mulla ihan kauhee vauvakuume(poikakaverilla myös.)
ite olen 18, täytän tänä vuonna 19,ja poikakaveri pian 21w.
e-pillerit jätin nelja kuukautta sitten pois, ei ole vielä tärpännyt. :(
nään melkein joka yö unta, että mulla ois lapsi, ja aamulla herään pettyneenä, että se oli vaan uni.
viime yönäkin näin unta että olin synnyttämässä, ja sain ihanan,terveen poikavauvan.
noi on kyllä niin ihania unia,että...
ite olen 18, täytän tänä vuonna 19,ja poikakaveri pian 21w.
e-pillerit jätin nelja kuukautta sitten pois, ei ole vielä tärpännyt. :(
nään melkein joka yö unta, että mulla ois lapsi, ja aamulla herään pettyneenä, että se oli vaan uni.
viime yönäkin näin unta että olin synnyttämässä, ja sain ihanan,terveen poikavauvan.
noi on kyllä niin ihania unia,että...
Vastaukset 9
Vanhimmat
mä oon 23 vuotias naisen alku..haaveissa on vauva. Mutta ongelmana on ne ajatukset, että olenko valmis ottamaan toisen ihmisen elämästä vastuun, pärjäänkö, osaanko.. ja kaikista kauhein ajatus on se, että entä jos en nyt toimi ja tee haaveista totta, niin entäpä sitten kun lykkään tätä enkä saakkaan lasta...en tulekkaan ikinä raskaaksi. Kauhea ajatus, mutta sekin mahdollisuus on olemassa. Ollaan avopuolison kanssa juteltu tästä asiasta, mutta ei olla uskallettu tehdä päätöstä, jätänkö pillerit pois vai jäädäänkö vaan tähän tilanteeseen, ETTÄ KATELLAAN nyt rauhassa..mitä se hyödyttää..se on vaan asioiden lykkäämistä.Mä niin haluaisin pikkusen mussukan jota hoivata ja helliä. Mun unelma-ammatti on kotiäiti =)
mäkin mietein pitkän aikaa olenko valmis ottamaan sitä vastuuta, loppujen lopuksi totesin että olen! :) mä olen aina halunnut nuorena lapsen, vaikka kaikki jauhaa että nuoruus menee pilalle jne. mun kaveri sai vähän aika sitten lapsen, on yksinhuoltaja ja on hyvin pärjännyt, ja välillä kyllä käynyt ulkonakin tuulettumassa.jos mun kaveri pärjää yksin vauvan kanssa, miksei me poikakaverin kanssa pärjettäs kaksin sen kanssa :)
munkin toiveammattina kotiäiti :) ja toivottavasti pian pääsen tähän toiveammattiini !
miksipä ei sitä pärjäis. kun miettii että kyllähän ne muutkin pärjää =) mukava kuulla että muillakin on samanmoisia ajatuksia ja pelkoja..ei ole yksin tän asian kanssa. Ja se ikä nyt on sellanen asia,että ei se loopujen lopuksi merkkaa..mun kaveri oli sun ikänen kun alko odottaan ja tokihan itsekkin olin hieman epäileväinen, mutta kun ei se aina mene niin että ihmisen iän mukaan voi sen määritellä onko valmis saamaan lapsia..mun mielestä tästä tämä kyseinen kaveri on mahtava äiti ja rakastaa lastaan ja pitää huoli siitä siinä missä muutkin..
eiköhän aleta tekemään meidän unelmista totta =)
se ikähän on vaan numeroita. ehkä nyt en 15vuotiaana olis ollut kypsä äidils, mut ehkäpä nyt 18vuotiaana. tai no puolen vuoden päästä olen 19, mut kuitenkin. kunhan koulun kerkiän loppuun ni se on pääasia!
