Aika parantaa haavat,
niin joku tietävä sanoi.
Mutta tiesikö se henkilö,
että jos haavat yltävät sieluun asti,
ei aika yksin niitä haavoja paranna.
Siihen tarvitaan rakkautta,
aikaa ja puhumista haavojen syystä,
joka meillä kaikilla on erilainen.
Minun haavani ovat kenties syvimpiä mitä voi saada,
koska en enää koskaan tule olemaan sama ihminen kuin ennen.
Minun haavani saivat minut olemaan varuillaan,
ettei kukaan enää tekisi minulle syvempiä haavoja,
ettei kukaan enää saisi minua uskomaan valheisiin.
Olen kuin suojaton kuusipeura,
joka etsii suojaa saalistajaltaan paikassa,
josta ei voi löytää sitä.
niin joku tietävä sanoi.
Mutta tiesikö se henkilö,
että jos haavat yltävät sieluun asti,
ei aika yksin niitä haavoja paranna.
Siihen tarvitaan rakkautta,
aikaa ja puhumista haavojen syystä,
joka meillä kaikilla on erilainen.
Minun haavani ovat kenties syvimpiä mitä voi saada,
koska en enää koskaan tule olemaan sama ihminen kuin ennen.
Minun haavani saivat minut olemaan varuillaan,
ettei kukaan enää tekisi minulle syvempiä haavoja,
ettei kukaan enää saisi minua uskomaan valheisiin.
Olen kuin suojaton kuusipeura,
joka etsii suojaa saalistajaltaan paikassa,
josta ei voi löytää sitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mäkin luulin, että aika parantaa haavat...mutta ei oo vielä ainaskaan puolen vuoden tuskan jälkeen parantanu...
Jatkahan runoilua =)
ehkä joskus tulevaisuudessa ei enää satu...
mutta runot on mulle jonkin sorttista terapiaa..niin ei satu enää niin paljon kun kuukausi sitten...=/
Voi parantaa pinta haavat..mutta niitä syvinpiä ei koskaan..=(
Mut ei rakkauskaan niitä välttämättä paranna.. se voi lievittää niitä kipuja..niin että unohtaa sen kivun..
Mutta mulla on se ongelma taas..että mä en välttämättä ees usko..sitä totuuttakaan mitä mulle sanotaan..mulla on aina pieni epäilys..
Sellaseksi sitä tulee..kun pahasti satutetaan..
Itselleen kehittää sellasen muurin sen jälkeen..=(
Jää ympärilläni,
Jää sisälläni,
Jäätä kaikkialla,
Jonne katson.
Eikö tuo jää voisi sulaa,
Satuttamatta minua...?
En uskalla yrittää,
En uskalla luottaa.
Siksi pidän jää panssarini,
ympärilläni,
Suojaamassa vai satuttamassa..?
Sitä en tiedä, en ainakaan nyt...
Sulla on pieni epäilys...mä epäilen suunnillen kaikkia jotka on ees hiukkasen epäilyttäviä...tai niitä jotka on tietämättään mua satuttanu...
Mutta mä jatkan elämää vaikka mulla on ympärilläni jääpanssari...se ei estä mua elämästä...mä vaan joko kidun sen kanssa tai oon onnellinen...=) Pärjäile...Lumikki...=)
Toi on ihan totta...
Ihana runokin..=)
Niin mäkin epäilen...aina jos sanotaan vaan jotain..
Ja varsinkin jos se on musta jotain kohteliaisuutta..=(
Jotkut voi pitää mua ihan outona..mutta antaa pitää vaan..
Kaikki menee nyt omalla painollaan..
Mutta tsemppii sullekkin!! *hymy*
Ja kiitos..
...Justiin mitä tarkotat...ku ei voi luottaa kohteliaisuuksiinkaan kun luulee että siinä on jotai takana...=( Mutta pärjäile!!!
Ja kirjotellaan...! *iso hali*