KAIKKI KULTSUSTA!

Hei Kultsujen ihailija,minulla ja avomiehelläni on Kultsu uros se on mahdottoman seurallinen ,jotkut eivät kauheesti välittäis sen ylenpalttisesta seurankaipuusta minusta se on kiva kun se on niin seurallinen, tosi suloinen ja ilmeet tosi ihania ja kun on nuori koira kyseessä niin se on myös tosi hauska ulkona touhuillessaan. Kuolaaminen on kyllä yksi huono puoli. En tiedä tuliko sopivaa vastausta kultsusta mutta s.postitse voimme kirjoitella enemmänkin.

joo älkääpä silti lopettako sitä tietojen antoa :)

Meillä oli Pari vuotta sitten kultainennoutaja tyttö,Stella. :)
Se kuoli 11-vuotiaana kohtutulehdukseen.
Pienenä se oli aivan valkoinen,ja erittäin leikkisä.Rikkoihan se meidän seinää,kenkiä,mattoja,sukkia jne. ;)
Mutta kai se kuuluu joka pennun tapoihin. :D
Stellan kanssa olimme usein metsässä,jossa se sai juosta vapaana.Se ei koskaan karannut,vaan vähän väliä se katsoi taakseen että onko emäntä perässä.Pentuna se tosin lähti karkuun,kun oltiin lenkillä niin se säikähti hiihtäjää niin pahasti.Koira onneksi löytyi kuitenkin oman kotimme ovelta. ;)
vanhempana Stella ei koskaan tarvinnut remmiä lenkeillä.Ei sitä kiinnostanut muut koirat,taikka ihmiset.Se käveli nätisti vaan ohi,vaikka joku koira olisikin tullut siihen räksyttämään.Välillä sai kuulla "laita se koira kiinni!!",mutta siihen tokaisin vaan "kummankohan koira se tässä oikein on holtiton" ;)
Stella halusi myös aina lenkeillä kantaa suussaan jotakin.Joskus annoimme sille hanskan kannettavaksi,välillä remmin ja jos kävimme kaupassa annoimme sille sieltä jotakin.
Koirapuistoista Stella ei pitänyt,se halusin vain lenkkeillä.
Ikävä on sitä ihanaa otusta

Kultsit on älyttömä seurallisia, iloisia, lempeitä mielyttämishaluisia koiria. Ne ei halua kenelläkään mitään pahaa. Niillä on oppimis halua ja ne oppiikin todella nopeasti uusia asioita. Mutta eri kultsien välillä voi olla paljonkin eroavaisuuksia, ne on jokainen oma persoonansa. Meilläkin on kaksi kultsi narttua, äiti ja tytär ja nämä kaksi ovat aivan erilaisia. Ja kun olen käynyt hoitamassa kasvattajan koiria mikään niistä ei ole toistensa kans samanlaisia. Mutta rotu on aivan ihana. Suosittelen.

pimpom

Meillä teki kaksi viikkoa tarpeitaan sisälle. Sen jälkeen ollut kaksi kertaa ripuli milloin on vahinko sattunut, eli tosi nopeaan oppi sisäsiistiksi. Yhtään johtoa/mattoa/kenkää/kukkaa tai mitään muutakaan ei ole järsinyt. Vaikka on vasta 8 kk niin pysyy irti kaupungissakin tai jos meinaa lähteä jonnekin (metsästysvietti kova) niin tottelee hyvin paikka-käskyn. Vesi, jänikset ja linnut ovat kiusauksia aiheuttavia asioita. Huono kulkemaan hihnassa, koska haluaa möyriä kaikki lätäköt ja ojat. Lenkkeilystä ei pidä ollenkaan vaan liikunnan tarpeensa haluaa tyydyttää uimalla ja juoksemalla vapaita pitkin metsiä ja peltoja. Hunoina puolina kova karvan lähtö ja hirveä ukkosen pelko, mutta otus niin älyttömän suloinen ettei väliä.

Tuossa jaloissa makailee tuommoinen parivuotias kermanvärinen narttu. Erittäin sosiaalinen ja ystävällinen, jolla on maailman suurin sydän. Se rakastaa yksinkertaisesti kaikkia, ja saa puolelleen nekin jotka eivät yleensä pidä koirista. Meillä ihmisillä näyttää olevan kummallinen piirre - meidän on lopulta vaikea vastustaa jotakin joka vain sitkeästi tykkää meistä.

Meillä ei kyllä pysy irti kaupungissa - siellä on sen mielestä ihan liikaa ehdottomasti tutustumisen arvoisia rapsuttajia. Kotipihalla ja metsälenkeillä kyllä on irti. Rakastaa uimista (ui myös "käsipohjaa" jos vettä on vain polviin :D ), mutta pitää varoa ettei lähde joutsenten perään. Eli jos joutsenia on näkysällä (ja tietenkin poikueita) niin ui hihnassa, muuten vapaana.

Karvanlähtö pari kertaa vuodessa on tässä rodussa ainoa huono puoli - miten niitä voikin olla joka paikassa? Meidän kultsu ei kyllä kuolaa yhtään ja nuoleminenkin on varattu lähinnä minulle erityisenä kiintymyksen osoituksena. Muuten se on kyllä erittäin ystävällinen kaikille ja heittäytyy selälleen rapsutettavaksi, mikä tuokin rapakelien lenkkeihin ihan oman pikku lisänsä :).