MILLOIN POIS PINNASÄNGYSTÄ

Mun kiipes pois itte, eikä suostunut enää menemään sinne nukkumaan, oli jottain reilu vuoden vanha.

on pitänyt jo pidempään ihan samaa kysyä, joten mielenkiinnolla vastauksia odotan.

Meidän tuplat on kovia pyörimään ja jotenkin tuntuu, et pinnasängyt juuri siksi jo ahtaat, mutta nyt mietin, että mitenkähän saan tämän vauhtikaksikon nukkumaanmenon aikaan sängyssä pysymään, kun on niitäkin iltoja, että riehuvat ja villitsevät toisiaan..

Eli minkä ikäinen lapsenne oli siinä vaiheessa, kun pinnasängyt vaihtui lastensänkyyn?

esikoinen laitettiin isontytönsänkyyn 1v7kkna, kun haluttiin pinnasänky tarvittiin kuopukselle. halusimme, että esikoinen ei yhdistä sängyn vaihtoa kuopuksen syntymään ja siksi pinnasänky oli poissa silmistä, poissa mielestä parikuukautta, ennen kuin kuopus syntyi.

kuopus taas siirrettiin isonpojansänkyyn 1v11kkna. kiirettä ei olisi ollut, sillä pinniksen laidat olivat niin korkeat, ettei tuo esikoinenkaan sieltä päässyt pois edes tarkoituksella. mutta kun löysin edullisen kerrossängyn ja kun esikoinen niin kovasti kärtti päästä yläsänkyyn, niin tuntui reilulta päästää sitten kuopuskin pois pinniksestä.

mutta sen kyllä huomaa omissa yöunissaankin. kuopus nukkui katkeamattomat yöunet pinnasängyssä, mutta nyt on meidän perheessä kaksi yökyöpeliä lasta. vaan ehkäpä tilanne taas rauhottuu, kun molemmat tottuvat uusiin sänkyihin.

Esikoinen oli siis 2v 8kk kun siirtyi "isoon sänkyyn". Hyvin sopeutui heti uuteen sänkyyn eikä yrittänyt karkailla. Ei ollut mitään syytä aiemmin siirtää pois pinniksestä kun siellä hyvin pysyi ja mahtui olemaan.

Toinen on nyt 1½v ja pinnasängyssä nukkuu. Joskus kiipeää laitojen yli viereiseen petiin, mutta ei haittaa.

alko nukkuun siellä ihan eri ikäisinä, katsoin parhaimmaksi sen että täytyy osata seistä! sitten laitettiin päiväunille lasten jatkettavaan sänkyyn, sitten ku oltiin sata varmoja ettei enää tipahda, ja alkoi itsekin jo laskeutua pois sieltä niin sitten otettiin pinnasänky pois! eli tavallaan kaks sänkyä oli yhtä aikaa. Hyvä keino, yksään ei tipahtanu, ku totuttelivat pikkuhiljaa siihen sänkyyn.

Meillä esikoinen siirtyi pinnasängystä lasten sänkyyn 1.5v ja hyvin pysyi siellä, totteli kun sanoin että äiti sitten hakee pois sängystä.
Kuopus siirtyi 1v. pinnasängystä kerrossängyn alapetiin. Siihen ollaan laitettu ylimääräinen n.10cm reuna ettei putoa unissaan alas. Jalkapäädyssä on tilaa mistä pääsee itse sänkyyn tai pois sieltä. Nukkumaan mennessään ei tule pois sängystä. Ainoastaan välillä käy leikin ohessa sängyssään laittamassa vaikka nallet nukkumaan.
Meillä kummatkin on omaksunu heti ekasta illasta uudessa sängyssä sen periaatteen et kun mennään nukkumaan niin sieltä ei sitten tulla pois ku vasta aamulla ku äiti hakee pois.
Aika hyvin vai mitä?
Keinot: lapsi on jo tottunut nukahtamaan itsekseen pinnasängyssäkin rauhallisesti ennenkuin sängynsiirto tehdään, ja sit mä ihan sanoin lapsille näin:" tässä on sun uusi sänky, meepä kokeilemaan pötköttelyä( kävi päiväsaikaan kokeilemassa), kokeiltiin yhdessä pötköttelyä päiväsaikaan, ja sit ku eka ilta laitoin nukkumaan, sanoin hyvät yöt ja nyt sitten nukutaan ja sängystä ei saa tulla pois."
Ja niin sitä sit nukuttiin...

Miksi tehdä ongelma tuosta asiasta? Laitoin neidin jatkettavaan sänkyyn vuosikkaana, vaikka kova hyörimään ja pyörimään unissaan. Laitoin sängyn seinän ja meidän sängyn väliin, jottei pääse putoamaan. Seinänpuolen vuorasin vielä tyynyillä, jotta ei ihan kohtuuttomasti hakkaisi päätä seinään. On toiminut. Ja jos oikein ikävä aamulla tulee, niin pääsee helposti kömpimään äidin viereen =) Ehkei kuitenkaan kannata laittaa vielä isoon sänkyyn, jos ei ite osaa pakittaa sängystä alas...tämä oma arvio...

Kerran aikaisemmin jo kokeiltiin silloin poika kipeä, joten ei onnistunut. Nyt nukkunut kohta kuukauden jatkettavassa sängyssä. Laitoja on hieman pehmustettu peitoilla, kun on kova pyörimään. Lattialle ei ole tippunut, tosin yksi ilta nukkui ylävartalo petissä ja jalat roikkuivat lattialla. Ilmeisesti oli unissaan lähtenyt sieltä pakittamaan ja nukahtanut matkalle.. :) Lattialla sijauspatja kuitenkin pehmusteena.
Ihanaa kun lapsi itse aamulla tulee äitiä herättämään eikä tarvitse herätä itkuun! Nukkuu siis koko yön omassa sängyssään, omassa huoneessa.

silloin viimeistään, kun lapsi tulee itsekseen reunojen yli!!!

