Meidän poika 4kk on ollut ihan laitokselta asti kärttyinen,mutta parin kotonaolo viikon jälkeen alkoi kokopäivä itkut,ilmeisesti koliikki,koska itki melkein koko valveillaoloajan vaikka yöt nukkui suht hyvin,mitä nyt tietty parit yösyötöt yön aikana. Olen kantanut itkevää,vatsakipuista,ilmavaivaista lasta ekat 3kk. Nyt on helpottanut erinäisten terapioiden jälkeen ja varmaan 4kk etapin saavuttaminen helppas myös. MUTTA kärttyisyys jatkuu!!Ja tästä pääsenkin varsinaiseen aiheeseen eli olinko ihan kamala äiti ja joudunko kivitettävien listalle kun tein tänään omasta mielestäni jotain ihan kamalaa...eli poika on aamusta asti ollut erityisen kärttyisä. Kokoajan kamala kitinä ja narina vaikka mitä tein. Missään ei ollut hyvä olla, ei lattialla , ei sitterissä, ei omassa sängyssä, ei meidän sängyssä, ei vaunuissa eikä sylissä vaan kitinä jatkui. Tottakai olin tehnyt kaiken mahd.syöttänyt, vaihtanut kuivat,mitannut kuumeen, leikkinyt, laulanut, hyppyyttänyt,yrittänyt rauhoitella ,sylittänyt halinut,yrittänyt nukuttaa. ym.ym.Mitään näkyvää vikaa ei ollut, ei ilmavaivoja , ei haronut korviaan, ei mitään sairauteen viittaavaa. Mutta lopuksi kun en enää keksinyt muuta niin laitoin pojan omaan sänkyyn itkemään.Se oli ihan selvää kiukkuitkua mutta osaako tuon ikäiset jo kiukutella????Loppujenlopuksi poika itki n.15min. ja nukahti.Saikohan se kauheet traumat????Mä ainakin itken ja syyllistän itseäni huonoksi äidiksi.
Kamalaa!!!!
Säikähtynyt
91358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
saanut! Mutta otit varmasti itse opiksesi kun kannat syyllisyyttä ja kadut asiaa.
Pyydä joku juttu kaveriksesi kotiisi tai lähde vaikka vauvan kanssa ihmistenilmoille silloin tällöin, niin pääsette molemmat pois kotiympyröistä, vauvasikin varmasti nauttii muista äänistä, hajuista ja maisemanvaihdoksesta.
Lapsi ei vielä tuosa iässä "kiukuttele" vaan tarvitsee aina jotakin kun itkee. Tiedäthän itsekin että jos mahassa kiertää kuinka tuskainen olo on silloin. Vauvasi ei tiedä mitä se on ja saattaa olla vaan hädissään ja peloissaankin. Suosittelen vaunuttelua ja kantoliinailua ja pitkiä hermoja. Jos itse hermostut niin vauvasi hermostuu vaan lisää ja tilanne pahenee. Jaksuja :) kaikki menee aikanaan ohi...
muuten kiukuttelee! Meidän tyttö 4kk on aina hyvällä päällä. Ei itke muuta kuin silloin, kun on liian väsynyt. Kiukutella kyllä osaa. Sen tiedän siitä, että tahallaan venkuloi ja kitisee ja sitten nauraa päälle :) Ei todellakaan tartte mitään, vaan huvikseen vaan äitiä kiusaa! Hupsu tyttö ;)
ja itsehän sen omassa viestissäsikin totesit. Ei lapsesi kiukuttele, hän on liian väsynyt eikä osaa vielä tehdä asialle itse mitään. Hän viestittää sinulle että nyt tarvitaan nukuttamista.
Ei pieni vauva osaa manipuloida eikä olla tahallaan ilkeä. Ne ovat taitoja jotka opitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa myöhemmällä iällä.
On muuten ihan erilainen tapa viestittää sitten, kun on väsynyt. Etkä sinä muuten voi edes asiasta mitään tietää, kun et lastani tunne! Ehkäpä jotkut lapset ovat älykkäämpiä kuin toiset jo varhaisessa vaiheessa ;D Hih hih.
Ei lapseni ole 'tahallaan ilkeä', kuten mainitsit. Tarkoitin 'kiukuttelulla' leikkimielistä 'kiukuttelua' en ilkeilyä.
teit ihan oikein.
Mieluummin turvallisesti omassa sängyssään,kuin että väsynyt ja hermostunut äiti tai isä esim. ravistelee lasta.Enkä tarkoita nyt juuri alkuperäistä vaan ylipäätään.Ratkaisu oli mielelstäni erittäin oikea.
Mutta etsi apua,ettet tarvitse toistuvasti turvautua siihen.
Et ole huono äiti, päinvastoin: huomasit ettet jaksa kuunnella itkua, vauva oli turvassa. Ei vauva itkemisestä rikki mene. Itse olen tehnyt samoin, jättänyt vauvan itkemään kun hermot ei kestä loputtomalta tuntuvaa itkua. Kun on ite rauhottunu, sit jaksaa taas eikä vauvalle kamala hätä kerkee tulla ja paremmit sitä jaksaa hoitaa kun rauhottuu ite. Tästä keskusteltiin Vauva-lehden keskustelupalstalla otsikolla "Eikö muilta äideiltä mee koskaan hermot" tai jotain sinnepäin, käypä lukemassa ja huomaat ettet oo yksin. Kamalampaa olisi jos satuttaisi vauvaa. Itse paiskon joskus tavaroita (sellaisia ettei ne mee rikki...), hakkaan nyrkillä tyynyä kun oikein suututtaa. Pakko äidinkin se kiukku johonkin on purkaa, kunhan ei vauvaan. Vauva tuskin herättyään muistaa itkeneensä. Ja noinhan jotkut unikouluttaa vauvaa, että sen annetaan itkeä jonkun aikaa itsekseen ettei se pelkällä itkulla saa "hyppyytettyä" vanhempia paikalle. Mut tarkotus ei oo johdattaa tätä keskustelua unikoulutapojen arviointiin (Joku tarttuu edelliseen lauseeseeni kuitenkin...) vaan lohduttaa sua ettet tehny ollenkaan väärin. Käy lukee tuo viestiketju tolla toisella palstalla!
mä olen ainakin antanut lapsen huutaa lähemmäs tunnin.. no en ihan, mutta reilu puol tuntia ainakin. olin yksinkertasesti väsyny ja niin oli poikakin. tosin oli jo silloin yli yhden ja teki esim. sellai että viskas tuttipullon pois kun tajus et lähettiin viemään sänkyä kohti. joten meillä se oli kyllä kiukuttelua.
Kiitos lohduttavista viesteistä!!!Helpotti kun tietää ettei ole ihan yksin tälläisen asian kanssa. Joskus viel kun asiaa pyörittää yksin päässään, ni se saa megalomaaniset mittasuhteet. Se on näköjään tämän ensimmäisen kanssa näin herkkää, kun ei tiedä mitä pitäis tehdä, mitä saa tehdä ja miten ei kannata ainakaan tehdä....neuvot ovat välissä kultaakin kalliimpia!Kai tämä tästä taas iloksi muuttuu ja vauvasta tulee traumavapaa lapsi kunnes se on teini ikäinen ja syyttää äitiään kaikesta mahdollisesta ;)