chihuahuan luonne?

chihu on tulinen luonteeltaan. se haukkuu vieraita ja tykkäävät kollötellä sohvalla omistajan kanssa esim. telkkua katsellessa. ehdotan toisen tipsun ottoa, sillä cihuahua ei tule kovin hyvin toimeen muitten koirien kanssa.

Minulla on tällä hetkellä melkein 8 kk vanha chihuahua narttu ja ihana pakkaus on..

Sosiaalinen ja kiltti mutta omalla tavallaan tulinen kun sille päälle saattuu.. Kiintyvät kovin omistajiinsa :)

Tipsustakin on kokemusta 15 vuoden ajalta ja erilaisia ovat mutta molemmat ihania..

Chihuahua ei kyllä ihan hiljaisimpia koiria ole mutta ei meillä ainakaan räkytetä vieraille, ovikellolle jne jne.. ulkona isoille koirille kyllä, koirapuistossa taas ei.. Hiukan rasistinen on myös koska suosii ihan selvästi muita chihuja ja muista koirista ei niin välitä :)

Räkytyksen saa kyllä vähemmälle kun jaksaa vain kieltää ja opettaa..

Suosittelen www.chihuahua.cjb.net:itä josta löytyy tietoa rodusta maan ja taivaan välillä :)

sen verran kommentoida, että meillä oli kanssa tipsu ja hankittiin sen ollessa 3v. sitten perättäisinä vuosina kaksi chihua. Tulivat kaikki kolme loistavasti toimeen, tipsu piti "kuria" chihuille (kuri koostui mm. siitä että tipsu hyppäsi sohvalle, kaatoi sohvapöydälle olevan piparipurkin ja lattialla olevat ystävät herkuttelivat lattian kautta tipsun syödessä pöydästä....), jotka nukkuivat onnellisina isompansa kyljessä. Hellyyttävä joukko olivat.

Eli kyllä se chihu toisten kanssa toimeen tulee.

Se mikä kannattaa ottaa huomioon, on kuinka kipeä/ärtyinen tipsu on. Meillä esim. vanhimman chihun ollessa elämänsä viimeisillä kuukausillaan ja hankimme pennun, vanhus ei sietänyt pentua lähellään, koska ei yksinkertaisesti enää jaksanut jatkuvaa reuhaamista, meteliä ja sitä että pompitaan päälle (pentu yritti vain leikkiä). Myöhemmin sitten vanhus sairastui vielä syöpään, minkä takia sitten lopetuspäätöskin tuli, ei kestänyt enää olla edes samassa huoneessa puolivuotiaan pennun kanssa, vaan pääsi vanhempieni makkariin nukkumaan erilleen.

Eli kannattaa katsoa alussa miten tulevat toimeen, ja sen mukaan sitten. Molemmat, sekä chihu että tipsu ovat ihania rotuja. Henk. koht. ite tykkään chihusta enemmän. Chihut ovat ehkä enemmän hellyyttäviä kainalo-otuksia.

Haukkuminen on meillä koirakohtaista, nykyisin on 4 chihua ja vanhimmat eivät hauku, mutta nuorin haukkuu ja sitä ei ole jatkuvasta kieltämisestä ja suihkepullolla suihkuttamisesta (ei tykkää, ja yleensä kyllä lopettaa kun saa tähtäyksen naamaan osumaan) huolimatta saanut lopettamaan. Lyömään en ala vaikka joku on sitäkin ehdottanut. Haukkukoot sitten vaikka mieluummin. Eivät ole lainkaan itsepäisiä, vertailukohtana itselläni miesystäväni vanhempien saksanpaimenkoira. Pientä primadonnamaisuutta kuitenkin saattaa ilmetä, lähinnä kuitenkin tyyliin "en ole menossa pihalle loskaan, enkä taatusti ainakaan kävele vaikka minut pihalle kannat".

Vieraita kohtaan on meidän koirut kaikki ystävällisiä, heiluttais varmaan vaan häntää jos murtovaras tulisi... Suorastaan rakastavat lapsia. Näissäkin edelleen kysymys totuttamisesta ja luonteesta, meillä ollut jo monta chihua matkan varrella ja kaikki ovat tykänneet lapsista. On ollut hoidossa yksi uros joka ei tykännyt ihmisistä, eikä lapsista varsinkaan. Ei ollut kuulemma ikinä kylässä käynyt lapsia, voi johtua siitä...

