rakkaat lemmikit

ihan vapaasti kehua eläimiä ,kun lyyli avasi tämän palstan.
Ainahan minä olen puhumassa Jerrystä .hän on viisas kääpiösnautseri ,väriltään P&S siis harmaa.
Täyttää maaliskuussa 5v Poika halus että minulla on joku kävelyttäjä ,kun minä olin hurahtanut tähän tietokoneeseen ,ja ne ulkoilulenkit olivat jääneet vähemmälle . Minä olen kyllä ollut aina kova ulkoilemaan, mutta kun se tietokone oli niin kiinnostava ,että tuli istuttua siinä päivät pitkät.ja paino alkoi näkyä ,(luulisin niin) ja
olen ollut koko ikäni sellainen sipsakka ,en mikään lihava. Koira haettiin Vaasasta ,ja se pitää paikkansa että "Vaasan veri ei vapise" ei ole tullut niin isoo koiraa etteikö Jerry ole luullut että se on hän joka on tämän Reviirin kunkku. On se saanut selkäänsäkin ,niin että oli sairaalassa yhden yön kun sellanen taistelukoira hyökkäs kimppuun ja puri aika pahasti. Mutta nuori koira selvis hyvin siitä.En saanut sen koiran omistajalta tietoja edes --kysyivät sielä sairaalassa ,mutta ei siinä kerkiä kaikkia kysyä --olivat jostain muualta päinkin.
Kissojakin minulla on ollut mutta niistä kissoista myöhemmin.
Koirakin oli n30v sitten, Kettuterrieri(karkeekarvainen,joka oli näyttelyssä rotunsa paras . Se kelpas astutuskoiraksi kun oli niin hyvä. Ja kyllä niitä Tyttökoiria sitten kävikin meillä.Se eli 11vuotiaaksi ja lääkäri ei meinannut uskoa että se oli jo niin vanha ,muuten ihan hyvä kuntoinen ,mutta leukaluut olivat kuluneet ,kai se johtui siittä kun sen annettiin kiskoa hampaillaan kaikkia leluja,se oli sen leikkiä,johon oli meidän osallistuttava.
Nykyään kun on koira se sitoo kyllä paljon minua ,Eläkkeelle jäätyäni ,olin aktiivisempi osallistumaan kaikenlaiseen eläkeläisten rientoihin ja akvarelli kerhossakävin ,nyt ne ovat kokonaan jääneet .

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

ihan vapaasti kehua eläimiä ,kun lyyli avasi tämän palstan.
Ainahan minä olen puhumassa Jerrystä .hän on viisas kääpiösnautseri ,väriltään P&S siis harmaa.
Täyttää maaliskuussa 5v Poika halus että minulla on joku kävelyttäjä ,kun minä olin hurahtanut tähän tietokoneeseen ,ja ne ulkoilulenkit olivat jääneet vähemmälle . Minä olen kyllä ollut aina kova ulkoilemaan, mutta kun se tietokone oli niin kiinnostava ,että tuli istuttua siinä päivät pitkät.ja paino alkoi näkyä ,(luulisin niin) ja
olen ollut koko ikäni sellainen sipsakka ,en mikään lihava. Koira haettiin Vaasasta ,ja se pitää paikkansa että "Vaasan veri ei vapise" ei ole tullut niin isoo koiraa etteikö Jerry ole luullut että se on hän joka on tämän Reviirin kunkku. On se saanut selkäänsäkin ,niin että oli sairaalassa yhden yön kun sellanen taistelukoira hyökkäs kimppuun ja puri aika pahasti. Mutta nuori koira selvis hyvin siitä.En saanut sen koiran omistajalta tietoja edes --kysyivät sielä sairaalassa ,mutta ei siinä kerkiä kaikkia kysyä --olivat jostain muualta päinkin.
Kissojakin minulla on ollut mutta niistä kissoista myöhemmin.
Koirakin oli n30v sitten, Kettuterrieri(karkeekarvainen,joka oli näyttelyssä rotunsa paras . Se kelpas astutuskoiraksi kun oli niin hyvä. Ja kyllä niitä Tyttökoiria sitten kävikin meillä.Se eli 11vuotiaaksi ja lääkäri ei meinannut uskoa että se oli jo niin vanha ,muuten ihan hyvä kuntoinen ,mutta leukaluut olivat kuluneet ,kai se johtui siittä kun sen annettiin kiskoa hampaillaan kaikkia leluja,se oli sen leikkiä,johon oli meidän osallistuttava.
Nykyään kun on koira se sitoo kyllä paljon minua ,Eläkkeelle jäätyäni ,olin aktiivisempi osallistumaan kaikenlaiseen eläkeläisten rientoihin ja akvarelli kerhossakävin ,nyt ne ovat kokonaan jääneet .

Lue lisää

Tässä olen kieli pitkällä odottanut kivoja juttuja teidän lemmikeistänne. Etenkin koirat ovat vallan ihmeellisiä taidoissaan. Niillähän on varmaan ihan ylimääräisiä aistejakin.

Mukava lukea myönteistä.Olen lukenut nuita
koirajuttuja Osoitteesta YLEISTÄ KOIRISTA,
siellä niin paljon kirjoitetaan negatiivista
ja yleensä haukutaan toisia.Olen sinne joskus
kirjoittanut.Minulla on pieni sekarotuinen
koira joka on oikein ilopilleri ja kaikkien
rakastma.Hyvää jatkoa kaikille jotka näitä
lukevat.

kiitoksii teille kun kirjotitte, tääl ei niin paljo olekkaa eläimien omistajii, ko arvelin. no onha se järkeekäypääkin, jos ihminen jääp yksin, koira tai kissa pittää hänet kyllä kotosalla. etenki jos ei ole kelle jättää hoitoo.

mutta jos ei ole muutenkaa mikkää menijä, niin koira on hyvä seuralainen koska hää viep sinnuu ulkoilemmaa:)))ja tälviisii pittää huolta terveytestäsi. kissan silitys ja paijailu on hyvin rauhottavaa.

mutta teil on kuitenki olt #entises" elämässä elukoita. ja lapsuutes melkee jokkainen on joutunt tekemissii eläimien kanssa.

meil ko oli hyvin älykäs suomen pystykorva urkki. hää oli jalmarin koira tykkänää. meil syötii usein puolukkapuuroo, mie ko vein puuron ulos jäähtymää rapulle ,että sain sitte vispattuu sen.

urkille ko sano että tules vahtimaa ettei harakat syö sapuskaa, niin poika nous vaik kesken unilta ja istu puurokattilan vieres, niin kauan ko hain sen sissää.

jalmari ko yks talvi liukastu pihalla ja jalka venähti pahasti. sen jälkee joka talvi ko piha oli jäässä, urkki kulki aivan jalmarin jalkojen vieressä askeleita tarkasti vahtien, ikkäänkuin hää olis voint suojella jalmarii uuvellee liukastumiselta.:)))

urkki ootti pellonlaitassa ko jalmari oli peltotöissä tai istu toisinaa traktorissa. metsätöissä hää makas reessä, mutta aina mukana.

