Isäni ja äitini ostivat äitini nimiin maata avioliitossa ollessaan. Isäni on kuollut yli 10 vuotta sitten. Heillä ei ollut avioehtoa, mutta heillä oli keskinäinen hallintatestamentti. Nyt äitini on myymässä tuota maaomistustaan, ja olemme
epätietoisia siitä, onko äitini ainoa myyjä vai olemmeko me lapset myös myyjiä isämme osuuden puolesta. Lainhuudatus on yksin äitini nimissä. Isäni kuollessa hän oli puolisoista se, jolla oli enemmän omaisuutta. Kiitän etukäteen mahdollisista vastauksista.
epätietoisia siitä, onko äitini ainoa myyjä vai olemmeko me lapset myös myyjiä isämme osuuden puolesta. Lainhuudatus on yksin äitini nimissä. Isäni kuollessa hän oli puolisoista se, jolla oli enemmän omaisuutta. Kiitän etukäteen mahdollisista vastauksista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos olet alaikäinen, sinulla ei ole mitään sanomista. Jos olet 'aikuinen', voit juosta seinään vittuunnuksissasi, koska äitisi määrää tuossa ehdot.
C'est la vie...
Äitisi on yksin myyjä. Kiinteistö saattaa kuitenkin olla ns. vallinnanrajoitusten alainen:
--------------------
Avioliittolaki 38 §
Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen.
Oikeustoimi, jonka puoliso on tehnyt vastoin 1 momentin säännöstä, on julistettava pätemättömäksi, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee kuitenkin päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta. Vuokraoikeuden tai muun kiinteää omaisuutta koskevan käyttöoikeuden kirjaamisen vaikutuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä momentissa säädetään lainhuudosta.
39 §
Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle:
1 kohta on kumottu L:lla 12.4.1995/542.
2) osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina;
3) irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettävään asuntoirtaimistoon;
4) toisen puolison käytettävinä olevia tarpeellisia työvälineitä; eikä
5) irtainta omaisuutta, joka on tarkoitettu toisen puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten.
Toisen puolison suostumus ei kuitenkaan ole 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitetun omaisuuden osalta tarpeen, jos suostumuksen hankkiminen poissaolon tai muun tähän verrattavan esteen vuoksi aiheuttaisi kohtuutonta haittaa ja viivytystä.
Oikeustoimi, joka on tehty vastoin 1 ja 2 momentin säännöksiä, on julistettava pätemättömäksi ja luovutuksensaaja velvoitettava luovuttamaan omaisuus hallinnastaan, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Oikeustointa on kuitenkin pidettävä pätevänä, jos luovutuksensaaja on saanut asunnon tai muun irtaimen omaisuuden hallintaansa ja hänellä hallinnan saadessaan oli ollut perusteltua aihetta olettaa, että:
1) toinen puoliso oli antanut suostumuksensa oikeustoimeen taikka sen hyväksynyt;
2) puolisolla oli oikeus 2 momentin nojalla määrätä omaisuudesta ilman toisen puolison suostumusta; tai
3) kysymyksessä ei ollut 1 momentissa tarkoitettu omaisuus.
Mitä edellä on säädetty luovutuksesta on sovellettava myös sopimukseen 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun yhteisen kodin sekä 3–5 kohdassa tarkoitetun omaisuuden käyttöoikeuden tai hallinnan luovuttamisesta kolmannelle. Puolison oikeudesta irtisanoa huoneenvuokrasopimus säädetään [huoneenvuokralain (82/61) 35 §:ssä].
40 §
Tuomioistuin voi hakemuksesta antaa luvan 38 ja 39 §:ssä tarkoitettuun luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen, jos toinen puoliso on kieltäytynyt antamasta suostumustaan taikka jos suostumusta ei ole muusta syystä saatu hankituksi.
------------------------
Mikäli omaisuus katsotaan edellä mainitulla tavalla vallinnanrajoitusten alaiseksi, tarvitaan kuolleen aviopuolison perillisten suostumus toimeen.
---------
86 § 2 momentti
Eloonjäänyt puoliso on oikeutettu sanottuna aikana yksin vallitsemaan omaisuuttaan. Jos eloonjäänyt puoliso tahtoo tehdä sellaisen luovutus- tai muun toimen, johon toisen puolison suostumus 38 tai 39 §:n mukaan olisi tarpeen, siihen on kuitenkin hankittava joko oikeuden lupa tai perillisten kirjallinen 66 §:n mukaisesti annettu suostumus. Eloonjäänyt puoliso on velvollinen tekemään osituksessa tilin omaisuuden vallinnasta kuolemantapauksen jälkeiseltä ajalta sekä sen tuotosta.
------------------
Suostumus on muotoa:
66 §
Lahjakirjan, kirjallisen suostumuksen, avioehtosopimuksen ja luettelon, joista puhutaan 35 §:n 2 momentissa sekä 38, 42 ja 60 §:ssä, tulee, jotta ne olisivat päteviä, olla päivättyjä, asianmukaisesti allekirjoitettuja ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamia.
-------------
Näin ollen, mikäli on pienintäkin mahdollisuutta, että ko. omaisuus on vallinnanrajoitusten alainen, tarvitaan myös teidän eli isänne perillisten suostumus. Merkitystä ei ole avioehtosopimuksella. Jos ositus on jo toimitettu, eivät nämä vallinnanrajoitukset ole äitisi esteenä enää.
- Äidilläsi on oikeus yksin myydä, jos hän on perinnönjaon jälkeen maan ainoa omistaja
- lasten lakiosuus (50%) ei päde, jos isälläsi ei osuutta (jos oli, niin silloin on voitu sopia, että maa ei koske lakiosuutta, mutta jos ei sovittu, lapsille kuuluu 50 % isä perinnöstä, ja maa kuuluu tähän)
- mikäli äidilläsi olisi ollut enemmän omistuksessa kuin isälläsi, olisi voitu katsoa että maa on yhteistä (koska aviopuolisoiden omaisuus loppuviimein yhteistä) ja lapsille kuuluu jokin osa lakiosan perusteella
Esimerkki (isällä enemmän omaisuutta, mutta myös velkaa, äidillä vähemmän omaisuutta, vähemmän velkaa. Näin yleensä.)
isä: omaisuutta 100 000
velkaa 50 000
= + 50 000
äiti: omaisuutta 70 000
velkaa 5 000
= + 65 000
50 000 + 65 000 = 115 000 / 2 = 57 500
isän 50 000 + 7 500 = 57 500
äidin 65 000 - 7 500 = 57 500
Eli siis äidin omaisuutta on tasinkona siirretty isälle 7 500 euron arvosta. Lasten lakiosa on 50 % joten isän jättämästä perinnöstä kuuluu puolet lapsille. Mikäli erikseen ei ole sovittu, myös osa tästä äidiltä tasinkona siirretystä omaisuudesta voi olla maata ja siitä osa kuuluu lapsille.
Kannattaa käydä puhumassa asiasta jotta asiat selkiintyisivät.
Kiitos nimimerkeille lakimies ja auttoiko yhtään asiallisista ja asiantuntevista vastauksista. Lakikieli on vain asiaan vihkiytymättömälle maallikolle niin vaikea ymmärtää, mitä asia käytännössä tarkoittaa. Täytynee ottaa yhteyttä henk.kohtaisesti asiantuntijaan. Sen selvennyksen haluaisin vielä tehdä, että muu omaisuus, lukuunottamatta tätä maaomaisuutta, on jaettu isäni kuoleman jälkeen periaatteella 50% äidilleni, 50% meille lapsille, vaikka vanhemmillani oli hallintatestamentti,joka käsittääkseni merkitsi sitä, ettei äidilläni ollut velvollisuutta jakaa pesää. Hän itse halusi jakaa puolet yhteisestä omaisuudestaan, mutta tämä ko maapalsta on jäänyt hänelle. Tämä maapalsta ei liity mitenkään vakituiseen asuntoon.Äidilläni oli isäni kuollessa vähemmän omaisuutta kuin isälläni, eikä heillä kummallakaan ollut velkaa.
Hallintatestamentti tässä yhteydessä lienee tarkoittanut sitä, että äitisi on saanut kaiken isäsi omistaman omaisuuden hallintaansa. Hän saa mm. omaisuuden tuoton ja saa käyttää omaisuutta, mutta ei myydä. Hänhän ei ole isäsi omaisuuden omistaja. Väitit, että kaikki paitsi maaomaisuus olisi jaettu. Eli jäämistöositus ja perinnönjakokin olisi tehty siis. En tarkoita nyt verottajan tekemää laskennallista ositusta, joka ei ole ositus jäämistöoikeudellisesti. Löytyykö osituskirjaa ja perinnönjakokirjaa. Mikäli jäämistöositus on täten tehty ja äitisi on osituksessa saanut pitää oman maaomaisuutensa, saa hän myydä tämän maaomaisuuden ketään kuulematta.
Mitään osituskirjaa ja perinnönjakokirjaa ei ole tehty, vaan omaisuus ( pankkitilit, obligaatiot) on jaettu perukirjoituksen jälkeen ilman mitään " virallisia" papereita. Kiitos aktiivisuudestasi!
Voitaneen katsoa, että ositus ja perinnönjako on sitten tehty vaikkakaan ei muodollisesti. Käytännössä ositus ja jako tai osittainen jako on siis tehty suullisesti. Mutta olikos äitisi maaomaisuus jäänyt sovitusti jakamatta? Ehkä sekin on tavallaan kuulunut ositettavaan ja jaettavaan omaisuuteen ja äitisi ollessa vähemmän varakkaampi saattoi hän pitää oman omaisuutensa. Kuitenkin ongelmahan oli se, täytyykö teidän lapsien olla myymässä äitisi omistamaa kiinteistöä. Kirjoitin, että teiltä isän kuolinpesän osakkailta vaaditaan suostumus myyntiin, jos omaisuus oli ns. vallinnanrajoitusten alainen. Rajoitus kestää jäämistöositukseen. Katsoisin, että ositus on tehty eikä teidän suostumustanne tarvita. Mitään haittaa ei ole, vaikka suostumuksenne luovutuskirjaan merkittäisiin varmuuden vuoksi.
Paljon kiitoksia nimimerkille "lakimies"! Olet selventänyt tilannetta ansiokkaasti. Kyseessä ei ole riitajuttu, vaan ihan käytännön ongelma eli kuka tekee kaupat. Hyvää syksyn jatkoa!
Hyvä että selvisi. Kyllä se totuus sieltä sekamelskasta lopulta aina löytyy. Jatketaan syksyä.