Minulla ja vaimollani on kolmivuotias chihu-uros. Chihuja on eri luonteisia aivan, kuten kaikkia muitakin koiria. Perusominaisuus on kuitenkin jämäkkyys. Ne tavallaan "luulevat" olevansa isompia, kuin itseasiassa ovat. Tällä nimenomaisella yksilöllä tämä luonteenpiirre on vieläpä varsin korostunut. Se vartioi kotia, ruokaa, luuta ja välillä yrittää ulkona komentaa toisia koiria. Tuntuu, että se ei pelkää mitään muuta kuin liukasta alustaa (esim. porraskäytävän kiiltävä lattiapinta). Noin vuosi sitten chihu hieman isotteli kotioloissakin, mutta isottelu loppui kyllä, kun koiralle opetettiin hieman kärsivällisyyttä ja käyttäytymistä (esim. istumista herkkupalaa vastaan). Tämä chihu on aina ollut varsin ihmisrakas ja tykkää tulla syliin silitettäväksi. Perusluonteeltaan on erittäin kiltti ja ei ole koskaan tehnyt kellekkään mitään pahaa. Chihu on pieni ja suloinen. Se katsoo ihmistä usein vetoavasti suurilla silmillään. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että chihu on koira siinä missä muutkin koirat. Sille ei siis saa antaa liikaa periksi. Jos näin tekee, niin chihu rupeaa käyttämään väärin suloisuuttaan ja alkaa pitää itsestään selvyytenä, että se esim. saa aina herkkuja, kun ihmiset ruokailevat ruokapöydän ääressä. Jos herkkuja haluaa antaa chihulle, niin se kannattaa yhdistää käyttäytymisharjoitteluun, jolloin herkku on koiralle vielä isompi palkkio onnistuneesta suorituksesta. Chihulle tärkeitä asioita ovat : - Oma pesä/nukkumapaikka kotona - Sopiva lämpötila (se rupeaa vapisemaan jos on liian kylmä ja alkaa helposti läähättämään esim. kuumassa autossa. Ei saa jättää yksin kuumaan autoon!!!) - Paikkojen nuuskinen ja kaivaminen ulkona - Luu Toivottavasti tämä selvensi!

Minulla oli itselläni chihu . Hän eli ja oli kuustoist ja puol vuotiaaksi,
Hän oli jo 12v. Kun meille tuli toinen"kolli".
Kultainen noutaja. Hyvin he tulivat toimeen.
Pikku "tirri" kyllä käskytti !
Vaan olen kuullut ja nähnyt toisellaisiakin tarinoita.
ONNEA sulle "arpapeliin"
Itsepäisyyttä kyllä löytyy, se on taattu ! Ei mun mielästä pahasti, kun kaikkihan
on kasvattajasta kiinni !

Mulla on tullut kauhee koira into, mutta toi äiti ei kyllä helpolla lepy... Chihuahuan kyllä haluaisin kun ne on just sillasia sylikoiria josta ois mullekkin iloa :)))

Omasta kokemuksestani sanon, chihu saattaa olla tosi itsepäinen, kuitenkin helposti koulutettava.
omistajaansa syvästi kiintyvä ja muihinkin perheenjäseniin, vieraatkin voivat olla kivoja mutta perhe tärkein.
Meillä ei räksytetä, ei ulkona eikä sisällä tämän olen tehnyt selväksi jo pennusta ja ihan käskyllä.

Chihu tykkää lämpöisistä pehmeistä nukkuma alustoista, mutta ei tarvitse sohvalle sänkyyn opettaa jos ei halua. Meilä on peti sängyn vieressä.
Tuota en ihan alleviivaa että chihu rupeasi helposti läähättämään kuumassa autossa. Tietenkään mitään koiraa ei saa jättää kuumaan autoon, mutta lämmön sietokyky on todella hyvä.
Samoin tuo vapina, vapisee kyllä kylmässä, niin kun moni muukin rotu. Toisaalta chihuille on ominaista vapista myös kun joku tilanne ei miellytä, juuri niinku joku kirjoittikin yllä "ettei miellytä mennä loskaan" :)

No tossa joku kirjoitti mekon riisumisesta, jokainen pukee chihunsa niinkun haluaa, meillä käytetään vaan sadetakkeja ja kovalla pakkasella toppavaatetta.

Karvaa lähtee jonkin verran ja kyllä yleensä pitävät lapsista.
Mulla on kanssa ollut tipsu ja jotain yhtäläisyyksiä löydän näistä roduista, juurikin tuon itsepäisyys:))

Ruokinnan kanssa minäkin kehoittasin olemaan tarkka, monet kovia herkuttelijoita ja se näkyy sitten ropassa.

