Syksy näyttää kasvonsa, kesä lähenee
loppuaan. Illat
pimenee, lämpimät
koti-illat saapuvat.
Mutta
minä jään ulos,
menen, katson noita puun lehtiä.
Irtoaa varovasti rapsahtaen,
leijuu, liitelee, putoaa alas.
Lehden
otan käteeni,
Punertava, eri sävyjä.
Sivelen lehdellä poskeani
tulee muistoja, kirpeitä,
ne satuttavat sydäntä.
Suolainen kyynel,
putoaa lehdelle,
joka
putosi puusta, oli
elänyt elämänsä, ei
pitkän, mutta onnellisen,
nyt
jäi elämän puusta, alas, maahan
mullaksi muuttuvaksi.
Minun pikku enkelini.
loppuaan. Illat
pimenee, lämpimät
koti-illat saapuvat.
Mutta
minä jään ulos,
menen, katson noita puun lehtiä.
Irtoaa varovasti rapsahtaen,
leijuu, liitelee, putoaa alas.
Lehden
otan käteeni,
Punertava, eri sävyjä.
Sivelen lehdellä poskeani
tulee muistoja, kirpeitä,
ne satuttavat sydäntä.
Suolainen kyynel,
putoaa lehdelle,
joka
putosi puusta, oli
elänyt elämänsä, ei
pitkän, mutta onnellisen,
nyt
jäi elämän puusta, alas, maahan
mullaksi muuttuvaksi.
Minun pikku enkelini.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää on niin surullinen..=(
Mutta kiva runo!
*sniff* Ja niin ihana!