Meillä pinniksestä tavikseen vaihdettaessa ja uuteen opetellessa eka 1,5 kk:tta oli hel**ttiä. Joka ikinen ilta mulla meni 1-1,5 tuntia siihen kun kannoin lasta takas omaan sänkyyn. Kotitöiden ja tv:n katselun jouduin heittämään romukoppaan, koska mun ilta meni käytännössä lapsen kanssa makkarin ja olkkarin välillä ramppaamiseen. Niin ja se pinnis lähti heti samana päivänä, kun neiti ilmestyi päikkäreiden jälkeen omin toimin mun viereen toiseen huoneeseen, arvaa meinasinko saada sydärin.
No uuteen opetellessa illat ja lapsen sänkyyn kantaminen 30 kertaa peräjälkeen meni joskus naureskellen, joskus itkien ja joskus olin ihan raivon partaalla.

Lapsi oppi kuitenkin sinnikkyydellä omaan sänkyyn, enkä koskaan "väsyttänyt" lasta silittämällä ja muilla kikoilla, koska sitä hommaa tekisin varmasti vieläkin (nyt 4). Eli ole näiden kikkojen kanssa tarkkana, homma jää helposti "päälle" jos jotain "apukeinoja" ottaa käyttöön.
Lopulta meilläkin sitten neiti oppi siihen, että juoksentelu ei kannata, koska "palautus" omaan sänkyyn tulee välittömäsi. Ja sitten se ilta, kun jäi lopulta iltapusujen jälkeen oikeasti nukkumaan oli ikuisesti mieleenpainuva!!

Eli varaudu siihen, että aikaa ja hermoja se kysyy mutta sinnikyys tässäkin asiassa lopulta palkitaan!

3v. ja edelleen nukkuu pinniksessä. Rakastaa omaa sänkyään kovasti eikä parin kokeilun jälkeen ole suostunut menemään jatkettavaan sänkyyn,joka jo makkarissa myös.
Neito kiipeää itsekin toisinaan sänkyynsä lepäämään kun on väsy ja poiskin pääseeminiosti. On jo kauan päässyt kumpaankin suuntaan itse.
Ilmeisesti pinnis turvallisen oloinen. En pidä siis kirettä pinniksen pois viemisessä kun sihen hyvin vielä mahtuu.
Työkaveri kertoi heillä kaikkien kolmen lapsen nukkuneen liki 5 vuotiaaksi pinniksessä. Sanoi myös,että ilmeisesti pinnis turvallinen ja lapsen siellä hyvä nukkua että miksi kiirehtiä pois.

vanhempi oli vajaa 2 kun siirrettiin isompaan sänkyyn ja toinen siirtyi 1,5 vuotiaana koska pinnasänky oli lainassa sukulaiselta joka tarvitsi sen siis takaisin :) Kummallakin meni ihan hyvin, isomman lapsen jutuista en paljoa enää yksityiskohtia muista mutta nuoremmalla meni muutama päivä kun jäi jo itekseen sänkyyn ja nukahti sinne.. ne pari päivää se tuli ite sieltä pois ja tassutteli veikan huoneeseen leikkimään (makuuhuojeet yläkerrassa) ja sieltä sitten huudeltiin että TAAS on sisko täällä kun hän yrittää lukea :)
Muutama ilta siis näin, mutta jäi sitten ihan hyvin....viikko sitten oli jtn ihme kikkailua että tultiin pariin kertaan vielä kolkuttelemaan porttia sänkyyn viennin jälkeen ja toki aina välillä jtn on, mutta noin periaatteessa kaikki mennyt aika hyvin..paitsi sen osalta, että aiemmin sai äiti lötköleää aamulla vielä rauhassa kun heräsi pinnojen kolinaan...nuorin leikki pehmoleluillaan vielä hetken ihan rauhassa...nyt se mokoma kiipee heti äitin viereen (toki onneks vähän aikaa lököttelee siinä), sänky siis meijän sängyn ja seinän välissä toistaseks...ja nyt on monena yönä kömpinyt viereen nukkumaan enkä ole jaksanut laittaa takas...ehkä ens yönä teen sen..

Esikoinen oli 8kk kun siirtyi lastensänkyyn, keskimmäinen 1v. ja nuorimmainen 1v. Aikansa he kaikki "karkailivat" sängyistä, mutta oppivat kuitenkin pian että siellä rauhoitutaan nukkumaan. Eivät ole putoilleet, oppivat nopeasti myös sen alastulon. Kannattaa kuitenkin seurata lasten motoriikkaa; jos kiipeilevät ja liikkuvat muutenkin paljon jo pieninä, on pinnasänkyä matalampi lastensänky turvallisempi vaihtoehto.

Pari päivää 1v synttäreitten jälkeen vaihdettiin pinnis pois. Itse olisin halunnut vaihtaa jo aiemmin, mutta oli pakko odottaa, että muksu osaa edes jotenkuten laskeutua jalat edellä. Helpotti öitä huomattavasti, kun ei tarvi itse nousta ylös laskemaan muksua alas pinnasängyn reunalta seisomasta eikä tutit enää öisin karkaile lattialle kun sänky on seinän ja oma sängyn välissä.