Chihu on siis ihana perhekoira joka vaatii samanlaisen perusopetuksen kun mikä muu tahansa koira.
Kainaloista siitä ei ole pakko opettaa, vaikka hyvin sylissä viihtyvä onkin.

Minulla kaksi pk narttua, 8v ja 3v sekä suomenlapinkoira uros 2v. Kummatkin minit ihan eri tyyppejä, mutta yhteistä on kiintymys omistajaan, uteliaisuus ja helppo käsiteltävyys. Vanhempi vahtii pihalla tonttia herkemmin ja on haukkuherkkä. Nuorempi on enemmän tarkkailija. Lenkillä moikkaavat muut koirat normisti, vain suuria rotuja arastelevat. Lapparin kanssa tulevat hyvin juttuun.

Vanhempi on itsepäisempi ja dominoivampi luonne, enemmän itsetietoisen diivan vikaa. Nuorempi on pehmeämpi ja miellyttämishaluisempi. Yhteistä on myös se, että pakkasella tai vesisateella kumpikaan ei nauti ulkoilusta juurikaan. Takan edustalla on tunkua, koska kumpikin tykkää lämpimästä ja untuvapeitot on molemmilla omissa pedeissään.

Tykkäävät lapsista ja kyläilijöistä. Täysin vieraita kohtaan ovat varautuneita ja jokseenkin välinpitämättömiä. Ihan hyviä tyyppejä kaikki koirani ovat. Koulutan niitä säännöllisesti ja mineillä on samat säännöt kuin isollakin.

Johdonmukaista kasvatusta ja hellyyttä.

Koirathan on yksilöitä, mutta itse oon ollu erittäin tyytyväinen chihuahuaan :) Itsepäinen se on ja sisäsiistiks opettamiseen meni aikaa kohtuu kauan, mutta hyvin on oppinut "talon tavoille". Aluks oli haukkuherkkä, mm. hälytti aina kun tuli posti tai ovikello soi. Saattopa se vaatteillekin välillä haukkua jos ei ollut niitä siinä paikassa ennen nähny. Siitä sitten koulutettiin pois kun turhaa räksytystä ei oo kiva kuunnella, varsinkaan kun asuu kerrostalossa. Eipä mennyt kauaakan kun haukkuminen jäi, nykyään saattaa haukahtaa kerran kun joku tulee soittamatta ovikelloo, muuten on hiljanen koira :)
Sängyn yritti omia siitä lähtien kun sinne yltty hyppään, enää ei sitä tee kun alusta asti opetin että mun sänky on sille kiellettyä aluetta.
Karvaa lähti tosi runsaasti sillon kun pentukarva alko vaihtuun, enää ei juuri ollenkaan (kyseessä lk).
Yhtään koiraa ei oo tavattu jonka kanssa ei olis tullut toimeen (koirapuistossa käydään ahkeraan kesäisin) ja vieraisiinkin ihmisiin on aina yhtä innokas tutustuun jos vaan lupa annetaan. Ollenkaan ei pure tai näyki, ja rakastaa lapsia yli kaiken :)

mulla on nyt 14viikkonen, pitkäkarvanen chihu tytteli. kovin on arkajalka, koitan tutustuttaa toisiin ihmisiin ja koiriin mutta silti aina juoksee lenkillä mun jalkojen taa piiloon ja tosi varovasti on haistelemassa :D ei hauku ku ainoastaan innostuessaan, esim pallolla leikkiessä tai vastaavaa, ja sillonki yleensä kiellän, mutta muuten ei hauku koskaan...alkuun ulisi öisin, enää ei sitäkään. kovin on hellyyden kipee, pitäs olla rapsuttelemassa ja paijailemassa melkeen koko ajan :D saa iltasin hullunpuhteja, ja sillon juostaan häntäputkella sohvaa ympäri....vähä on ollu näykkimisen kanssa ongelmia, tykkäs alkuun näykkiä etenki varpaita, päästiin siitä eroon ku ruiskautin vettä niskaan aina ku hampaat oli ihokontaktissa...loppu näykkimine aika nopee :D moni ruokanen, syö jopa salaattia kädestä jos vaan tarjoo xD haukkumisen korvaa kurnuttamisella ja röhkimisellä mikä pistää vähän miettimää koiran sukujuuria :D sängylle otan sillon tällön köllöttelemään viekkuun hetkeks, mutta muuten on näyttäny tajunneen että sen oma paikka on siellä omassa kopassa...ainoastaan aamusin mun jo herättyä tulee vinkumaan sängyn vierelle :D kaikki lattialla oleva menee suuhun...myöskin pikkukivet, joita mä sitten saan kaivella sen suusta pois :D rotu saattaa olla herkkähaukkunen, mutta hyvällä kasvatuksella se kyllä oppii olemaan haukkumattakin :D ja yllättävän helppo kouluttaa :D

