Itse olen päässyt eroon tupakasta, joten en puhu omaan pussiini, vaan ihan yleisellä tasolla.
Kun kaikki julkiset tilat on saatu savuttomiksi ravintoloita myöten, niin syyniin on otettu ihmisten yksityiset parvekkeet. Jos tupakointi parvekkeillakin kielletään, niin mihin se siirtyy? Tietenkin sisätiloihin!
Ollaan alkuasetelmissa. Lapset joutuvat hengittämään vanhempien tupruttelemaa savua, asunnot pinttyvät ja haisevat. Allergiset valittavat entistä enemmän...
Kukaan ei uskalla puuttua keskeiseen asiaan eli tupakkateollisuuteen. Miksi tupakkaa pitää valmistaa, kun siitä on pelkkää haittaa? Ei sitä teollisuutta ylläpidetä työpaikkojen vuoksi. Syyt ovat paljon syvemmällä.
Syyllisiksi silti leimataan tupakkateollisuuden uhrit. Koukkuun on helppo saada. Koukusta irrottautuminen on monille ylivoimaista. Ja siitä ilosta jossakin kääritään rahat taskuun...
Kun kaikki julkiset tilat on saatu savuttomiksi ravintoloita myöten, niin syyniin on otettu ihmisten yksityiset parvekkeet. Jos tupakointi parvekkeillakin kielletään, niin mihin se siirtyy? Tietenkin sisätiloihin!
Ollaan alkuasetelmissa. Lapset joutuvat hengittämään vanhempien tupruttelemaa savua, asunnot pinttyvät ja haisevat. Allergiset valittavat entistä enemmän...
Kukaan ei uskalla puuttua keskeiseen asiaan eli tupakkateollisuuteen. Miksi tupakkaa pitää valmistaa, kun siitä on pelkkää haittaa? Ei sitä teollisuutta ylläpidetä työpaikkojen vuoksi. Syyt ovat paljon syvemmällä.
Syyllisiksi silti leimataan tupakkateollisuuden uhrit. Koukkuun on helppo saada. Koukusta irrottautuminen on monille ylivoimaista. Ja siitä ilosta jossakin kääritään rahat taskuun...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaa mieltä. Tupakoitsijat alkavat tuntea itsensä vainotuiksi.
Liialliset kiristykset aiheuttavat lopuksi sen, että lakataan noudattamasta uusia ohjeita.
Toistaiseksi tupakoitsijat ovat olleet myötämielisiä kielloille, mutta rajansa kaikella.
Toisaalta, nyt kun useimmat sisätilat ovat raikastuneet, tuntee tupakan hajunkin selvemmin. Olemme herkistyneet haistamaan sen. Uskoisin, että jos parvekkeet ovat kovin lähellä toisiaan, haju tuntuukin naapurinkin huoneissa.
Sitä eivät tupakoitsijat tajua.
Ei varmaan kukaan ole myötä mielinen, tuollaiseen älytömään painostukseen , jota me tupakoivat kärsitään.
Minusta se on joku vallan näyttö jota joku ihmis ryhmä käytää , meitä veron maksajia kohtaan.
Tuo herkistyminen on kyllä kovin liioitteleva sana muoto.
Mutta aina on ja tulee olemaan toisten ihmisten alle jyrääviä ihmisiä.
Onneksi omistan pikku mökin jossa minä olen määrääjä missä poltan , no teenkin ihan rehellisesti sisällä koska kotini on linnani.
Johoa "huono henkiset" eivät pääse määräilemään minun elin tavoistani, jos yritävät minua määräillä niin löytävät hyvin pian itsensä ulkona.
Minä poltin itse 41 vuotta enkä syyllistä niitä, jotka polttavat edelleen. Minä en myöskään kärsi, jos toiset samassa seurassa polttavat.
Mutta totta on, että lopetettuaan alkaa tuntea tupakan hajun tilanteissa, joissa koskaan ennen ei sitä ollut huomannut. Jopa ulkoilmassa osaa kadulla vastaantulijoista sanoa, kuka on vastikään vetänyt röökin.
Minulla on varmaan hyvä hajuaisti vaikka olen poltellut melkeen koko ikäni, ja maku aistissanikaan ei mitään vikaa ole.
Tuollasia "mainosta" olen kyllä kuullut monelta taholta, mutta kun olen esm. kysynyt mitä mausteita on tässä kakussa , niin eipäs ne hyvät haistajat/maistajat olekkaan pystynyt sanoon , joten minusta sekin on vaan tupakan vastustajien mainosta.
