Mist johtuu et meidän suvus on järestään kaik melkein ollu ja on juoppoja retkuja varsinkin miespuoliset. On tosi rankkaa seurata ja kun viel pitää melko lähel elää näitä ongelmia. Onkohan kysymyksessä mallinottoa vai perimää. Sanokaa yksi hyvä selviytymis keino kun itse en kuulu tähän kännäys ongelmaan. Ei riitä että lähe luistelemaan sitä en voi tehdä. Onko alkoholista tosiaan niin vaikea päästä eroon ? Vai onko jokaisella tosissaan niin paha tunnevamma joka juomiskierteen jatkaa ? Vähän oli typeriä kysymyksiä mutta itse on välistä ihan loppu tähän " PASKAAN ". Onko kellään täällä olevilla samankaltaisia ongelmia ? Olis kiva kuulla millä ovat kamppailleet eteenpäin ? Kiitos kuitenkin kaikista vastauksista ! Vielä yksi asia täälläpäin ei edes ole mitään omaistuki ryhmiä tarjolla ihan lähistöllä .
MEIÄN SUKU
14
924
Vastaukset
- Urho.
"Sanokaa yksi hyvä selviytymiskeino kun itse ei kuulu tähän kännäysongelmaan."
"..itse on välistä ihan loppu tähän PASKAAN."
Kun en ymmärtänyt kenellä on ongelma, ja mikä?
Viestisi alkuosa on selvempi, ja käsitykseni on olematta mikään asiantuntija, että "suvussa kulkeva" alkoholismi, jota todella esiintyy, on sukulaisilta mallinnettua elämäntapaa, ja tuoreiden uutisten mukaan jossain määrin myös geneettistä.
Toivottavasti joku muu laittaa alkoholistien omaisille suunnattuja linkkejä, kun meikäläisellä ei ole.- Orvokilta
Kysymys oli kulkeeko alkoholismi suvussa, kun näyttää ettei pojasta polvi parane ja ongelma kulkee kuin kirous perässä. En tiedä onko tämä oike palsta näitä kysellä mutta ajattelin jos jollain olisi kokemusta tai tietoa tästä asiasta niin olisin mielelläni kuullut mielipiteitä. Minulla on isäni suvusta sekä äitini puolelta vain juoppoja . Sitten erehdyksessä otin juopon miehenkin vaikka lapsuus meni myös pullo maailmassa täysin. Onneksi selvisin eroon lopulta. Mutta kauhukseni nyt oma poikani on täys alkoholisti. Siksi kiinnosti että onko tämä todella geeni vika vai huonon mallin ottamista vai mikä pistää ihmisen juomaan kohtuuttomasti ? Kiitos
luullakseni kysymys sekä perinnöllisyydestä että opitusta tavasta. Sen voin sanoa, että alkoholista on pirullisen vaikea päästä eroon. En usko, että juomiskierrettä jatkaa tunnevamma tms. vaan lähinnä fyysinen riippuvuus.
Suosittelen, että lukisit Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". Se on erinomainen teos juopoille ja myös juoppojen omaisille. Asiantuntijan kirjoittama ja se on auttanut satoja. Painos on kuulemma loppu mutta ainakin kirjastoista löytyy.- Orvokki vastaa
Suuri kiitos kirja vinkistä etsin sen käsiini pikaisesti. Se on ainaskin varma, että pahoin alkoholisoitunut sairastuu "tunne vammaseksi" ajan saatossa ja siinä sivussa läheisimmät. Tosi raskasta elää vierellä jos huikka elämäkin raastaa sielua.
- Toini
Orvokki vastaa kirjoitti:
Suuri kiitos kirja vinkistä etsin sen käsiini pikaisesti. Se on ainaskin varma, että pahoin alkoholisoitunut sairastuu "tunne vammaseksi" ajan saatossa ja siinä sivussa läheisimmät. Tosi raskasta elää vierellä jos huikka elämäkin raastaa sielua.
Kyllä mielestäni kysymys on ihan fyysisestä riippuvuudesta, siis sairaudesta. Tuo tunne-elämän sairaus on ennemminkin tunne-elämän yliherkkyyttä eli suomeksi sanottuna lapsellisuutta. Tunne-elämä on toisin sanoen jäänyt kehittymättä. Ja reaktiot sen mukaisia.