hyö oli mukava pari ko kulkivat aina peräkannaa, urkki ei laskent jalmarii silmistää muullo ko jos lähti autolla. niin uskollinen eläin voip olla omistajallee, urkki olis vaik heitänt henkensä jalmarin tähden.

miun pittää mainita täs myös suomen hevonen, vaikkei hää nyt suoranaisest lemmikkeihin kuulu.
hevonen kiintyy kovin myös ihmisee ja on hyvin viisas.

meiän viimenen hevonen oli jehu nimeltää.
tuos ko toivo ja vaimo odotti lasta, hyö kutsu mahas viel olevaa jehuksi, että on se aika jehu ko niin potkii.:))

minnuu nauratti iteksein nimi, mutten tahtont heiän onnee häiritä sanomalla että meil oli jehu hevonen. vielkii häntä kutsutaa joskus jehu lempinimellä, nyt mie oon jo puhunu toivolle jehusta.

jehu oli kommee liinakko, sen ois mustalaiset tahtont ostaa kovalla rahalla, muttei jalmari myynny vaik oisvat antaneet kultakolikoita.

jalmarilla ko oli rintamalla mänt kranaatin sirpaleet toiselle puolelle poskeen. hänel ol toine puoli naamastaruttunen ja punanen.

kerra hää oli metsähommissa urkki jehu ja jalmari.
hää sano et edellisenä iltan et hänen päätä kivistää ja joi siihe rohtojaa.

metsäs oli yhtäkkii tullu kova kivistys ja jalamri tiesi et nyt on jottain vialla, hää jätti sahat ja tavarat siihe, sai ittensä rekkeen ja sano jehulle, männää kottii.

jalmari tullee pihaa ja makkaa reessä ilman ohjaimii. jehu oli tullu viitisen kilometrin matkan vaan käskystä kottii.

jalmaril oli sirpaleet lähtent liikkeelle ja hänet leikattii kaksi kertaa. kaikkii sirpaleita ei vielkää saatu pois, mutta hää tervehty hyvin.

jos jalmari ois olt traktorilla metsäs, niinko joskus oli,hää olis jäänny sille tielle. hää sano ettei ois pystynny ajamaa kottii, ko ei pystynt päätää reen vällyistä nostamaa ja niin kova oli kivistys että välil ei olt tietonen missä hää on.

suomen hevonen on jalo eläin, jalmari kerto monta tarinaa hevosen avusta sodan aikana ja sielläkii sotilaitten henkii pelasti.

kissoja meil on olt aina, mutta hyö on ollu navetta kissoja. hyö ei juur huonees viihtyneet.
mutta nyt nämä kaksi kisua mitkä minul on ovat ain sisällä. näinen kanssa vasta mie oon päässy tutustummaa kissojen mielen laatuu syvemmältä.

hyö on aika omapäisii, ei hyö käskien tule niinko garbo. ilta pissalla ko käyvää garbo tullee aika pian ko huutelee että namia olis tarjolla, minul on ain jottain esiliinan taskussa houkuttimena;)

kisut ei tule vaikka kaviaarii heiluttelisin.
hyö tullee ko joutavat.

kyllä mie varmaa viel kasvatan tätä katrasta, jehulle tahtosin hevosen ja että saisin opettaa hänet ratsastammaa, kengitämmää ja tietämää mite uppee eläin suomen hevonen on.

mukavaa pyhä päivää kaikille terveisin lyyli

señora lyyli kirjoitti:

kiitoksii teille kun kirjotitte, tääl ei niin paljo olekkaa eläimien omistajii, ko arvelin. no onha se järkeekäypääkin, jos ihminen jääp yksin, koira tai kissa pittää hänet kyllä kotosalla. etenki jos ei ole kelle jättää hoitoo.

mutta jos ei ole muutenkaa mikkää menijä, niin koira on hyvä seuralainen koska hää viep sinnuu ulkoilemmaa:)))ja tälviisii pittää huolta terveytestäsi. kissan silitys ja paijailu on hyvin rauhottavaa.

mutta teil on kuitenki olt #entises" elämässä elukoita. ja lapsuutes melkee jokkainen on joutunt tekemissii eläimien kanssa.

meil ko oli hyvin älykäs suomen pystykorva urkki. hää oli jalmarin koira tykkänää. meil syötii usein puolukkapuuroo, mie ko vein puuron ulos jäähtymää rapulle ,että sain sitte vispattuu sen.

urkille ko sano että tules vahtimaa ettei harakat syö sapuskaa, niin poika nous vaik kesken unilta ja istu puurokattilan vieres, niin kauan ko hain sen sissää.

jalmari ko yks talvi liukastu pihalla ja jalka venähti pahasti. sen jälkee joka talvi ko piha oli jäässä, urkki kulki aivan jalmarin jalkojen vieressä askeleita tarkasti vahtien, ikkäänkuin hää olis voint suojella jalmarii uuvellee liukastumiselta.:)))

urkki ootti pellonlaitassa ko jalmari oli peltotöissä tai istu toisinaa traktorissa. metsätöissä hää makas reessä, mutta aina mukana.

hyö oli mukava pari ko kulkivat aina peräkannaa, urkki ei laskent jalmarii silmistää muullo ko jos lähti autolla. niin uskollinen eläin voip olla omistajallee, urkki olis vaik heitänt henkensä jalmarin tähden.

miun pittää mainita täs myös suomen hevonen, vaikkei hää nyt suoranaisest lemmikkeihin kuulu.
hevonen kiintyy kovin myös ihmisee ja on hyvin viisas.

meiän viimenen hevonen oli jehu nimeltää.
tuos ko toivo ja vaimo odotti lasta, hyö kutsu mahas viel olevaa jehuksi, että on se aika jehu ko niin potkii.:))

minnuu nauratti iteksein nimi, mutten tahtont heiän onnee häiritä sanomalla että meil oli jehu hevonen. vielkii häntä kutsutaa joskus jehu lempinimellä, nyt mie oon jo puhunu toivolle jehusta.

jehu oli kommee liinakko, sen ois mustalaiset tahtont ostaa kovalla rahalla, muttei jalmari myynny vaik oisvat antaneet kultakolikoita.

jalmarilla ko oli rintamalla mänt kranaatin sirpaleet toiselle puolelle poskeen. hänel ol toine puoli naamastaruttunen ja punanen.

kerra hää oli metsähommissa urkki jehu ja jalmari.
hää sano et edellisenä iltan et hänen päätä kivistää ja joi siihe rohtojaa.

metsäs oli yhtäkkii tullu kova kivistys ja jalamri tiesi et nyt on jottain vialla, hää jätti sahat ja tavarat siihe, sai ittensä rekkeen ja sano jehulle, männää kottii.

jalmari tullee pihaa ja makkaa reessä ilman ohjaimii. jehu oli tullu viitisen kilometrin matkan vaan käskystä kottii.

