Tarina Haapalosta osa 4

<Summer> kirjoitti:

Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!

Viime kerralla: Minut pakotettiin yliopiston isoimpaan asuntolaan, mutta hauskinta siinä oli se että Janika oli samassa asmuntolassa. Asuntolassa asuu myös Jerry joka ei ole niin kovin mukava. Yhtenä yönä Janikan huoneesta kuului kirkumista.

Juoksin sisälle huoneeseen ja tuijotin Jerryä joka piti Janikaa kaulasta kiinni ja kuristi. Olin silloin toisen luokan kevätlukukaudella. Yritin kiskoa Jerryä irti. Mutta Jerry karjui kuin raivohullu: Tiedän mitä ajattelet, haluat hänestä eroon, toteutan toiveesi! Samalla hetkellä lehtori tuli ja Jerry lähetettiin mielisairaalaan. Muutaman viikon sisällä saimme tietää että Jerryllä oli trooppinen sairaus joka aiheutti raivohulluuden.

Vuodet vierivät, olin jo silloin saanut hyviä numeroita mutta neljännen vuoden täydet pisteet tulivat yllätyksenä ja ilona. Janika oli jo lähtenyt mutta kutsuin hänet silti juhliini. Se oli hami että Janika ei enää vastannut minulle. Jerry oli kai sittenkin kertonut Janikalle ja nyt hän karttaa minua. Kun juhlani onnistuivat lähdin taksin mukana aikuisten elämään.

Kun taksi kaartoi vanhan kotini pihaan äiti ja isä olivat minua vastassa. He olivat jo vanhoja ja Anni oli eli teinivuosia täysillä. Jäin tosiaan hoitamaan äitiä ja isää. Sain omaksi huoneekseni vanhan huoneeni joka ei ollut muuttunut ollenkaan. Sänky pöytä ja vaatekaappi. Vaatteita ei ollut sisällä sillä Anni sai ne kun olin mennyt yliopistoon. Vaikka huone oli pölyinen ja katossa roikkui hämähäkin seitti, minä viihdyin siellä.

Muutamien päivien sisällä sain jo tuntea sen että Anni oli kaiken huomion kohteena ja koulun viilein mimmi. Anni oli heittänyt vanhat vaatteeni nurkkaan ja hänestä tuli mieleen heti Janika joka ei ollut ilmoittanut itsestään moneen päivään. Mutta se ei minua liikuttanut, sillä olimme katkaisseet ystävtyys suhteemme isolla riidalla. Kun minä olin laittamassa ruokaa illalla Anni tuli itkien sisälle. Hänen meikkinsä olivat levinneet ja poskessa komeili iso mustelma. Anni nyyhkytti ja meni huoneeseensa. Kuulin Annin huoneesta ulinaa ja päätin mennä kysymään mikä oli hätänä. Kun menin Annin huoneeseen näin heti että hän oli samallainen kuin minä nuorena, vaatteet olivat sekaisin. Kysyin Annilta: Anni, mikä sinulla on?
Anni vastasi: Mun poikakamu, Ked pisti välit poikki! Ymmärsin heti että Anni halusi olla rauhassa. Muistelin omaan yliopisto ikääni sen jälkeen kun Jerry oli lähtenyt. Olin itkenyt monta päivää ja siitä se riita olikin syttynyt. Janika sanoi että minun pitäisi vihata Jerryä koska hän opn yrittänyt kuristaa Janikan. Samassa haistoin savun käryä ja juoksin keittiöön. Hummerit olivat palaneet ja jouduin aloittamaan alusta. Muutaman minuutin päästä kutsuin perheen pöytään ja isä kysyi miksi kesti niin kauan. Vastasin rehellisesti että ensimmäinen ruoka paloi. Isä ja äiti olivat jo vanhoja ja saman päivän yönä kun Anni lähti yliopistoon isä nukkui pois. Äiti oli heikkona isän lähdostä ja joka ilta näin äidin ikkunasta isän haudalla itkemässä.

Eräänä iltana näin äidin tuupertuneen haudalle. Juoksin äidin luo ja näin hänen kasvoillaan kyyneleitä itkusta ja muutaman päivän päästä hänet haudattiin isän haudan viereen. Asuin siis nyt yksin ja oli aika hankkia jälkikasvua.

Eräänä aamuna heräsin linnun lauluun ja auringon säteisiin jotka tunkeutuivat verhon läpi. Nousin ja haukottelin niin makeasti että tunsin ihanan autuaan tunteen joka tuntuu vain silloin kun on lauantai. Minä olin edennyt työ-urallani ja olin tavannut töissä erään mukavan miehen, Joonatan Rusasen. Joonatan ja minä emme olleet edenneet nopeasti mutta olimme suudelleet muutaman kerran. Päätin kutsua Joonatanin lounaalle. Kun olin kutsunut Joonatanin pukeuduin ja harjasin hiukset. Minun kiharat hiukseni olivat säilyneet seikkailujen mukana. Kun Joonatan tuli hän sanoi että rakasti minua palavasti. Kun söimme juttelimme työasioita ja sitten tuli puheeksi lapset. Kerroin haluavani lasta ja Joonatankin haluaisi lapsia. Katselimme toisiamme ja suuhuni kareili hymy. Hipsimme vähin äänin sänkyyn ja pelehdimme hurjasti.

Eräänä kauniina päivänä kutsuin Joonatanin kylään ja hän pyysi minua heti ovella kihloihin. Vatsani oli pyöristynyt mukavasti ja muutaman päivän päästä menimme Joonatanin kanssa naimisiin. Kun olimme pitäneet suuret häät johon kutsuttiin parhaat kaverit ja sukulaiset aloitimme vauvan tulon valmistelut. Kysyin Joonatanilta: Mitä jos siitä tulee poika ja meillä on vain tytön kehto. Joonatan sanoi: Vaihdamme kehdon, vanhasta voisi saada rahaakin. Nyökkäsin ja raahasin kehdon lastenhuoneeseen joka oli pitänyt joskus Annin huoneen virkaa.

Kun olimme illalla juomassa kahvia tunsin kamalan kivun ja huusin: Nyt se syntyy, auta Joonatan! Kun kipu hellitti tajusin pitäväni sylissäni kaunista poikavauvaa, joka katseli minua utelian ja valppain silmin.

Nyt olen jo 80 vuotta ja tunnen nukahtavani mutta en vielä, en ennen kuin olen kertonut sinulle tämän. Poikani Jani on aikuinen ja huolehtii minusta ja Joonatanista. Annista en ole kuullut mitään mutta tunnen oloni niin kotoisaksi. Joonatan on ylennyt uransa huipulle ja on jäänyt eläkkeelle. Minä en koskaan ylennyt pitkälle, sillä Janin hoitaminen vei paljon aikaani.

Enempää ei Iina ole ehtinyt kertoa, sillä hän kuoli seuraavana aamuna sänkyynsä rakkaan Joonataninsa viereen. Toivon että tämä tarina miellytti teitä ja toivon myös ettette suutu kirjoitus virheistä. Loppu

Tämmöinen oli siis Iinan tarinointi jännästä elämästään. Kommentoikaa, kysyn myös onko minusta tekemään uutta tarinaa? *kumartaa ja nostaa lippistään hymyillen*

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä