Viihteen kirjoittajan leima pysyy sitkeästi kirjailijassa. Minulle esim. Leena Lander on edelleen viihdekirjailija. Kaari Utrio on tehnyt kaikkensa saadakseen "uskottavan" kirjailijan leiman. Eipä ole onnistunut. Kyllä hän on viihde-Kaari edelleenkin suhteilla hankituista professori-titteleistä ja SAK:n kirjallisuuspalkinnoista huolimatta. Samoin vanhemmat Hietamiehet ovat molemmat viihdekirjailijoita. Jari Tervo on mielestäni myös viihteen tekijä vähintään siinä kuin Paasilinna ja Remes, ei yhtään vakavammin otettava, mutta kylläkin heikompi sellainen.
Viihteen leima pysyy
Biblio-Kati
2744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuvailit mielestäni ihan oikein tilannetta. Mutta ehkä nuo mainitsemasi ainakin ovat itse tyytyväisiä tilanteeseen? Kunhan kirjat myyvät?
Olen miettinyt sitä, mitä ihmiset oikeasti saavat irti tuollaisesta tekstistä.
Mutta mikä on sitten kirjojen tarkoitus? Kuka sen määrää? Onko päämääränä se, että teksti havahduttaa lukijan ajattelemaan uudella tavalla jostakin asiasta, tai että lukija oppii jotakin?
Voiko viihdettä mollata, koska se tuskin täyttää noita kriteerejä?
Viihteelle on "tilausta". Olen itsekin ahminut dekkareita ja jännäreitä (tosin en suomalaisia), se on ollut jonkinlaista todellisuuden pakoa. Mutta olisinko eri ihminen, ellen olisikaan viettänyt aikaani niiden parissa? Olisinko hyötynyt enemmän, jos olisin aikoinani jättänyt "hömpän" lukematta?
Nykyään en enää tunne tarvitsevani viihdekirjallisuutta ja pidän sitä omalta kohdaltani ajanhukkana. Mutta ehkä sitä kuitenkin muut tarvitsevat.
Mitä sitten, jos kirjailijalla on viihteellinen leima? Onko "uskottavuus" joku itseisarvo? Villi veikkaukseni on, että huomattavasti enemmän myydään ja luetaan viihdekirjallisuutta kuin "uskottavaa", "vakavaa" kirjallisuutta. Eihän viihteellisyys tarkoita sitä, ettei voisi olla laadukasta.
Itse olen nuorempana (viime aikoina en ole lukenut) tykännyt Kaari Utrion kirjoista, ne ovat tehneet historiaa minulle värikkäämmäksi ja läheisemmäksi. Ja niissä on pääosassa vaihteeksi nainen! Hietamiehiä, Landeria ja Remestä en ole lukenut, Tervosta en pidä, Paasilinna osaa olla paikoitellen hauskakin.
Vakavalla kirjallisuudella on tietysti paikkansa, mutta viihdettäkin tarvitaan. Vaikka sitten vain pakona todellisuudesta.