jalmaril oli sirpaleet lähtent liikkeelle ja hänet leikattii kaksi kertaa. kaikkii sirpaleita ei vielkää saatu pois, mutta hää tervehty hyvin.

jos jalmari ois olt traktorilla metsäs, niinko joskus oli,hää olis jäänny sille tielle. hää sano ettei ois pystynny ajamaa kottii, ko ei pystynt päätää reen vällyistä nostamaa ja niin kova oli kivistys että välil ei olt tietonen missä hää on.

suomen hevonen on jalo eläin, jalmari kerto monta tarinaa hevosen avusta sodan aikana ja sielläkii sotilaitten henkii pelasti.

kissoja meil on olt aina, mutta hyö on ollu navetta kissoja. hyö ei juur huonees viihtyneet.
mutta nyt nämä kaksi kisua mitkä minul on ovat ain sisällä. näinen kanssa vasta mie oon päässy tutustummaa kissojen mielen laatuu syvemmältä.

hyö on aika omapäisii, ei hyö käskien tule niinko garbo. ilta pissalla ko käyvää garbo tullee aika pian ko huutelee että namia olis tarjolla, minul on ain jottain esiliinan taskussa houkuttimena;)

kisut ei tule vaikka kaviaarii heiluttelisin.
hyö tullee ko joutavat.

kyllä mie varmaa viel kasvatan tätä katrasta, jehulle tahtosin hevosen ja että saisin opettaa hänet ratsastammaa, kengitämmää ja tietämää mite uppee eläin suomen hevonen on.

mukavaa pyhä päivää kaikille terveisin lyyli

Lue lisää

Tosi viisas.
Kuopiossa oli aikoinaan.(sanoivat;ruumiskuski)

Hänellä 2-hevosta veti niitä ruumis vaunuja,kuinka monta kymmentä vuotta en tiedä.
Hän kuoli sitten itse.
Olin katsomass kadun varrella kun ne hevoset veti isäntänsä arkun kaupungin läpi hautausmaalle.kukaan ei ollut ohjaksissa. Se oli jotenkin järkyttävää.

señora lyyli kirjoitti:

kiitoksii teille kun kirjotitte, tääl ei niin paljo olekkaa eläimien omistajii, ko arvelin. no onha se järkeekäypääkin, jos ihminen jääp yksin, koira tai kissa pittää hänet kyllä kotosalla. etenki jos ei ole kelle jättää hoitoo.

mutta jos ei ole muutenkaa mikkää menijä, niin koira on hyvä seuralainen koska hää viep sinnuu ulkoilemmaa:)))ja tälviisii pittää huolta terveytestäsi. kissan silitys ja paijailu on hyvin rauhottavaa.

mutta teil on kuitenki olt #entises" elämässä elukoita. ja lapsuutes melkee jokkainen on joutunt tekemissii eläimien kanssa.

meil ko oli hyvin älykäs suomen pystykorva urkki. hää oli jalmarin koira tykkänää. meil syötii usein puolukkapuuroo, mie ko vein puuron ulos jäähtymää rapulle ,että sain sitte vispattuu sen.

urkille ko sano että tules vahtimaa ettei harakat syö sapuskaa, niin poika nous vaik kesken unilta ja istu puurokattilan vieres, niin kauan ko hain sen sissää.

jalmari ko yks talvi liukastu pihalla ja jalka venähti pahasti. sen jälkee joka talvi ko piha oli jäässä, urkki kulki aivan jalmarin jalkojen vieressä askeleita tarkasti vahtien, ikkäänkuin hää olis voint suojella jalmarii uuvellee liukastumiselta.:)))

urkki ootti pellonlaitassa ko jalmari oli peltotöissä tai istu toisinaa traktorissa. metsätöissä hää makas reessä, mutta aina mukana.

hyö oli mukava pari ko kulkivat aina peräkannaa, urkki ei laskent jalmarii silmistää muullo ko jos lähti autolla. niin uskollinen eläin voip olla omistajallee, urkki olis vaik heitänt henkensä jalmarin tähden.

miun pittää mainita täs myös suomen hevonen, vaikkei hää nyt suoranaisest lemmikkeihin kuulu.
hevonen kiintyy kovin myös ihmisee ja on hyvin viisas.

meiän viimenen hevonen oli jehu nimeltää.
tuos ko toivo ja vaimo odotti lasta, hyö kutsu mahas viel olevaa jehuksi, että on se aika jehu ko niin potkii.:))

minnuu nauratti iteksein nimi, mutten tahtont heiän onnee häiritä sanomalla että meil oli jehu hevonen. vielkii häntä kutsutaa joskus jehu lempinimellä, nyt mie oon jo puhunu toivolle jehusta.

jehu oli kommee liinakko, sen ois mustalaiset tahtont ostaa kovalla rahalla, muttei jalmari myynny vaik oisvat antaneet kultakolikoita.

jalmarilla ko oli rintamalla mänt kranaatin sirpaleet toiselle puolelle poskeen. hänel ol toine puoli naamastaruttunen ja punanen.

kerra hää oli metsähommissa urkki jehu ja jalmari.
hää sano et edellisenä iltan et hänen päätä kivistää ja joi siihe rohtojaa.

metsäs oli yhtäkkii tullu kova kivistys ja jalamri tiesi et nyt on jottain vialla, hää jätti sahat ja tavarat siihe, sai ittensä rekkeen ja sano jehulle, männää kottii.

jalmari tullee pihaa ja makkaa reessä ilman ohjaimii. jehu oli tullu viitisen kilometrin matkan vaan käskystä kottii.

jalmaril oli sirpaleet lähtent liikkeelle ja hänet leikattii kaksi kertaa. kaikkii sirpaleita ei vielkää saatu pois, mutta hää tervehty hyvin.

jos jalmari ois olt traktorilla metsäs, niinko joskus oli,hää olis jäänny sille tielle. hää sano ettei ois pystynny ajamaa kottii, ko ei pystynt päätää reen vällyistä nostamaa ja niin kova oli kivistys että välil ei olt tietonen missä hää on.

suomen hevonen on jalo eläin, jalmari kerto monta tarinaa hevosen avusta sodan aikana ja sielläkii sotilaitten henkii pelasti.

kissoja meil on olt aina, mutta hyö on ollu navetta kissoja. hyö ei juur huonees viihtyneet.
mutta nyt nämä kaksi kisua mitkä minul on ovat ain sisällä. näinen kanssa vasta mie oon päässy tutustummaa kissojen mielen laatuu syvemmältä.

hyö on aika omapäisii, ei hyö käskien tule niinko garbo. ilta pissalla ko käyvää garbo tullee aika pian ko huutelee että namia olis tarjolla, minul on ain jottain esiliinan taskussa houkuttimena;)

kisut ei tule vaikka kaviaarii heiluttelisin.
hyö tullee ko joutavat.

kyllä mie varmaa viel kasvatan tätä katrasta, jehulle tahtosin hevosen ja että saisin opettaa hänet ratsastammaa, kengitämmää ja tietämää mite uppee eläin suomen hevonen on.

mukavaa pyhä päivää kaikille terveisin lyyli

Lue lisää

Minä kun sympatiseeraan lehmäiä. Lapsena kotona oli pari lehmää. Ihana lehmä oli se meidän Omena, ruskea nutipäärouva. Kyllä hänetkin lemmikiksi saattoi laskea.

