettuamme pois. Tietysti jälkikäteen ajatellen, olisi tietysti pitänyt vähän enemmän vaatia ja pyytää joku englantia osaava paikalle, mutta jälkiviisaus on niin kovin helppoa.
Mutta, eiköhän tässä taas joskus tule ulkomaille lähdettyä. Viimeistään häämatkalle. Ehkä kuitenkin ensi kerralla johonkin muualle. Kuten jo totesinkin, toisaiseksi nyt tyydyn vain kotimaan matkailuun.
Hauskoja lomapäiviä kaikille sinne johonkin!
joo ja ensi kerralla suosittelen, etta heti kun ensimmaiset vatsanvaanteet ilmaantuvat, menette laakariin.
en usko etta suomessakaan potisitte vatsatautia paivakaudet menematta laakariin.
turkissa myydaan apteekeissa sellaisia reseptivapaita teholaakkeita kuin lopermid (100x tehokkaampi kuin kotimaan imodium) ja buscopan. ne vaan napaan ja olo on parissa tunnissa parempi kuin koskaan.
vesikuurit ja ripulista paivat pitkat karsiminen lomamatkoilla on mielestani silkkaa typeryytta, joka paikassa on laakareita joilla kylla on apukeinot tautiin jos toiseen.
elama on yksinkertaisesti liian lyhyt turhaa kitumista varten.
Satuitteko olemaan 5.8 air pegasoksen koneessa? Meillä mitä todennäköisemmin tauti alkoi sieltä. Matkassa oli 8 henkeä ja yksi säästyi taudilta,ei syönyt koneessa porkkanaraastetta!!! Hotellissamme oli myös muita samalla lennolla tulleita ja tauti päälläalle vuorokaudessa. Syötiin jo etukäteen maitohappopillereitä ja käytettiin käsidesiä .Apteekista ostettiin lääkkeitä jotka lääkäri totesi oikeiksi mutta eipä toimineet. Lääkäri kävi huoneistossamme 2 kertaa viikon aikana joten hoidossa oltiin koko porukka. Nyt kyllä Turkin matkailu riittää. Emmekä olleet Alanyassa ensimmäistä kertaa(4). Harmitti vaan kun koko viikko meni posliinia ihaillen .Seuraavaksi sitten muualle mukavampien muistojen toivossa!! Mutta hyvää matkaa Turkkiin menijöille!!
Olen matkustellut useamman kerran Turkissa ja säästynyt mahataudeilta.
1) Vatsataudin voi saada melkein missä vain missä on erilainen bakteerikanta kuin Suomessa. Et kerro, mitä söitte tai joitte tai pesittekö käsiä ennen syömistä etc. Suht usein matkaavalle tulee ennemmin tai myöhemmin eteen ripulia tai vaikka ihan tavallinen kuume reissussa. Niin se vaan on. Lapsiperheissä jotka matkaavat tiuhaan on vielä todennäköisempää että jossain nasahtaa pikku ipanalle kuratauti päälle.
2) Alanya on MASSATURISTIKOHDE tyypillisimmillään, siis ihan tavallinen turistirysä. On ranta, kahvilat, baarit, iltaelämä, hotelleja ja huoneistohotelleja. Olisiko kannattanut ottaa tästä selvää etukäteen? Lähdittekö väärillä odotuksilla liikenteeseen?
3) Asenteella on turhan usein aika iso merkitys. Kaiken voi nähdä vinksin vonksin ja heikun keikun jos haluaa. Ripulia sillä tosin ei saa aikaan.
