Kirjoitin muutaman runon Nuorten palstalle (Se runot-osasto), mut kirjoitanpa nyt tännekin vielä.. Runot ei ole aivan "viimeisteltyjä", mut ajattelinpa kysyy kommentteja.
Annoit lupauksen kuten kaikki muutkin,
Yksi lupaus joukossa muiden.
Voinko luottaa sinuun kuten luotan luvattuuni,
vai oletko kenties pettänyt minut menneisyydessä?
Oletko sielunkumppanini, vai olenko yksin,
etsinkö sinua kun kaikki muut ovat nukkumassa?
Seisotko sinäkin pimeällä pihatiellä, jonne varjot lankeavat?
Oletko sinäkin siellä, kun minä kuolen?
Seisotko vierellä luvatun, kun aika tulee ja menneisyys palaa takaisin?
Tunnetko sinäkin sen mikä on jo tapahtunut,
tiedänkö sinäkin totuuden joka salattu on?
Muistatko sinäkin millaista se oli ennen,
se mikä nyt kadotettu on?
Näin kerran tutun hahmon paikassa,
jossa aina lauantaisin istuskelin.
Luulin tuntevani hänet kuten kaikki muut,
mutta erehdyin kuten aina ennenkin.
En ollut enää sama henkilö,
en nähnyt samoja asioita samalla tavalla kuin ennen.
Kun kaikki muuttuu,
niin kaikki entinen lähtee pois,
eikä koskaan tule takaisin kuten luulot lapsuuden ja entisen.
Kun kaikki tuttu ja turvallinen katoaa,
olen yksin kuin tähti taivaalla muiden tähtien joukossa.
Menneisyyttä ei ole, eikä tulevaa,
mutta nykyaika ei ole poissa.
Kun katson kelloa, näen sekunnit,
mutta niitäkään ei ole olemassa.
On aika vain käsite ihmisille, jotka eivät halua elää ikuisesti,
eivät halua etsiä se mikä on tarkoitettu löydettäväksi.
Jäävät yksin ja elävät surkeudessaan sitä tietämättään,
kuten tähti joukossa muiden. Yksin kuitenkin.
Annoit lupauksen kuten kaikki muutkin,
Yksi lupaus joukossa muiden.
Voinko luottaa sinuun kuten luotan luvattuuni,
vai oletko kenties pettänyt minut menneisyydessä?
Oletko sielunkumppanini, vai olenko yksin,
etsinkö sinua kun kaikki muut ovat nukkumassa?
Seisotko sinäkin pimeällä pihatiellä, jonne varjot lankeavat?
Oletko sinäkin siellä, kun minä kuolen?
Seisotko vierellä luvatun, kun aika tulee ja menneisyys palaa takaisin?
Tunnetko sinäkin sen mikä on jo tapahtunut,
tiedänkö sinäkin totuuden joka salattu on?
Muistatko sinäkin millaista se oli ennen,
se mikä nyt kadotettu on?
Näin kerran tutun hahmon paikassa,
jossa aina lauantaisin istuskelin.
Luulin tuntevani hänet kuten kaikki muut,
mutta erehdyin kuten aina ennenkin.
En ollut enää sama henkilö,
en nähnyt samoja asioita samalla tavalla kuin ennen.
Kun kaikki muuttuu,
niin kaikki entinen lähtee pois,
eikä koskaan tule takaisin kuten luulot lapsuuden ja entisen.
Kun kaikki tuttu ja turvallinen katoaa,
olen yksin kuin tähti taivaalla muiden tähtien joukossa.
Menneisyyttä ei ole, eikä tulevaa,
mutta nykyaika ei ole poissa.
Kun katson kelloa, näen sekunnit,
mutta niitäkään ei ole olemassa.
On aika vain käsite ihmisille, jotka eivät halua elää ikuisesti,
eivät halua etsiä se mikä on tarkoitettu löydettäväksi.
Jäävät yksin ja elävät surkeudessaan sitä tietämättään,
kuten tähti joukossa muiden. Yksin kuitenkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kliseitä vilisee
et ole vielä kovinkaan pitkällä
runoilijana
suosittelen proosaa