Kesäiltaisin vein Omenan metsälammelle juomaan. Niin hän kiltisti perässäni lönkytteli isot utareet heiluen puolelta toiselle. Helppo lypsettäväkin oli isoine vetimineen. Välillä huiskaisi hännällään päähäni, mutta ei hän sitä tahallaan.

Vielähän minä kaupunkilainen helpolla pääsen lehmiä näkemään. Poljen vain Hirvensaloon, jonne matkaa 3-4 km. Siellä karja laiduntaa. Saan haistella tuttua karjalaitumen tuoksua ja kuulla lehmän ammuntaa ja yninää.

Katleija kirjoitti:

Minä kun sympatiseeraan lehmäiä. Lapsena kotona oli pari lehmää. Ihana lehmä oli se meidän Omena, ruskea nutipäärouva. Kyllä hänetkin lemmikiksi saattoi laskea.

Kesäiltaisin vein Omenan metsälammelle juomaan. Niin hän kiltisti perässäni lönkytteli isot utareet heiluen puolelta toiselle. Helppo lypsettäväkin oli isoine vetimineen. Välillä huiskaisi hännällään päähäni, mutta ei hän sitä tahallaan.

Vielähän minä kaupunkilainen helpolla pääsen lehmiä näkemään. Poljen vain Hirvensaloon, jonne matkaa 3-4 km. Siellä karja laiduntaa. Saan haistella tuttua karjalaitumen tuoksua ja kuulla lehmän ammuntaa ja yninää.

Lue lisää

Muuta kokemusta Nauta eläimistä.Kuin mitä maalla käydessäni.
Olin rippikoulu iässä kun olin käymässä Kaavilla sukulaisissa.Niillä oli härkä joka ei hyväksynyt miehiä lähelleen,naiset saivat tehdä mitä halusivat sen kanssa .
Navetassakin kun oli silloin talvella,jos sinne tuli mies ja se kuuli sen äänen,niin voimikä meteli siellä alkoi,se mylvi ja möyrysi aivan kamalasti.
Ei sinne navettaan miehet paljon menneet.

señora lyyli kirjoitti:

kiitoksii teille kun kirjotitte, tääl ei niin paljo olekkaa eläimien omistajii, ko arvelin. no onha se järkeekäypääkin, jos ihminen jääp yksin, koira tai kissa pittää hänet kyllä kotosalla. etenki jos ei ole kelle jättää hoitoo.

mutta jos ei ole muutenkaa mikkää menijä, niin koira on hyvä seuralainen koska hää viep sinnuu ulkoilemmaa:)))ja tälviisii pittää huolta terveytestäsi. kissan silitys ja paijailu on hyvin rauhottavaa.

mutta teil on kuitenki olt #entises" elämässä elukoita. ja lapsuutes melkee jokkainen on joutunt tekemissii eläimien kanssa.

meil ko oli hyvin älykäs suomen pystykorva urkki. hää oli jalmarin koira tykkänää. meil syötii usein puolukkapuuroo, mie ko vein puuron ulos jäähtymää rapulle ,että sain sitte vispattuu sen.

urkille ko sano että tules vahtimaa ettei harakat syö sapuskaa, niin poika nous vaik kesken unilta ja istu puurokattilan vieres, niin kauan ko hain sen sissää.

jalmari ko yks talvi liukastu pihalla ja jalka venähti pahasti. sen jälkee joka talvi ko piha oli jäässä, urkki kulki aivan jalmarin jalkojen vieressä askeleita tarkasti vahtien, ikkäänkuin hää olis voint suojella jalmarii uuvellee liukastumiselta.:)))

urkki ootti pellonlaitassa ko jalmari oli peltotöissä tai istu toisinaa traktorissa. metsätöissä hää makas reessä, mutta aina mukana.

hyö oli mukava pari ko kulkivat aina peräkannaa, urkki ei laskent jalmarii silmistää muullo ko jos lähti autolla. niin uskollinen eläin voip olla omistajallee, urkki olis vaik heitänt henkensä jalmarin tähden.

miun pittää mainita täs myös suomen hevonen, vaikkei hää nyt suoranaisest lemmikkeihin kuulu.
hevonen kiintyy kovin myös ihmisee ja on hyvin viisas.

meiän viimenen hevonen oli jehu nimeltää.
tuos ko toivo ja vaimo odotti lasta, hyö kutsu mahas viel olevaa jehuksi, että on se aika jehu ko niin potkii.:))

minnuu nauratti iteksein nimi, mutten tahtont heiän onnee häiritä sanomalla että meil oli jehu hevonen. vielkii häntä kutsutaa joskus jehu lempinimellä, nyt mie oon jo puhunu toivolle jehusta.

jehu oli kommee liinakko, sen ois mustalaiset tahtont ostaa kovalla rahalla, muttei jalmari myynny vaik oisvat antaneet kultakolikoita.

jalmarilla ko oli rintamalla mänt kranaatin sirpaleet toiselle puolelle poskeen. hänel ol toine puoli naamastaruttunen ja punanen.

kerra hää oli metsähommissa urkki jehu ja jalmari.
hää sano et edellisenä iltan et hänen päätä kivistää ja joi siihe rohtojaa.

metsäs oli yhtäkkii tullu kova kivistys ja jalamri tiesi et nyt on jottain vialla, hää jätti sahat ja tavarat siihe, sai ittensä rekkeen ja sano jehulle, männää kottii.

jalmari tullee pihaa ja makkaa reessä ilman ohjaimii. jehu oli tullu viitisen kilometrin matkan vaan käskystä kottii.

jalmaril oli sirpaleet lähtent liikkeelle ja hänet leikattii kaksi kertaa. kaikkii sirpaleita ei vielkää saatu pois, mutta hää tervehty hyvin.

jos jalmari ois olt traktorilla metsäs, niinko joskus oli,hää olis jäänny sille tielle. hää sano ettei ois pystynny ajamaa kottii, ko ei pystynt päätää reen vällyistä nostamaa ja niin kova oli kivistys että välil ei olt tietonen missä hää on.

suomen hevonen on jalo eläin, jalmari kerto monta tarinaa hevosen avusta sodan aikana ja sielläkii sotilaitten henkii pelasti.

kissoja meil on olt aina, mutta hyö on ollu navetta kissoja. hyö ei juur huonees viihtyneet.
mutta nyt nämä kaksi kisua mitkä minul on ovat ain sisällä. näinen kanssa vasta mie oon päässy tutustummaa kissojen mielen laatuu syvemmältä.

hyö on aika omapäisii, ei hyö käskien tule niinko garbo. ilta pissalla ko käyvää garbo tullee aika pian ko huutelee että namia olis tarjolla, minul on ain jottain esiliinan taskussa houkuttimena;)

kisut ei tule vaikka kaviaarii heiluttelisin.
hyö tullee ko joutavat.

kyllä mie varmaa viel kasvatan tätä katrasta, jehulle tahtosin hevosen ja että saisin opettaa hänet ratsastammaa, kengitämmää ja tietämää mite uppee eläin suomen hevonen on.

mukavaa pyhä päivää kaikille terveisin lyyli

Lue lisää

Nykyään minulla ei ole eläimiä, mutta kerron entisistä.