Sinänsä tunne ei ole sairas, vaikka se väärä onkin alkoholistilla. Välillä tuntuu aviomiestäni katsellessa että ei juomattomuus ole tuonut tuonne tunne-elämän puolelle kasvua. Mutta onhan siinä tietysti vissi ero, piereskeleekö kännissä vai ilman viinaa. :)
Terveisin Toini, toipunut alkoholisti - Orvokilta
Toini kirjoitti:
Kyllä mielestäni kysymys on ihan fyysisestä riippuvuudesta, siis sairaudesta. Tuo tunne-elämän sairaus on ennemminkin tunne-elämän yliherkkyyttä eli suomeksi sanottuna lapsellisuutta. Tunne-elämä on toisin sanoen jäänyt kehittymättä. Ja reaktiot sen mukaisia.
Sinänsä tunne ei ole sairas, vaikka se väärä onkin alkoholistilla. Välillä tuntuu aviomiestäni katsellessa että ei juomattomuus ole tuonut tuonne tunne-elämän puolelle kasvua. Mutta onhan siinä tietysti vissi ero, piereskeleekö kännissä vai ilman viinaa. :)
Terveisin Toini, toipunut alkoholistiEiköhän tässä juomisen ylikäytössä ole kanssa paljolti psyykkeen koossapitämisessä. Kun täällä puhutaan fyysisestä riippuvuudesta. Minulle on sanottu monesti , että, " koko siulu huutaa vaan lisää viinaa " silloin mennään jo mielen puolelle. Tuntuisi että lopettaminenkin olisi helpompaa kun kysymyksessä olisi vaan tämä meidän lihallinen olento. On varmaan kovaa henkien taistelua lopettaa. Kertokaa entiset käyttäjät mitä mieltä olette ?
- miten sitä
Orvokilta kirjoitti:
Eiköhän tässä juomisen ylikäytössä ole kanssa paljolti psyykkeen koossapitämisessä. Kun täällä puhutaan fyysisestä riippuvuudesta. Minulle on sanottu monesti , että, " koko siulu huutaa vaan lisää viinaa " silloin mennään jo mielen puolelle. Tuntuisi että lopettaminenkin olisi helpompaa kun kysymyksessä olisi vaan tämä meidän lihallinen olento. On varmaan kovaa henkien taistelua lopettaa. Kertokaa entiset käyttäjät mitä mieltä olette ?
fyysistä riippuvuutta alleviivaataan. Kumpikohan ohjaa kumpaa, fysiikka psyykeä vai päivastoin? Mielestäni päinvastoin. Itselläni ryyppykuurin jälkeen hermosto on kireä, mielialat vaihtelevat jyrkästi, ja nimenomaan "koko sielu" huutaa viinaa. Kyllä ne kropankin tarpeet nälästä ja janosta alkaen välittyvät psyyken kautta. Psyyke meitä ohjaa, ja alkoholiriippuvainen psyyke myös laittaa ryyppäämään.
- olenko väärässä
miten sitä kirjoitti:
fyysistä riippuvuutta alleviivaataan. Kumpikohan ohjaa kumpaa, fysiikka psyykeä vai päivastoin? Mielestäni päinvastoin. Itselläni ryyppykuurin jälkeen hermosto on kireä, mielialat vaihtelevat jyrkästi, ja nimenomaan "koko sielu" huutaa viinaa. Kyllä ne kropankin tarpeet nälästä ja janosta alkaen välittyvät psyyken kautta. Psyyke meitä ohjaa, ja alkoholiriippuvainen psyyke myös laittaa ryyppäämään.
tuttuni joka juo paljon on sanonut että krapula on fyysinen vaiva?Mutta itse kun olen ollut krapulassa tunnen henkiseti voivani huonosti eli syyllinen olo joka ihan sattuu henkisesti!
- Känni
olenko väärässä kirjoitti:
tuttuni joka juo paljon on sanonut että krapula on fyysinen vaiva?Mutta itse kun olen ollut krapulassa tunnen henkiseti voivani huonosti eli syyllinen olo joka ihan sattuu henkisesti!
