Lapseni on minulle tärkeintä elämässäni,on aina ollut! Aiemmin en edes sen kummemmin ajatellut asiaa,mutta nyt kun olen puolitoista vuotta asunut pikkukylässä on tilanne muutunut.
Lapseni täytti joulukuussa 12v.,hän on itsenäinen ja kaikinpuolin reipas poika.
Aloitin koulun käynnin ennen maalle muutoa ja jatkoin muuton jälkeen samaan malliin. Viime kesänä rupesi kuulumaan kummia ja minä normaalina äitinä puutuin asiaan.Poikani oli kokeillut mm. tupakan polttoa ja varastamista. Olin asiasta todella järkyttynyt ja puutuin tilanteeseen välittömästi.(silti suuri syyllisyys omasta poissa olosta iltaisin koulussa)
Paikalliseen sos. toimistoon kerroin tilanteesta ja he kertoivat,että voivat auttaa,kun on olemassa "ohjelma" tällaisiin tapauksiin.
No...puolisen vuotta pojan kanssa käytiin pyöreän pöydän istunnoissa ja pidinkin sitä tosi hyvänä juttuna,kunnes ns.viimeisellä kerralla oli ylläri...
Sos.henkilö kysyi minulta: onko mitään sitä vastaan jos he jututtavat ensin poikaa ja sitten minua? Minä vastasin,ettei tietenkään.
Poika tulee tyytyväisenä ns.kulustelun jälk. ulos,jää käytävään odottamaan ja minä sisään.
Löpinöitten jälk. selviää,että ovat pojalta tiedustelleet,että mitä hän haluaisi äidissään muuttaa...Olivat yllättyneitä,kun ei halunnut muuttaa mitään..Kysyivät minulta,mitä luulit pojan vastanneen? Sanoin : ei hajuakaan,kai se jotain haluais muuttaa.
Sitten kertovat,että minusta on joku tehnyt ilmoituksen,että on huolissaan mun päihteiden käytöstä.Ensinnäkin mä menin ihan punaseks ja rupesin kertomaan millaista mun "päihteiden käyttö" ylipäänsäkin on.
Vaikka tämän reissun jälk. itselllenikin jäi ihan sellainen kuva,että ymmärsivät kyseessä olevan ihan "normi yh".Niin siitä huolimatta minun luottamus heihin katosi,koska nyt tuntuu siltä,että minä halusin auttaa lastani ja "auttavalla" puolella tärkein pointti oli vain löytää syyllinen.
Sitten vielä kun lukee näitä kauhukertomuksia,että syyttä lapset huostaanotettu,niin ei tosiaan uskalla enää apua pyytää.
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia!
Me olemme jo muuttamassa väljemmille vesille,mutta silti harmittaa kun itsellä monestakin asiasta paha mieli,mutta ei uskalla enää kertoa!!
Lapseni täytti joulukuussa 12v.,hän on itsenäinen ja kaikinpuolin reipas poika.
Aloitin koulun käynnin ennen maalle muutoa ja jatkoin muuton jälkeen samaan malliin. Viime kesänä rupesi kuulumaan kummia ja minä normaalina äitinä puutuin asiaan.Poikani oli kokeillut mm. tupakan polttoa ja varastamista. Olin asiasta todella järkyttynyt ja puutuin tilanteeseen välittömästi.(silti suuri syyllisyys omasta poissa olosta iltaisin koulussa)
Paikalliseen sos. toimistoon kerroin tilanteesta ja he kertoivat,että voivat auttaa,kun on olemassa "ohjelma" tällaisiin tapauksiin.
No...puolisen vuotta pojan kanssa käytiin pyöreän pöydän istunnoissa ja pidinkin sitä tosi hyvänä juttuna,kunnes ns.viimeisellä kerralla oli ylläri...
Sos.henkilö kysyi minulta: onko mitään sitä vastaan jos he jututtavat ensin poikaa ja sitten minua? Minä vastasin,ettei tietenkään.
Poika tulee tyytyväisenä ns.kulustelun jälk. ulos,jää käytävään odottamaan ja minä sisään.
Löpinöitten jälk. selviää,että ovat pojalta tiedustelleet,että mitä hän haluaisi äidissään muuttaa...Olivat yllättyneitä,kun ei halunnut muuttaa mitään..Kysyivät minulta,mitä luulit pojan vastanneen? Sanoin : ei hajuakaan,kai se jotain haluais muuttaa.