Kun olin pieni, meillä oli ruokatalouden vahvistamiseksi kaksi kuttua eli vuohta, kolme lammasta, muutama kana ja syöttöporsas.

Nämä kaikki hyötyeläimet olivat samalla lasten lemmikkejä, joita rakkaudella ruokittiin ja rapsutettiin korvan takaa, - mutta joiden kohtalona oli sitten aikanaan joutua keittiöön lihapatoihin.

Tämä tuntui siihen aikaan aivan luonnolliselta, koska oli pula-aika ja kotieläimet täyttivät tärkeän tehtävänsä loppuun saakka.


Ihanin kotieläin on mielestäni lammas, vaikka onkin vähän tyhmä verrattuna esim. vuohiin. Lammas on lempeä, uskollinen ja tuoksuu hyvältä.

Otimme neljä vuotta sitten kaksi lammasta meren saareen, jossa on mökki, ja ajattelimme, että lampaat hoitavat maisemaa syömällä ylimääräiset vesaikot. Kyllä ne söivätkin, suu kävi koko ajan joko syöden tai märehtien.

Ne olivat hyvin seurankipeitä ja aina kun kuului tutun moottorin ääni, ne kipittivät rantaan vastaanottamaan meitä. Siellä kesäparatiisissa ne tulivat kalliolle viereen makaamaan ja märehtimään ja ottamaan pienet päivänokoset.


Olisi mukava ottaa vieläkin lampaita, mutta lammastalouden lopettaminen oli hyvin raskasta. (Ei ole keksitty mitään lampaiden vanhainkotia, missä lampaat saisivat kuolla luonnollisen kuoleman.)

Tosiaan näin EU-aikana minun oli rekisteröidyttävä lammastalouden harjoittajaksi, vaikka oli kysymyksessä vain kaksi lammasta. Lisäksi oli laitettava lampaille korvamerkit; tämän teki heti ostotilanteessa lammastilan isäntä.

Tietääkseni ainostaan erivapaudella ulkomuseotiloissa ja kotieläintarhoissa, voivat lampaat olla ilman korvamerkkejä.


Kissojakin oli minulla lapsena, mutta Jellonasta olenkin jo aikaisemmin kertonut.

saara.dma kirjoitti:

Nykyään minulla ei ole eläimiä, mutta kerron entisistä.

Kun olin pieni, meillä oli ruokatalouden vahvistamiseksi kaksi kuttua eli vuohta, kolme lammasta, muutama kana ja syöttöporsas.

Nämä kaikki hyötyeläimet olivat samalla lasten lemmikkejä, joita rakkaudella ruokittiin ja rapsutettiin korvan takaa, - mutta joiden kohtalona oli sitten aikanaan joutua keittiöön lihapatoihin.

Tämä tuntui siihen aikaan aivan luonnolliselta, koska oli pula-aika ja kotieläimet täyttivät tärkeän tehtävänsä loppuun saakka.


Ihanin kotieläin on mielestäni lammas, vaikka onkin vähän tyhmä verrattuna esim. vuohiin. Lammas on lempeä, uskollinen ja tuoksuu hyvältä.

Otimme neljä vuotta sitten kaksi lammasta meren saareen, jossa on mökki, ja ajattelimme, että lampaat hoitavat maisemaa syömällä ylimääräiset vesaikot. Kyllä ne söivätkin, suu kävi koko ajan joko syöden tai märehtien.

Ne olivat hyvin seurankipeitä ja aina kun kuului tutun moottorin ääni, ne kipittivät rantaan vastaanottamaan meitä. Siellä kesäparatiisissa ne tulivat kalliolle viereen makaamaan ja märehtimään ja ottamaan pienet päivänokoset.


Olisi mukava ottaa vieläkin lampaita, mutta lammastalouden lopettaminen oli hyvin raskasta. (Ei ole keksitty mitään lampaiden vanhainkotia, missä lampaat saisivat kuolla luonnollisen kuoleman.)

Tosiaan näin EU-aikana minun oli rekisteröidyttävä lammastalouden harjoittajaksi, vaikka oli kysymyksessä vain kaksi lammasta. Lisäksi oli laitettava lampaille korvamerkit; tämän teki heti ostotilanteessa lammastilan isäntä.

Tietääkseni ainostaan erivapaudella ulkomuseotiloissa ja kotieläintarhoissa, voivat lampaat olla ilman korvamerkkejä.


Kissojakin oli minulla lapsena, mutta Jellonasta olenkin jo aikaisemmin kertonut.

Lue lisää

Nähtävästi seura eläin.
Mellä oli mökillä naapurina eläkeläis pariskunta.
He otti yhtenä kesänä lampaan,saivat ruua lisuketta talveksi.
MUTTA voi herrajestas sitä määkimistä, koko kesä
kuunneltiin,ihan kyllästymiseen asti määä määää....
Seuraavana kesänä ottivat kaksi lammasta,eipä enää kuulunut määkimistä.
Tykkäsivät toisistaanDDDDD
.

Koiruus )))
Meillä oli myös saksan paimenkoira.
Se oli illalla kuin itse viattomuus,kun kävi illalla
Tytön huoneessa sängyn päädyssä nukkumaan,kun kävin tytön peittelemässä,jäi kiltisti omalle pedilleen.
Mutta kun laitoin oven kiinni,vähän ajan päästä kuului THUMPS ja äitii
Jessi työnsi minut sängystä ))))

Monta temppua tehtiin että tyttö pääsi nukkumaan.

Emme voineet pitää sitä kuin vuoden verran kerrostalossa asuimme.

Se sai sitten hyvän kodin omakoti taloon.

Ai sinullekin tullut tuo mieleen, että sama koira. Ne ovat varmaan saman ikäisiä sarjoja se Pokka pitää ja Sydämen asialla. Varmasti sama koira kyseessä. Onhan siinä sama näyttelijäkin, se Hyasintin siskon mies Onslow.

elokuvat.
Muistan kun ensikerran kävin elokuvissa katsomassa
Lassieta,niin itkettiin porukalla tyttöjen kanssa.

Tuo on minun viestini. Unohdin kirjautua. Pah! Se on sitä dementiaa kai:) Minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa kissoista, koirasta, kanista, marsusta, kaloista, linnuista...