Terv: Lokari1.
Lpetin tupakanpolton n. 10 vuotta sitten.
Alussa, kun en polttanut, tupakan hajun tunsi hyvin kauas. Esimerkiksi autossa haistoi sen, että edellä ajavassa autossa poltetaan.
Ei se minua häirinnyt eikä häiritse vieläkään.
Enkä voi ymmärtää, miksi se häiritsisi enemmän kuin pakokaasujen ja paperitehtaiden haju. Tupakoivat ovat vain nyt joutuneet siihen tilanteeseen, että heitä saa lyödä kuin vierasta sikaa.
Onkin kysymys moralisoinnista. "Minä ole hyvä ihminen, sinä et ole." Nyt, kun ei voi enää syyttää kaikesta luterilaisuutta pitää keksiä itse uusia ahdasmielisyyden kohteita.
40 vuotta. Nyt olen ollut 4 vuotta ilman, mutta en minäkään tuomitse niitä, jotka polttavat. Tietysti olisi terveellisempää olla polttamatta.
Polttaminen kävi lopulta niin ylen vaikeaksi naapurien taholta. Ei voinut edes omassa pihassa polttaa, etteikö ikkunat ja ovet alkaneet paukkua.
Se on kylläkin tosi suvaitsematonta, mutta ehkäpä se haittasi naapureita niin paljon, että se piti jollakin tapaa osoittaa. Allergisia ei kuitenkaan naapureinani ole ollut.
Totta on, että hajuaisti on tarkentunut ja kauhulla ajattelee menneitä vuosia tuon vaatteiden hajun vuoksi. Haisinkohan minäkin noin kamalalle? En kylläkään usko. Miehenikään ei ole koskaan sietänyt tupakan hajua, joten senkin takia
oli syytä lopettaa tupruttelu. Eikä ollut vaikeaa.
ja tupakka suussa, katselee sisään ja antaa koiran jätösten jäädä siihen.
Kotikasvatus on aikoinaan jäänyt saamatta!
1. Ei toisen avoimen ikkunan / parvekken luona tupakointia, koska haju hälyyttää pamauttamaan ikkunan kiinni.
2. Ikkunat tai parveke eivät ole tarkoitettu sisään vahtaamista varten!
3. Koirat voisi ulkoiluttaa lähellä olevan autohallikadun varressa, ellei jaksa kauemmaksi mennä. Jätökset itse pussitettava!
VIISAS KOIRA EI TULOSTA TÄHÄN !
En usko, että tupakointikiellosta parvekkeella on apua tupakoinnista kärsivien ongelmiin. Olen asunut kerrostalossa pitkään ja taloyhtiössämme on kokeiltu erilaisia kompromisseja. Rappukäytävien ulko-ovien eteen laitettiin natsakupit, että parvekkeettomissa asunnoissa asuvat voisivat polttaa ulkona laillisesti. Tähän päädyttiin, koska asukkaat valittivat tupakansavusta, joka kulkeutui ilmastointikanavia pitkin tupakoimattomien asuntoihin.
Olen samaa mieltä kanssasi. Jos lailla kielletään tupakointi parvekkeella, se siirtyy varmasti takaisin sisätiloihin. Kerrostalossa eivät valitukset lopu tässä asiassa, vaikka ne lailla kiellettäisiin.
ennekuin eräänä kesänä lomalle lähtiessäni päätin, että lopetan tupakan polton.
En ollut mielestäni vielä kovin 'tupakan turmelema' ulkonaisesti, vaikka tiesinkin, että keuhkoni olivat tervasta mustat.
Lopullisen sysäyksen lopettamiselle sain työpaikallani, missä eräs herttainen vanhempi naispotilas sanoi, että neiti taitaa polttaa tupakkaa kun joskus haisee niin kovasti tupakalle.
Se oli heräämisen hetki. Aloin tarkastella itseäni, että olenkohan jonkun kessukaisan näköinenkin, mutta en ollut, muutoin kuin etu ja keskisormien väli oli pikkuisen kellastunut ja tarkemmin syynäiltyäni itseäni, minusta hampaanikin olisivat voineet olla valkoisemmat.
Nyt en ole tupakan orja. Orjuutena sen kyllä jotenkin koin, vaikka olikin erittäin nautittavaa panna tupakaksi aina kahvin ja ruokailun jälkeen, sekä poltella silloinkin kun ei koko tupakkaa oikeastan tehnyt edes mieli.