Sitten kertovat,että minusta on joku tehnyt ilmoituksen,että on huolissaan mun päihteiden käytöstä.Ensinnäkin mä menin ihan punaseks ja rupesin kertomaan millaista mun "päihteiden käyttö" ylipäänsäkin on.
Vaikka tämän reissun jälk. itselllenikin jäi ihan sellainen kuva,että ymmärsivät kyseessä olevan ihan "normi yh".Niin siitä huolimatta minun luottamus heihin katosi,koska nyt tuntuu siltä,että minä halusin auttaa lastani ja "auttavalla" puolella tärkein pointti oli vain löytää syyllinen.
Sitten vielä kun lukee näitä kauhukertomuksia,että syyttä lapset huostaanotettu,niin ei tosiaan uskalla enää apua pyytää.
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia!
Me olemme jo muuttamassa väljemmille vesille,mutta silti harmittaa kun itsellä monestakin asiasta paha mieli,mutta ei uskalla enää kertoa!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä missään nimessä pyydä apua lapsen ongelmiin sos.viranomaisilta. Katsoin ohjelman, missä joku Proffa nimenomaa kielsi ketään ottamasta, vaan yrittää hoitaa itse mahd.pitkään.
Kannattaa ottaa heti lakimieheen yhteys jos tulee jotain, vaikkapa jo nyt valmiiksi. Olet paljon vahvemmalla pohjalla sillä yksin häviät varmastiniille. Ne saattaa toimia seläntakana ja "hyökätä" yllätäen. Jos asun kerran pienellä paikkakunnalla tilanne on pahempi mitä suuressa kaupungissa. Suurissa ne puuttuvat vasta tositilanteisiin.
sait siis apua perheenne asioihin puolen vuoden ajan pyöreän pöydän keskusteluissa, eikö niin?
lapseltasi oli kysytty, että mitä hän haluaisi äidissään muuttaa ja hän oli vastannut, että ei mitään.
nyt olette lapsesi kanssa varmasti saaneet välineita perhe-elämäänne. mitään suurempaa vahinkoa ei ehtinyt tapahtua, koska osasit pyytää apua ajoissa.
ei VARMASTI ole mitään syytä pelkoon. sinulta on suoraan kysytty päihteiden käytöstä, joka ilmeisesti ei ongelma, ja olet selittänyt sen myös.
kun lapsesi on tutun ja turvallisen aikuisen hoitajan kanssa iltaisin opiskellessasi, ei sinulla ole mitään syytä huoleen: hänellä on varmasti muutakin puuhaa kuin rötöstellä.
rinta rottingille: teit suuren palveluksen lapsellesi!
,että juuri sosiaalivirkailijaan yhteys,
kun on lapsen kanssa pohdittavana kasvatus kysymyksiä.
Viimeinen viranomainen, joiden kanssa "yhteistyötä" kannattaa kehittää,
varsinkaan lapsia tai nuoria koskevissa asioissa.
M;ieluummin yhteys esim terveydenhuollon ammattilaisiin ym. perheterapeutteihin
ja mielellään sielläkin yksityispuolelta,
jos ei julkisella puolella ole tarjontaa.
Jos joku kehuu sosiaalityöäntekijöitä avun antajaksi lapsiperheiile,
niin ainakin lasten huostaanottoavun;
nopean ja todella hyvän sellaisen.
ensin tulee ihan viattomia pikku ilmoituksia, sittemmin jutut kovenee...sulla on joku vihamies tai kade? mulle tehtiin toi, ja lapsi lopulta huostaanotettiin kertomatta mitään syitä... ilmeni vähitellen että taustalla oli just tollaset panettelut... vaikea puolustautua kun ei tiedä mistä ja miksi syytellään, kuka noita ilmoituksia keksii...
jossakin jo kaatuneessa
"yhteiskunta järjestelmässä"............
Pelko jää,
sille ei voi mitään.............
Lapsen vanhemmat ovat aina näitä "syyllisiä"
ihan kaikkeen,
vaikka lapsen ja nuoren ympärillä pyörii koko
suomalainen yhteiskunta
päivähoitoineen, kouluineen ja harrastuksineen
ja kaikkine muine "kommervinkkeineen".