Juodessakin miten alkoholi vaikuttaa omaan persoonaan. Ihminen muuttuu käytökseltään kuka miksikin. Eli vaikuttaa pahimmin psyykkeeseen vaikka kyllä siinä sivussa kroppakin saa omansa. Olispa helppo lopettaa jos vain joutus hoitaa kehoonsa. Eikö nämä ryhmätuetkin hoida pääasiallisesti vain ihmismieltä ?
- Toini
Orvokilta kirjoitti:
Eiköhän tässä juomisen ylikäytössä ole kanssa paljolti psyykkeen koossapitämisessä. Kun täällä puhutaan fyysisestä riippuvuudesta. Minulle on sanottu monesti , että, " koko siulu huutaa vaan lisää viinaa " silloin mennään jo mielen puolelle. Tuntuisi että lopettaminenkin olisi helpompaa kun kysymyksessä olisi vaan tämä meidän lihallinen olento. On varmaan kovaa henkien taistelua lopettaa. Kertokaa entiset käyttäjät mitä mieltä olette ?
Olen miettinyt=aprikoinut, että mitä sille mielelle oikein tapahtuu, kun sen tekee mieli?
Olen päätynyt sellaiseen ajatukseen, että se on sukua tuon halun kanssa.
Silloin, kun vielä käytin alkoholia ja alkoholisoiduin, olin tietysti psyykeltäni, mieleltäni myös sairas. Tuo fyysinen puoli sairaudesta, niin olen ymmärtänyt, on enemmänkin allergiaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että en pysty hallitsemaan juomistani, kun olen aloittanut. Siis tahdonvoimalla en pysty lopettamaan, vaikka minulla tahtoihmisellä sitä tahtoa on yllin kyllin ollut muihin asioihin.
"Alkoholin himo otettiin pois", kuulee usein sanottavan ja niin on käynyt minullekin. Mutta totuuden nimessä on kuitenkin sanotttava, että se himo oli suuntautunut ihan jonnekin muualle silloin, kun olin kuivilla ollut jonkin aikaa. En vain osannut tai halunnut kohdentaa himoani vaan otin ensin neuvoa antavan ja sen jälkeen olinkin aika neuvoton! - Miepä
Toini kirjoitti:
Olen miettinyt=aprikoinut, että mitä sille mielelle oikein tapahtuu, kun sen tekee mieli?
Olen päätynyt sellaiseen ajatukseen, että se on sukua tuon halun kanssa.
Silloin, kun vielä käytin alkoholia ja alkoholisoiduin, olin tietysti psyykeltäni, mieleltäni myös sairas. Tuo fyysinen puoli sairaudesta, niin olen ymmärtänyt, on enemmänkin allergiaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että en pysty hallitsemaan juomistani, kun olen aloittanut. Siis tahdonvoimalla en pysty lopettamaan, vaikka minulla tahtoihmisellä sitä tahtoa on yllin kyllin ollut muihin asioihin.
"Alkoholin himo otettiin pois", kuulee usein sanottavan ja niin on käynyt minullekin. Mutta totuuden nimessä on kuitenkin sanotttava, että se himo oli suuntautunut ihan jonnekin muualle silloin, kun olin kuivilla ollut jonkin aikaa. En vain osannut tai halunnut kohdentaa himoani vaan otin ensin neuvoa antavan ja sen jälkeen olinkin aika neuvoton!Kuka otti sinun alkoholi himon pois ? Kuka on sellainen että siihen sankaruuteen pystyy ?
- Toini
Miepä kirjoitti:
Kuka otti sinun alkoholi himon pois ? Kuka on sellainen että siihen sankaruuteen pystyy ?
Toini toteaa, että ei _kukaan_. Siihen sankaruuteen ei kukaan pysty, se tuli Toinia(kin) korkeammilta voimilta.
- Anonyymi
Onko itäsuomen juoppo geeni? Siellähän niitä suvuttain ja juoppohulluksi tekevä geenimuunnoskin sinne jäljitetty.
- Anonyymi
Johtuu venäjä-geeneistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its4068902Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1743348- 191830
- 771166
- 761078
- 271065
Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta641021Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!
"Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss791005- 55983
- 65930