Minä olen tyyppi tapausta,että kun menen suomessa naapuri paikkakunnalle, minulla on maha sekaisin,saati sitten turkkiin tai vaikka tallinnaan.Vaikka desifioin käsiä,syön maitohappo bakteereita ja tarkkailen tarkkaan mitä suuhuni laitan, mutta maha sekaisin heti ja se kestää koko matkani ajan missä päin tahansa maailmaa sitten olenkaan.Mutta enpäs ole lannistunut.Olen Turkissakin viettänyt yhtä jaksoisesti melkein puoli vuotta (mitä nyt rhodoksella kävin) ja oppinut elämään asian kanssa ja käyttämään tuhottomasti Imodiumia.Maha on tutkittu tosi tarkkaan ja aina testit otettu,mutta mitään ei ole ikinä löytynyt.Jollakin ihmisillä se johtuu matka stressistä tai kenties mistä.Minä en tiedä mistä minulla,mutta meillä kaikilla on niin erilainen elimistö joka toimii eritavalla.
Paitsi että Alanya ei todellakaan ole rakennettu meitä turisteja varten!=)Vieri vieretysten olevat liikkeet ovat tyypillistä katukuvassa suuremmissa turkkilaisisissa kaupungeissa...Oletko luullut että basaari alueet tms..ovat meitä varten tehty?Mistähän ne turkkilaiset ostavat vaatteensa.Valittettavasti juuri näistä liikkeistä joissa sinäkin kävit..ja totuus on että turkkilaietkin tinkivät hinnan kanssa joten kyllä se ihan kulttuuriin kuuluu..toki tyhmiä turisteja kusetetaan jos antaa kusettaa.Tätä tinkimistä on monissa monissa maissa eikä Turkissa kuseteta sen enempää kuin muissakaan turistikohteissa.Myös turistejen perään huutelu ja suomea puhuvat kauppiaat eivät ole yksistään mikään turkkilainenilmiö.
Alanyassa on säilynyt turisteista huolimatta aidon turkkilaiskaupungin tunnelma, kyseessä ei siis ole mikään turistihelvetti vaikka turisteja paljon onkin erityisesti heinä-elokuussa.Tosin jos haluaa rauhallisempaan aikaan matkustaa kannattaa suosia esimerkiksi syys-lokakuuta tai alkukesää.Alanya ei todellakaan ole mikään turisteja varten väännetty kohde kuten esim. Bodrum ja Sunny Beach. Matkatoimistovirkailijatkin suositelevat Alanyaa kohteena jossa on paikallinen turkkilainen elämä ja kulttuuri länsä, mutta on myös turistien haluamat mukavuudet.
asuttuani Turkissa puolisen vuotta sain vatsataudin heti kun palasin Suomeen...elimistöni oli tottunut Turkin bakteerikantaan ja Suomen bakteerikanta sai vatsani sekaisin.Sairastin myös Turkissa ollessani vatsainfektion ja jouduin muutamaksi tunniksi jopa tiputukseen.Tämä ei vaikuttanut mielipiteeseeni kohteesta lainkaan.Olen käynyt Turkissa 14 kertaa ja tämä vatsatauti oli lisäksi ainut jonka siellä olen koskaan sairastanut.Ei ole kyse siis mitenkään huonosta hygieniatasosta.
Harmi että vatsatauti pilasi lomanne ettekä ehtineet tutustua paikkaan kunnolla.
jos bakteeri on päässyt elimistöösi. Tuolloin on parasta lähteä välittömästi sairaalaan tiputukseen. Niin tein minäkin ja lekurit usein jopa vaativat tätä, kun soitat mitä tehdä. Bakteeriripulin yhteydessä tauti vain pitkittyy ja saattaa tosiaan pilata koko loman. Itse olen ollut sairaalassa molemmilla reissuilla ja toisella kertaa 12 tuntia ja toisella 24 t. Ihan hyvä hoito ja sen jälkeen vointi mitä parhain. Lekurikin sanoin, että Turkissa yleinen hygienia taso on niin huono, että sen bakteerin voi saada mistä vaan, vaikka ovenkahvasti, ei siis pelkästään ruoasta.
Maitohappobakteeritableteilla voidaan vain auttaa vatsaa ja suolistoa sopeutumaan paremmin uudenlaiseen ruokaan; esim. enemmän mausteiseen. Monestihan käy niin, että kun tulet matkalta kotiin, niin maha meneekin sekaisin tutusta kotimaisesta ruoasta, josta se on ollut vieraantunut parisen viikkoa.