Aina piti varmistaa, että onhan röökit ja stidit mukana ja missä on tuhkakuppeja, silloin kun liikkuin kodin ulkopuolella. Se oli orjuuttavaa.
Vaikka en itse polta, niin kodissani vierailevat ystäväni saavat polttaa. Ei tarvitse mennä ulos tupakalle, enkä auo ikkunoita vieraiden aikana.
Kuten en myöskään tämän "pahemmin" ole tuppakkaihmisille sanonut koskaan, kuin nyt tässä kehuin kuinka olen niihin polttamisen lopettaneiden - "onnistuneiden" joukkoon kuuluva.
mutta tyttäreni polttaa,tulee aina sanottua. lopeta.
Ei niinkään savun takia, mutta hänen terveyttään ajattelen.
Ainakin naisen iho kärsii,muuttuu vanhemmiten harmaaksi.
Kerrostalossa joutuu kyllä käytävässä ja naapurin parvekkeelta hajut haistelemaan, samaten ravintola illan jälkeen vaateeet haisevat, tuulettaa täytyy.
Silti en menisi kieltämään parveke tupakointia, ravintoloissa kyllä pitäisi olla tupakoiville erillinen paikka.(sehän tuleekin)
Hajun kyllä herkästi tupakoimaton tuntee.
Suhtautuminen tupakointiin on ihmeen paljon muuttunut viidenkymmenen vuoden aikana. Kun katselee 50-luvun elokuvia, oli itsestään selvä, että savuke paloi koko ajan suupielessä ja se sytytettiin missä vain sen enempää toisilta lupaa kyselemättä.
Jopa kuulemma sotaväessä ja työpaikoillakin tätä tapaa kannustettiin pitämällä "tupakan pituinen tauko", jolloin tupakoimattomat tekivät työtä tai tunsivat laiskottelevansa, jos pitivät taukoa ilman tupakkaa.
Nyt ajatellen siihen aikaan tupakoitsijat terrorisoivat tupakoimattomia, niin kuin nykyään väitetään olevan toisin päin.
Nyt on menty onneksi parempaan suuntaan, kun on ymmärretty, että tupakka on erittäin voimakas myrkky, joka tekee pahaa sekä tupakoivalle että sille, joka joutuu alttiiksi tupakansavulle.
Tupakan aiheuttama riippuvuus, tupakan tuska, aiheuttaa ihmisille monenlaisia ongelmia, vaikka tupakoitsijat joskus kuvittelevat, että tupakointi olisi heidän ongelmiensa lievittäjä.
Tupakoitsijat tietävät ihan tasan tarkkaan, että kyseessä on vaarallinen tapa, kukaan ei voi väittää, ettei tietäisi haitoista. Sensijaan on epävarmaa, tietävätkö kaikki haittojen lieveilmiöistä, mm. verenkiertohäiriöiden vuoksi miesten potenssi heikkenee ja iho vanhenee ennen aikojaan.
Muistan hyvin kuinka 50-luvulla yritin opetella tupakoimaan, koska se oli niin "hienoa". Nykyään on aivan toisinpäin; tupakointi on huomattavasti harvinaisempaa koulutetujen kansalaisten keskuudessa kuin kouluttamattomien.
Älä anna tupakan kyykyttää itseäsi!
Vielä 70-luvulla tupakointi oli niin itsestäänselvyys, ettei kenelläkään tullut edes mieleen kysyä, saako jossakin polttaa - oli sitten toisen kotona tai missä tahansa. Vain paloturvallisuussyistä oli jossakin tupakointi kielletty.
Ja ainakaan 60-luvun lopulla ei äitiysneuvoloissa kysytty äidin tupakoinnista saati, että olisi valistettu sen vaarallisuudesta sikiölle. Minäkin poltin ensimmäisten raskauskuukausien jälkeen aivan kuten ennenkin. (Lapset eivät kyllä olleet yleisen väittämän mukaan syntymäpainoltaan pienempiä, päinvastoin - toinen painoi peräti yli 4 kg.)
Nykytilanteessa on paljon hyvää niihin aikoihin verrattuna, mutta joku kohtuus pitäisi olla kaikissa asioissa. Niin kauan kuin tupakkaa saa valmistaa ja myydä, sitä myös poltetaan. Kuten alussa totesin, kukaan ei uskalla astua tupakkateollisuuden varpaille niin lujaa, että siihen sattuisi...