Taitaa haukku olla jo hankittu näin kuuden vuoden jälkeen. Mutta kertoisin kuitenkin pari sana chihuista. Tyttäreni hankki sellaisen n. 3v. sitten pentuna. Herra "K" alkuaikoina aina meille tullessaan kävi vaatenaulakon tyveen piipille. Laitoimme sittemmin aina lehtiä ko. paikkaan. Ei tuota kovin kauan kestänyt, kun herra itse haukahtamalla kertoi haluavansa ulos.
Nykyisin sisään tullessa on aivan kauhea spurttisessio asunnon päästä toiseen muutaman kerran. Sitten rauhoitutaan.
Ruokailu mummi- ja vaarilassa sujuu siten, että hra K istuu syöjien vieressä odottamassa hiljaa. Jossain vaiheessa laitamme herralle esim. maksamakkara- tai juustoannoksen omalle lautaselle pois ruokapöydän läheltä. Katoavat hetkessä. Mutta eikös mummilla ja vaarilla olekin oikeus hemmotella lastenlapsia?
K tykkää meillä ollessaan, että leikkisimme hänen omien lelujensa kanssa, välillä vallan loputtomasti! Niin paljon teemmekin. WC-tarpeensa hra K edelleen ilmoittaa haukahtamalla ja homma hoituu hyvin.
Herra on kai vielä niin nuori, että päikkäreiden tarve on monasti ilmeinen, mutta kun on tavallaan vieraasssa paikassa, niin ei oikein malta nukkua, vaikka miten haukotuttaisi. Monasti kuitenkin varsinkin syli on paikka, jossa uni voiton saa.
Yökylässä ollessa on ongelmana nukkumapaikka. Alkuun nukutaan joko vaarin jakopäässä tai kainalossa, tai sitten omassa kopassa. Mutta kun paikka vaihtuu useasti yön aikana, niin kolmenkin päivän vierailu alkaa väsyttää meitä molempia (mummi nukkuu silloin yläkerrassa), koska herään herkästi ja saan taas vaikeasti uudestaan unta.
Vaan tämäkään ei haittaa. Itse olen nuoruuteni eläinmenetysten jälkeen, ja oikeastaan muutenkin sangen lemmikkikielteinen. Yksikään koira ei saa lähestyä minua hyppien, nuollen tai varsinkaan naaman vieressä nukkuen, paitsi hra K! Suorastaan nautin, kun tämä pikkuherra köllöttää siinä poskeani vasten luottavaisena.
Joskus olen Hänen jopa antanut nuolla koko naaman, sieraimet ja korvat mukaanlukien. Tätä ei yksikään toinen koira ikimaailmassa koskaan, ei milloinkaan saisi minulle tehdä! Mutta me olemmekin hra K:n kanssa mitä parhaimmat kaverit!
Muista koirista minulla ei juurikaan kokemusta ole, mutta en tiedä, voiko herra Koota parempaa kaveria saada?
PS. Vaikken koskaan, en koskaan aikonut hankkia lemmikkiä, niin tämä herra K on pannut minun ajatusnystyrät koville!

Joo. Omistan pienen puoli vuotta vanhan chihuahuan. Nostin kerran sänkyyn, siitä lähtien se haluaa aina ku vaikka luen sängyssä tai sohvalla. Mun koira haukkuu tosi paljo mutta kaupasta ostin jotain haukunesto ainetta niin auttoi ainaki joten kuten.

Lohjalta päin oleva koira jobbari tuo rekisteröimättömiä chihuja liettuasta ja sieltä päin suomeen, nimi S.A. Myös muita rotuja tuo. Koirat voivat olla sairaita, rokottamattomia. Ilmoittakaa eläinsuojeluun/eläinlääkärille jos nämä koirat tulevat tulevat myyntipalstoilla eteenne. Aneemisen / loisia täynnä, sen näköisiä koiria ovat. Ruokittu huonosti vain rahanteko /myynti mielessä.