Olen nyt vain niin suruissani kissastani, ettei juttu oikein luista. Sorry!

Frederiikka kirjoitti:

Tuo on minun viestini. Unohdin kirjautua. Pah! Se on sitä dementiaa kai:) Minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa kissoista, koirasta, kanista, marsusta, kaloista, linnuista...

Olen nyt vain niin suruissani kissastani, ettei juttu oikein luista. Sorry!

Lue lisää

Minun viimeinen kissani oli löytötalolta otettu.

Se kyllä kanssa omi minut.
Kamalinta oli kun vein sen "piikille"
kaivoin itse sen haudan ja jätin sinne hyvästit.Vieläkin(siitä on6v)tulee itku kun muistelen.
Tyttäreni naapurissa on yli 20v vanha.aika pirteä vielä.Kuulo on heikentynyt.

muori67 kirjoitti:

Minun viimeinen kissani oli löytötalolta otettu.

Se kyllä kanssa omi minut.
Kamalinta oli kun vein sen "piikille"
kaivoin itse sen haudan ja jätin sinne hyvästit.Vieläkin(siitä on6v)tulee itku kun muistelen.
Tyttäreni naapurissa on yli 20v vanha.aika pirteä vielä.Kuulo on heikentynyt.

Lue lisää

SIITTÄ ON JO PALJON AIKAA KUN ASUIN VIELÄ Tampereella ja minun tytär oli täälä ruotsissa perheineen , minä kun olin yksinäinen ,niin kävin aika usein täälä tyttären tykönä .Ja sitten tutuistuin täällä tyttäreni ystävättären kissaan , meistä tuli sellaiset ystävät,pidimme kummatkin ensisilmäyksellä toisistamme . Yhtenä päivänä Tytär tuli Suomessakäymään ja hänellä oli se kissa mukana . Minä olin saanut KISSAN Nana nimeltään , Heti hän tiesi että nyt oli saanut oikeen kodin ,ei tarvinnut olla lukkojentakana ,sai juosta ja pyydystää hiiriä MINULLE --kaikki tuotiin aina kotio nähtäväksi.
Tytär halusi että muutan Ruotsiin ja niin minä hain työtä ja heti sainkin --niin me Nanankanssa muutettiin tänne --ja aina sai Nana nennä vapaasti ulos ja parvekkeen kautta tuli santalaatikolle --sen hän oli oppinut lapsena kun oli 2v ollut sisäkissa .Asuin ensimmäisessä kerroksessa silloin --josta pääsi sisälle ,hän oppi koputtamaan parvekkeen ikkunaankin jos ovi oli kiinni. --Mutta tyttäreni lapset olivat kovin allergisia kissalle --he eivät päässeet mummulaan kun tuli heti niitä allergia oireita. --Nana oli 9v kun lääkäri piikitti, mikä on tosi kamalaa katsoa. Halusin että näen sen kun olin kuullut että hyväkuntoisia kissoja käytetään koeeläiminä jos ne vaan jätetään eikä katsota kuinka se loppu tulee .Oli kauheita syyllisyyden aikoja siittä --olisin tykännyt pitää Nanan vielä kanssani, ikävä vieläkin ihanaa kissa

muori67 kirjoitti:

Minun viimeinen kissani oli löytötalolta otettu.

Se kyllä kanssa omi minut.
Kamalinta oli kun vein sen "piikille"
kaivoin itse sen haudan ja jätin sinne hyvästit.Vieläkin(siitä on6v)tulee itku kun muistelen.
Tyttäreni naapurissa on yli 20v vanha.aika pirteä vielä.Kuulo on heikentynyt.

Lue lisää

Jouduin luopumaan Prinsessastani keväällä 2001. Sillä todettiin pahanlaatuinen kasvain kitalaessa. Yksityisellä lääkäriasemalla saimme ensiluokkaisen kohtelun. Minulla oli kuukausi aikaa totutella ajatukseen luopumisesta.

Prinsessa tuhkattiin. Minäkin kaivoin sille itse hautapaikan. Sen hauta on puutarhassani omenapuun alla. Naapurini, jolta oli kuollut koira samoihin aikoihin, ymmärsi suruni ja antoi minulle kirjoituksen sateenkaarisillasta. Luulen, että tämän kirjoituksen sanoman ymmärtävät vain ne, joilta lemmikki on kuollut.

***

Sateenkaarisilta
(Kirjoittaja Tuntematon)

Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi. Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisillalle.

Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla. Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia. Haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita. Juuri sellaisia, jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta. Jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä, niille erityisen tärkeää henkilöä. Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yht'äkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yht'äkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä, kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin. Se on onnistunut näkemään sinut.

Ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa, ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä. Katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

***
Jk. Taas unohdin rekisteröityä!
Frederiikka

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

señora lyyli kirjoitti:

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

Lue lisää

ja rutistan Senora,vaikka vain näin virtuaalisesti.
Ruusuja toisin jos oikeessa elämässä tuntisimme,nyt vain Onnittelen lämpimästi.

Hienot on edelliset juhlasi olleet ja kun kerrot niin hienosti, kyyneltyi minunkin silmät.
Kaikkea ihanaa elämääsi myös tulevaisuudelle ja ilahduta meitä kirjoituksillasi.

señora lyyli kirjoitti:

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

Lue lisää

elämän polun
varrella poimitut
muistojen kukat
laitetaan
ilon maljakkoon.

Lämpimät Onnitteluni!
§(*:*)§

señora lyyli kirjoitti:

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

Lue lisää

Ihana oli lukea taas sinun kirjeesi. Ei yhtään enää pelota, kun vuosia kertyy lisää, jos osaa ottaa ne vastaan noin valoisasti ja huumorilla kuin sinä osaat. Olet sinä oikea elämäntaidon mestari. Otamme sinusta oppia!

Paljon onnea sinulle ja hyvää oloa edelleenkin.

señora lyyli kirjoitti:

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

Lue lisää

"Alamäkee, ylämäkee -
se ken elää paljon näkee!
On elämässä monta vaihetta,
ja tänään on taas juhlaan aihetta:
ei murhetta meillä,
ei huolen häivää,
me vietetään nyt señora Lyylin
syntymäpäivää!"
Sonja Haran säkein onnittelen
Reetta ent Kirsikka

señora lyyli kirjoitti:

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

Lue lisää

Ken onnkkaampi oisi, kuin Lyyli-neitonen,
siks lauleleepi aina, ja aina riemuitsee.

Sä lahdelmalla soudat, kun päivä sarastaa,
ja ilomiellä kutsut, kotiin kulkijaa.

Vaan joskus aalto riehuu,
ja tuuli raivoaa, ja kaarnalaivan tavoin
veneesi rantaan soluttuu.

Kun mahtavin on myrsky ja aallot voimakkaina lyö,
oi silloin sinä nautit ja laulusi sun soi.

