14.1.2006 nukkui pois meille niin rakas Rottweiler narttu NINNI... (s. 3.3.1994) Kertokaa millä nämä kyyneleet loppuu.....
SUURI SURU...
Tänään...
111703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
minulle tämä ainakin tehosi: etsin kaikki edesmenneen koirani valokuvat ja liimasin ne kartongille, jotka liitin kansioon. kirjoitin myös ylös koirani hassuimmat tempaukset, hyvät ja pahat teot. tein kansiosta siistin ja kauniin niin että sitä voisi sitten katsella kun tulee rakasta karvapalloa ikävä... juttelu myös auttaa, juttelin kerran kaverini kanssa koirastani 3 tuntia. koita kestää.. aika parantaa haavat.
sen koet ja näet elämänkatselmuksesi mukaan.
Voimia ja jaksamista, kun Ninni on poistunut
maalliselta vaellukselta.
Hyväksy, kun muutakaan et voi ja muistele
ihania asioita, mitä teille tapahtui elämän-
varrella.
Katso taivaanrannelle, näät siellä kaukaisuudessa
valonpilkahduksia.
Se auttaa sinua juuri nyt.
Aika kuultaa ikävää ja se muuttaa muotoa myös.
Näin minä koin muutama kuukausi sitten,
koirani( 3v) kuoli muutamassa tunnissa käsiimme,
hoidoista huolimatta.
Me itkimme eilen kuolleena syntynyttä pikkupentua, mutta onneksi emolle jäi yksi hoivattava henkiin:)
NO AINAKIN TIEDÄMME ETTÄ NINNIIN EI ENÄÄ KOSKE...
ONNEKSI SAIRAITA PÄIVIÄ EI VIIME HETKILLÄ OLLUT KUIN 2 JOULUN AIKAAN JA PE 13 JA LA 14 PVÄN VÄLINEN YÖ... MUTTA ON SE SILTI KAMALAA KATSOA 11V JA 10KK JÄLKEEN MITEN TOINEN LUUHISTUU EIKÄ ENÄÄ JAKSA........(itkettää...;(...) JOSTAKIN SYYSTÄ MULLA ON KAMALA TARVE PUHUA NINNISTÄ.. LIENEKÖ TAPA PURKAA PAHAA OLOA... KIITOS KAIKILLE JA OSANOTTO KUOLLEEN PENNUN VUOKSI...
kun koira kuolee, on aina kauhea tarve puhua siitä.. sinulla lienee sama. se on ihan hyvä, puhumalla voi helpottaa ikävää... niin minkäs rotuinen Ninni olikaan...?
ROTIKKAHAN SE...oikealta nimeltään Black Bum´s Antique....
luin taas viestin vauhdilla läpi niin ei taas jäänyt sieleen..sorry.:/
Meidän Rwu, poika lähti myös viimeiselle matkalle 6 v 3kk iässä vaikean sairauden uuvuttamana (immunologinen sairaus) eilen iltapäivällä. Koko illan itkin, tuntui kuin lapsi olisi viety pois, mutta suruun auttaa, kun ajattelee ettei koiran tarvitse nyt kivuista kärsiä enää. Suru on kova.
moikka!
Otan osaa suruusi!!
Itse koin saman Huhtikuussa,kun Rakas Staffini kuoli yllättäen(sydän pysähtyi)
Tuntui että se oli elämäni loppu,itketti ja mulle ainakin tuli tosi huono olo ja sitä kesti muutaman päivän!
Nyt kulunut 9kk ja puoli kuukautta! Ja itkettää vieläkin,itken silloin kun siltä tuntuu! Ja ikävä on suunnaton, mutta kauniit muistot säilyy aina sydämmessä!!
Paras lääke suruun on kun otat uuden pennun niin mäkin tein!!Mulla on tällä hetkellä 9kk staffi-poika ja on aivan ihana kaveri!Otin heti uuden,kun en osannut elää ilman koiraa ja talossa oli täysi hiljaisuus,ei ollut ketään vastassa kun tulit töistä kotia!(hännän heiluttajaa,eikä pusu-moottoria)
Mutta voimia sulle ja vielä kerran osan ottoni!!!
joo itse olen miettinyt kanssa asiaa että kun koira kuolee niin se jättää aika älyttömän suuren aukon elämään.
muutamalle kaverille on niin käynyt ja ovat ottaneet uuden pennun ja sanoneet että sillä pääsee yli aika äkkiä.se voi vaan olla paha ottaa kun se ei ole se
sama vanha kaveri mutta ei muutakun eteenpäin ja uusi koira tilalle!!!
...Toki voi uuden pennun ottaa, mutta täytyy oppia myös hyväksymään elämän tosi asiat ja käsittelemään ne...Eli tarkoitan sitä, että suru suretaan ja eletään ajan kanssa se pois, ei surun siirtäminen ole kovin pitkäjänteistä puuhaa..Toki uuden pennun voi ottaa tilalle, mutta kannattaako ottaa korvike, siksi että oma mieli paranee?Itse en voisi kuvitella ottavani uutta koiraa kotiimme, kun hiljattain jouduimme luopumaan eläkeläisestämme-muistoa kunniottaen hänelle, olihan se tärkeä perheen jäsen.
Surkaa suru ja sitten taas eteenpäin..Uskon että tuolloin on helpompi kulkea pääpystyssä ja nauttia uudesta vauvasta täysillä!