..se aika mitä ollaan lasta "yritetty",niin mulla ei ole kyllä tullut kertaakaan sellaisia ajatuksia päähän, että olenkohan kypsä äidiksi tai pystynköhän ottamaan vastuun lapsesta. Musta tuntuu että asia on automaattisesti niin, mä uskon että musta tulee mahtava äiti joka rakastaa lastaan ylikaiken, eikä epäilystäkään ettenkö voisi huolehtia hänestä.
-babe82
hei!
kerronpa oman tarinani lyhyesti.
Olemme seurustelleet avopuolisoni kanssa nelisen vuotta ja asustelleet yhdessä puolitoista vuotta.
Minä olen tahtonut lasta aina=)
Puhuttiin usein miehen kanssa lapsen tekemisestä,
mutta olo oli luonnollisesti hiukan epävarma,eikä mies heti ihan vakuuttunut ajankohdasta.. minä vuosi sitten aloin kyselemään,josko jätettäisi ehkäisy pois. Pillerit jätettiin pois alkukesästä 2005 ja "annettiin asian olla". Loppukesällä tein jo positiivisen testin ja nyt odotellaan vauvaa syntyväksi huhtikuussa. Ja kovasti odotetaankin. On vieläkin välillä epävarmuutta,mutta olen silti onnellinen,että tähän ratkaisuun päädyttiin.
Kun lapsi syntyy,minä olen 21 vuotta ja avopuolisoni 24. Olen äitiyslomaan asti kaupassa töissä. Sain juuri koulutuspaikan ammattikorkeasta,mutta opiskelu luonnollisesti lykkääntyy. Mies pelaa jalkapalloa, on töissä postissa ja valmistuu vuoden päästä liikuntaneuvojaksi. Elämä on siis kaikin puolin vaiheessa..mutta tuntuu,että kyllä me pärjätään.
Minä jatkan masun kasvattamista ja toivotan teille molemmille kirjoittelijoille onnea elämän valinnoissa ja unelmien toteuttamisissa!
Kerranhan täällä vaan eletään..
Mullakin on vähän samanlainen "ongelma" kun mulla on todella suuri vauvakuume ollut jo todella kauan. Mä olen 20 ja mun poikaystävä on 21. Ja me ollaan tunnettu vähän yli vuosi. Me ollaan puhuttu vauvan hankinnasta noin puoli vuotta. Pillereitä en ole vielä jättänyt pois, koska opiskelen vielä. Mutta onneksi valmistun keväällä. Ja poikaystäväni on vakituisessa työssä. Mutta silti mä mietin että miten me pärjätään jos vain poikaystäväni tienaa perheelle rahaa, kyllähän kela nyt jotain antaa. Mutta onko se tarpeeksi?
Mun ex avomies ei halunut lasta hän ei vaan halunut heidän suvun jatkuvan ja kärsijä olin minä joka halusi lasta 14v oltiin yhdessä.
Lopulta jätin hänet ja löysin elämäni miehen 2.5v ollaan yhdessä oltu ja nykyinen avomieheni haluaa lasta.
Omasta kokemuksesta sanon tehkää lapset nuorina ettei käy niin kun mulle,olen 37v ja meinaan vielä esikoisemme synnyttää jos vaan tärppää yritys on kova :):p
minä olen 16vuotta ja kovaa kuumeilua. Kuumetta on ollut 6vuotta, viimeiset 3vuotta olen ollut jo "valmiina" äidiksi. Olen pohdiskellut rahanmenoa yms.
Entinen jätkäystäväni (18vuotias nykyään) oli sitä mieltä että kerran ollaan nuoria ja eletään se nuoriksi. Itse en ole niin menevää tyyppiä ja saimme usein riidat aiheesta. Loppujen lopuksi hän halusi erota koska mussutan asioista liikaa.
Nykyinen jätkäni (19vuotias) ei ole aivan niin menevää tyyppiä, ja hän ymmärtää minun motiivejani. Hänkin kuumeilee vauvasta ja on sanonut olevansa henkisesti ehkä valmis isäksi.
Päätimme jättää luojalle kädet tullaanko vanhemmiksi vai ei