Meidän 4-vuotias labbis lähti tiistai aamuna aika yllättäen lumisille niityille taivaanreunalle..
Taisteltiin useempi vuosi sen jalan kanssa, kun lääkärit eivät osanneet oikein tehdä mitään.. Useiden leikkausten jälkeen tuli jalkaan kasvain.. Maanantaina vielä se kisko minua perässään liukkailla teillä ja tiistaina olikin jo poissa. Yksin kuoli kotiin raukka.. Parempi kai niin, kun sai kotia kuolla. On se vaan pirun kova paikka, kun se kaveri lähtee tuosta vierestä ja niin nuorena. Ikävä on..
Taisteltiin useempi vuosi sen jalan kanssa, kun lääkärit eivät osanneet oikein tehdä mitään.. Useiden leikkausten jälkeen tuli jalkaan kasvain.. Maanantaina vielä se kisko minua perässään liukkailla teillä ja tiistaina olikin jo poissa. Yksin kuoli kotiin raukka.. Parempi kai niin, kun sai kotia kuolla. On se vaan pirun kova paikka, kun se kaveri lähtee tuosta vierestä ja niin nuorena. Ikävä on..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lämmin osanottoni.. voimia.
Voih. Todella ikävää. Osanottoni ja voimia suruun!
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kiitos kaunis..
Voi kun ihana kirjoitus. Minua odottelee jo kaksi edesmennyttä labbistani, nyt tiedän että myös nykyinen 10 vuotiaani pääsee hyvään paikkaan aikanaan. Edesmenneet ottavat sen hännät heiluen vastaan, ja kun itse menen, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua.