Löytyykö kohtalotovereita? Itselläni tilanne se, että elän avoliitossa. Kamala vauvakuume ollut jo yli vuoden päivät. Mies ei vaan vielä ole yhtä innostunut asiasta. En ole edes saanut asiasta kunnollista keskustelua aikaiseksi. Yrittänyt kyllä olen. Mies vaan toteaa, että katsotaan sitten parin vuoden päästä. Mies on kyllä sanonut, että haluaa lapsia sitten joskus... Koskahan tämä joskus mahtaa olla? Turhauttavaa odotella, kun ei edes tiedä kuinka kauan joutuu odottelemaan. Itse haluaisin lapset kuitenkin suht nuorena. Nyt minulla ikää 26v. Kuinka kauan teillä muilla mennyt puhuessa toista osapuolta ympäri? En haluaisi miestä painostaa, mutta jotain keskustelua aiheesta haluaisin hänenkin kanssa saada aikaiseksi. Vinkkejä miten saada keskustelua aikaiseksi ilman, että mies kokee minun painostavan häntä? =)
kohtalotovereita?
hippopotamus80
51198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä vähän sama homma. Elellään avoliitossa, itse täytän 25 ja mies 29. Valmistun keväällä ja mies on ollut määräaikaisissa töissä, nyt työtön. Aloin kuumeilemaan noin puolivuotta sitten. Ja kuume senkun pahenee. Mies haluaa kyllä lapsia, mutta toivoo, että taloudellinen tilanne jne. on kunnossa ensin. Itse olen periaatteessa samoilla kannoilla, mutta kun tämä kuume ei näytä katsovan aikaa eikä paikkaa. Ja tuntuu että kaikki ympärillä odottavat ja saavat lapsia...
Meillä sama tilanne. Itse kuvittelin tekeväni lapset nuorina. Täytän 25 ja mies 30. Meilläkin mies on sanonut että lapsia saa tulla...joskus. Ympäri ei pysty puhumaan. Ainakaan minun miestä. Meilläkin on tosi vaikea käydä keskusteleua asiasta, tai miehellä on. Niin, ja samaa mieltä tosta odotuksesta. Ajattelen lähestulkoon päivittäin vauvoja, enemmän tai vähemmän. odotus on rankkaa, kun itse olisi valmis perustamaan perheen ja toinen ei. Alkaa tuntua jo epätoivoiselta. Mies on tyytyväinen pieneen kaksioomme, ja harrastaa urheilua. Minä olisin onnellisempi jos me olisimme perhe.
Haluaisin vielä yhden vauvan, mutta mies kokee itsensä liian vanhaksi ja pelkää menettävänsä sen pienen vapauden tunteen, joka on koittanut kahden muksun kasvettua isoiksi.
Ymmärrän kyllä hänen näkökulmansa asiaan, mutta silti haaveilen...
olen sinua neljä vuotta vanhempi ja minun mies täyttää tänä vuonna 25v. ja kärsin ihan samoja tuntemuksia kuin sinä. enkä saa myöskään minkään laista vastausta tai jos jotain niin katotaan sit joskus...:( en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ikuinen odottajako??
Mukava huomata, etten ole ainoa, joka tämän ongelman kanssa painii. Olisi todella mukavaa vaihtaa ajatuksia aiheesta enemmänkin. Vauvat pyörivät mielessä päivittäin, eikä ratkaisua ongelmaan ole näkyvissä... Pistäkää sähköpostia tulemaan, jos ajatustenvaihto aiheesta kiinnostaa. [email protected]