Paljon Onnea, Onnea vain.

reetta2 kirjoitti:

"Alamäkee, ylämäkee -
se ken elää paljon näkee!
On elämässä monta vaihetta,
ja tänään on taas juhlaan aihetta:
ei murhetta meillä,
ei huolen häivää,
me vietetään nyt señora Lyylin
syntymäpäivää!"
Sonja Haran säkein onnittelen
Reetta ent Kirsikka

Lue lisää

Minä muistan sinut, ja on hienoa kun ilmoitit kuka olet.
Sinulla oli ennenkin niin järkeviä juttuja taskussasi.
Mahdatkohan sinä muistaa minut, olen vaihtanut tässä monasti nikkiä.
Olin meeri ii, 1234 ja Liena ainakin ennen tätä fiiulin'a.

fiiuliN kirjoitti:

Minä muistan sinut, ja on hienoa kun ilmoitit kuka olet.
Sinulla oli ennenkin niin järkeviä juttuja taskussasi.
Mahdatkohan sinä muistaa minut, olen vaihtanut tässä monasti nikkiä.
Olin meeri ii, 1234 ja Liena ainakin ennen tätä fiiulin'a.

Lue lisää

Tottakai muistan sinut vuosien varrelta hyvänä netti ystävänä. Jouduin muuttamaan nikkiäni koska kirjautuessani kone ei hyväksynyt Kirsikkaa.
Voidaan hyvin fiiuliN!

señora lyyli kirjoitti:

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

Lue lisää

Senora Lyylille!

Ruusuilla kukkasilla
tahdon Sua tervehtää
sydämellä lämpimällä
onnea Sulle toivottaa

http://www.riversongs.com/flo/roseday.html

Viestin naputus
kun ei yllä hellä taputus

Helena

señora lyyli kirjoitti:

kovasti kiitoksii onnittelusta, sinul on hyvä muisti, mie ko en muista iahan lähiaikoina siitä maininneeni.

pyöreitä vuosii tullee tosiaa täytee. tuntuu ihmeelle että oon tallustellu jo 80 vuotta tällä maapallolla.

se pannee ihmettelemää mitä kummaa mie oon sinä aikan oikee täällä tehny, 80 vuotta eikä mainittavampaa jälkee ole.:))

mutta näil resursseilla pittää vissii olla tyytyväinen että on pysynt ees henkissä, ja saant ellää tässä kauniissa maailmassa.

nyt kaheksankymmen vuotiaana mie elän hyvin onnellista aikaa, välil tullee mielee että oonko ansainnu tämän, mutta pian heitän pois semmosen ajatuksen ja nautin elämämisestä niinkauan ko se kestää.

kylän pastori soitti että hää tullee huomena minnuu tervehtimmää. se on yksityinen käynti, niin mie sen ymmärrän koska en kuulu ennää seurakuntaa.

pastori on jalmarin aikasii tuttuja ja ehkä hää katsoo velvollisuuksee tulla joka vuos. minun kirkosta erroominen oli hämmästyttäny , koska meitä piettii hyvin uskovaisina, jalmarin isä ko ol pappi.

mutta mie ko pääsin järkeilemmää omalla päällä, se oli siitä seurauksena. en nyt puhu siitä täs enenpää se sopisi tuonne "vapaus" otsikon alle.

en välitä ennää mittää isoja juhlia, vaan tässä koton jehun,toivon,garbon,giltan ja edisonnin kanssa. heiän kanssa elämä onkii yhtä juhlaa:))

leivon tännää kakku pohjan ja täytän sen huomena.
kermaa ja mansikkaa siitä se kakku tullee.

muistan ko täytin viipurissa ollessa kolmetoistavuotta. se on ainoona kertana jäänt mielee syntymäpäivän vietosta, oonha saattanu saada viettää päiviä ennenki, mutta jostain syystä ne on unohuksissa.

teimme äitin kanssa kakun joka peitettii voilla ja sokerilla joka oli vatkattu kuohkeaksi. siihe aikaa kaikki oli irtotavaraa, karamellit kaupassa oli isossa lasipurkissa ja ko itse karamellit oli lopussa ,myytii niistä karisseet palat ja jauho lasipurkin pohjalta.

sellasella kauniilla vaaleanpunaisella jauholla koristettii päällys. minusta se oli olevinnaa viipurin kaunein kakku, niin kaunista ei olt ykskää leipomoien kakku:)) enkä meinant raaskii syyvä sitä.

mie vietin kaksi syntymäpäivää kolme vuotta sitten kaupunkin bup ravintolassa. niistä juhlista aikanaa kerroinki. mutta täälä on paljo uusii ihmisii, niin puhun siitä muutaman sanan.

bupin ovella seisoskeli porttieeri ja mie tulin hänen kanssa tutuksi, ensi päivää sanomalla ja sitte myöhemmin jäin aina juttelemmaa.

tuli sitte yhten tammikuussa puheeksi syntymäpäiväin, ja sanoin että juhlin sitä yksinäin leivoksilla ja panaani liköörillä.

ovimies kysy mikset tulisi tänne sitä juhlimaa ja mie sanoin, no mikäs minnuu estää.
sanoin etten ossaa tilata sapuskaa jos hää katsois valmiiksi minulle pienen ruoka annoksen ja mie tulen sitte pirssilla jos tullee viinaksii otettuu.

mie ko mänin minul oli pöytä varattu ja siin ol valkonen liina. muissa pöytissä ei olt liinoja ollenkaa ja sitten siinä oli kynttilä.

varmaa muut ihmiset aatteli että kukahan kuuluisuus siihe tullee, ja sitte siihe kipittääkin pien mummo, sillo toivoin et olis olt vähä pittuutta lissaa, olis se näyttäny vähä paremmalta;))

ovimies oli tilannu minulle kanaa ruokaa joka oli tosi hyvää. yllätys oli jälkiruoka. hää tullee keittiöstä salin läpi tarjottimen kanssa missä jäätelöss räiskyy iso raketti .

ovi mies laulaa paljonnea vaan ja siihe yhty asiakkaitakin. olin mie niin ylösotettu ettei siin itku olt kaukana.

minnuu tanssitettii niin paljo että lopulta piti sannoo että nyt en ennää jaksa pittää huilata.
yksinäin ei tarvint istuu ain tuli joku juttelemmaa. kottii lähties ovimies saatto pirssii,aukas oven ja suuteli kädelle, ko hienommallekkii leitille.

seuraavan vuonna mie kysyin ovimieheltä voinko taas tulla viettämään päiviä. tarjoilu män saman kaavan mukkaa, ja nyt siellä oli karaooke laulua, mutta en mie rohjennu äänelläin laulaa vaikka pari likörii olinki ottant.

pubissa oli monta sammaa asiakasta ko edellisenä vuona, ja hyö oli ko vanhoja tuttuja ilosia jällee näkemisestä ja sain pari serenaatiikin.

minust ihmiset ko on pienes hiprakassa hyö puhhuu tunteistaa ja näyttää niitä enenpi,keskustelut on rikkaanpii ko hyvänpäivän kuulumiset. sääli että viinal on se toinenpuoli, että sen orjaksi saattaa joutuu.

