Kaksi pientä poikaa käveli kotiin koulusta. He kävelivät koulupolkuaan. Poikien nimet olivat Hans ja Daniel. Hans oli oikein hyvä painissa ja halusi puhua siitä koko ajan. Daniel ei ollut hyvä kuin syömisessä ja hän halusi puhua koko ajan vain siitä. Kumpaakaan ei kiinnostanu toistensa jutut.
Tänä kauniina päivänä, kun ystävykset siis kävelivät kotia kohti (heidän talons aolivat vierekkäin) he näkivät kauniin tytön puussa iahn polun vierellä. Tyttö huusi suoraa huutoa ja roikkui yhdellä kädellä puusta. Tytön hame oli revennyt ja hä itki:
-Auttakaa minut alas täältä, äkkiä, en jaksa pidellä kiinni enää kauaa! Pojat yrittivät miettiä mitä he voisivat tehdä. Miettimisestä tuli Danielille nälkä ja lähin syötäväkis kelpaava asia oli puu jossa tyttö yhä roikkui. Daniel alkoi popsia. Hän oli puolessa välissä syömistääm, kun metsästä puiden välistä ilmestyi jotain ruskeaa ja hyvin suurta.
-Se on karhu! tyttö parahti.
-Minä hoidan homman. Sanoi Hans ja kävi karhun kimppuun. He painivat pitkän tovin kunnes karhusta oli vain enää nahkat jäljellä ja kun Daniel oli syönyt karhun muut osaset. Puuta oli vielä jonkin verran jäljellä ja ihme kyllä Danielin mhan olui täynnä. Pojat pingottivat krhun taljan pun alle ja käskivät tytön irroittaa otteensaa. Tyttö teki työtä käskettyä ja putosi turvallisesti karhun taljalle. Tyttö kiitti Hanssia ja Danielia. Pojat paiskasivat kättä. Päivän hyvä työ oli tehty!
Tänä kauniina päivänä, kun ystävykset siis kävelivät kotia kohti (heidän talons aolivat vierekkäin) he näkivät kauniin tytön puussa iahn polun vierellä. Tyttö huusi suoraa huutoa ja roikkui yhdellä kädellä puusta. Tytön hame oli revennyt ja hä itki:
-Auttakaa minut alas täältä, äkkiä, en jaksa pidellä kiinni enää kauaa! Pojat yrittivät miettiä mitä he voisivat tehdä. Miettimisestä tuli Danielille nälkä ja lähin syötäväkis kelpaava asia oli puu jossa tyttö yhä roikkui. Daniel alkoi popsia. Hän oli puolessa välissä syömistääm, kun metsästä puiden välistä ilmestyi jotain ruskeaa ja hyvin suurta.
-Se on karhu! tyttö parahti.
-Minä hoidan homman. Sanoi Hans ja kävi karhun kimppuun. He painivat pitkän tovin kunnes karhusta oli vain enää nahkat jäljellä ja kun Daniel oli syönyt karhun muut osaset. Puuta oli vielä jonkin verran jäljellä ja ihme kyllä Danielin mhan olui täynnä. Pojat pingottivat krhun taljan pun alle ja käskivät tytön irroittaa otteensaa. Tyttö teki työtä käskettyä ja putosi turvallisesti karhun taljalle. Tyttö kiitti Hanssia ja Danielia. Pojat paiskasivat kättä. Päivän hyvä työ oli tehty!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tarina sinänsä ihan kiva, mutta et voisi käyttää edes muutamaa minuuttia sanojen korjaamiseen. Todella monessa oli kirjaimet väärin päin!
käytetään ensi kerralla vähän aikaa sitten siihenkin :)