ei ole tyhmyyen tekoa muistaa ja onnitella vaikka minkä puhheen lomassa, sehä on hyvin mieltä lämmittävvää.kiitos viellä kerran.

terveisin lyyli

Lue lisää

"Onnen hetkiä,
löytöretkiä

hyvää kuntoa,
myötätuntoa

riemunhyppyjä,
naurunryppyjä

pitkää mieltä,
viisasta kieltä

vanhaa ja uutta,
elämän sankaruutta. (Sonja Hara)

Kiitos mieluisista kirjoituksista.
Katleija

Katleija kirjoitti:

"Onnen hetkiä,
löytöretkiä

hyvää kuntoa,
myötätuntoa

riemunhyppyjä,
naurunryppyjä

pitkää mieltä,
viisasta kieltä

vanhaa ja uutta,
elämän sankaruutta. (Sonja Hara)

Kiitos mieluisista kirjoituksista.
Katleija

Lue lisää

Näin käy kun on hämäläinen.
Nimittäin aina myöhässä, tarkoitin sanoa.
Terv: Lokari1.

Lokari1 kirjoitti:

Näin käy kun on hämäläinen.
Nimittäin aina myöhässä, tarkoitin sanoa.
Terv: Lokari1.

Lokari, aivan oikeassa ajassa olet. Me muuthan tässä emme malttaneet odottaa tätä 18.1., vaan etuajassa lähestyimme päivänsankariamme.

Helena04 ejk. kirjoitti:

Lokari, aivan oikeassa ajassa olet. Me muuthan tässä emme malttaneet odottaa tätä 18.1., vaan etuajassa lähestyimme päivänsankariamme.

tuhannet kiitokset muistamisesta. tuntuu ihmeeliselle että lämpimii ihmisii.

mie yritän painaa mieleen tämän onnittelun tuoman mielihyvän ja luppaan jatkaa sitä itseltäin toiselle ihmisille ,ko sellasii tullee kohalle.

kova pakkanen paukkuu nurkissa. minul on olt valkeet jo viiestä asti. tämmösenä päivänä ossaa olla kiitollinen ko on lämmin koti, niin lämmintä että voip olla vaik lyhyt hihasillaa.

jalmarii kiittelen myös, hää ko on rakentant näin lämpösen talon. ei vedä hirsiin rakosista ja lattiat on pysyny lämpimänä ,fyllii hää paranteli tuos 70 luvulla.

suomeskii on ihmisii joilla ei ole lämmintä kortteerii mihi tulis suojaa. toivo männee tännää katsomaa ystäviää , mite hyö pärjää majoissaa metsässä. siellä hää itsekkii eli vuoskymmenii kunnes palellutti jalkansa ja lopetti juomisen muutama vuos sitte.

toivo sano että ruuan suhtee heil ei ole hättää hyö syöp oikee hyvin ,paremmin ko jokkuu köyhä asunnon omistaja. heil on roskalaatikot mistä hyö hakkee ruokansa, vaikka viranomaiset on pant senkii kielletyksi.

on kuitenki niin hyväsydämmissii kauppiaita että hyö pannee poisheitettävät jopa lajiteltuna eikä piä roskiaa lukkojen takana.

vaatteita ja vällyjä hyö on saannu pelastus armeijalta ja kierätys torilta.

mutta lämmityksen kanssa on vaikeuksii, heil ko ei voi antaa mitä vaa lämmitintä ko tuhraavat niien kanssa humalassa niin on tulipalovaara.
mutta ehkä toivo aa-ystävänsä kanssa keksii keinon auttaa heitä.

ruppeen nyt kakun koristamissee meil alkaa juhlat nneljältä ,että jehun hoitaja saap syntymäpäivä kahvit enne kottii menoo.

tulen muistamaa loppuelämäin nämä monet onnittelut jotka olen saannu, että mie saan näin paljo ystävällisyyttä taholtanne.
rakkain terveisin lyyli

señora lyyli kirjoitti:

tuhannet kiitokset muistamisesta. tuntuu ihmeeliselle että lämpimii ihmisii.

mie yritän painaa mieleen tämän onnittelun tuoman mielihyvän ja luppaan jatkaa sitä itseltäin toiselle ihmisille ,ko sellasii tullee kohalle.

kova pakkanen paukkuu nurkissa. minul on olt valkeet jo viiestä asti. tämmösenä päivänä ossaa olla kiitollinen ko on lämmin koti, niin lämmintä että voip olla vaik lyhyt hihasillaa.

jalmarii kiittelen myös, hää ko on rakentant näin lämpösen talon. ei vedä hirsiin rakosista ja lattiat on pysyny lämpimänä ,fyllii hää paranteli tuos 70 luvulla.

suomeskii on ihmisii joilla ei ole lämmintä kortteerii mihi tulis suojaa. toivo männee tännää katsomaa ystäviää , mite hyö pärjää majoissaa metsässä. siellä hää itsekkii eli vuoskymmenii kunnes palellutti jalkansa ja lopetti juomisen muutama vuos sitte.

toivo sano että ruuan suhtee heil ei ole hättää hyö syöp oikee hyvin ,paremmin ko jokkuu köyhä asunnon omistaja. heil on roskalaatikot mistä hyö hakkee ruokansa, vaikka viranomaiset on pant senkii kielletyksi.

on kuitenki niin hyväsydämmissii kauppiaita että hyö pannee poisheitettävät jopa lajiteltuna eikä piä roskiaa lukkojen takana.

vaatteita ja vällyjä hyö on saannu pelastus armeijalta ja kierätys torilta.

mutta lämmityksen kanssa on vaikeuksii, heil ko ei voi antaa mitä vaa lämmitintä ko tuhraavat niien kanssa humalassa niin on tulipalovaara.
mutta ehkä toivo aa-ystävänsä kanssa keksii keinon auttaa heitä.

ruppeen nyt kakun koristamissee meil alkaa juhlat nneljältä ,että jehun hoitaja saap syntymäpäivä kahvit enne kottii menoo.

tulen muistamaa loppuelämäin nämä monet onnittelut jotka olen saannu, että mie saan näin paljo ystävällisyyttä taholtanne.
rakkain terveisin lyyli

Lue lisää

Rakas Lyyli! Toivon Paljon Onnea näin jälkikäteen.
Joskus vuosia sitten kävin täällä lukemassa ihania juttujasi!!!
Jotenkin sit vaan tuli päiviini uutta tekemistä ja pikkuhiljaa jäi kokonaan täällä käynnit.
Juttelet nyt Toivosta ja Jehusta, mitä Jehun äidille on tapahtunut, muistelen hänen olleen hieman sairas välillä, eikait hän ole pois kuvioista kokonaan, surullisena mietiskelee..??
Kaikkea hyvää Sinulle Lyylipikkuinen talvisiin päiviisi- ja paljon onnellisia lisävuosia tulevaisuuteesi!