Ella oli itseoikeutettu karjan johtajalehmä. Laitumella se tuli tutustumaan ihmisiin niin lähelle kuin aitalanka salli ja katsoi rävähtämättä silmiin. Joskus ollessaan tyytymätön kuiviin heiniin se heitti tukon sarvillaan etuparren yli selkäänsä. Kerran jäin seuraamaan kuinka Ellan hännän juuren nuoleminen onnistuu. Siitä se suuttui. Pyysin anteeksi kun tulin loukanneeksi hänen intimiteettiään.
Hellu oli Ellan vasikka.Pienenä se osoitti hämmästyttävää taitoa korkeushypyssä. Isona Hellusta tuli puhetaitoinen. Tyytymättömyytensä ruokaan se ilmaisi sanomalla metkasti "väyväyväy". Sitä ei kuitenkaan kovin usein tapahtunut, kukapa naurunalaiseksi haluaa. Kerran laitumella se tuli rauhallisesti eteeni, mutta yht'äkkiä alkoi siinä paikallaan tanssia lehmän ripaskaa. Joo myönnän, laidun oli aika loppuun kaluttu. Protesti oli aiheellinen. Vaan juuri sillä hetkellä ohi menneessä linja-autossa oli hauskaa.
Hellu oli Ellan vasikka.Pienenä se osoitti hämmästyttävää taitoa korkeushypyssä. Isona Hellusta tuli puhetaitoinen. Tyytymättömyytensä ruokaan se ilmaisi sanomalla metkasti "väyväyväy". Sitä ei kuitenkaan kovin usein tapahtunut, kukapa naurunalaiseksi haluaa. Kerran laitumella se tuli rauhallisesti eteeni, mutta yht'äkkiä alkoi siinä paikallaan tanssia lehmän ripaskaa. Joo myönnän, laidun oli aika loppuun kaluttu. Protesti oli aiheellinen. Vaan juuri sillä hetkellä ohi menneessä linja-autossa oli hauskaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pihatossa huomaa ja oppii, että jokainen lehmä on persoona!
Olen työskennellyt kauan samalla tilalla ja jokainen rouva on tullut tutuksi.. Joka aamu sytytän valot ja menen rutiini tarkastukselle varmistaakseni , että kaikki on ok. Yksi tilan vanhimmista rouvista nousee tuhisten ylös parresta ja venyttelee nautinnolla. Aikansa ympärilleen pähyiltyään se lähtee päättäväisesti kohti harjaa ja menee kampaamaan etutukan.. näin se ruova on tehnyt kaikki vuodet mitä pihatossa on asustellut, onhan se tärkeää, tukka hyvin, kaikki hyvin!!
Toisen rouvan elämäntehtävä on saattaa muut tytöt lypsylle. Aina lypsyn aikana se seisoo hievahtamatta asemanoven vieressä olevassa makuuparressa ja pukkaa kunnolla jos joku ei lypsylle haluais.. viimmeisenä se tulee sitten itse. Tyytyväisenä hymisee sitten lypsyn ajan.. Ummessaolokaudet on kyseiselle rouvalle, sekä myös lypsäjänkorville aika tuskaa. siellä se raukka eristyksissä huutelee koko lypsyn ajan.. silloin se ei pääse työtään tekemään.. se taitaa ottaa luonnolle..
Tarinoita on joka lehmästä, jokaisesta omansa. Toiset on vahvempia persoonia, kuin toiset.. aivan kuten me ihmisetkin! Olen onnellinen, kun minulla on ollut mahdollisuus tutustua näihin persoonallisiin eläimiin.. huononakin päivänä ne saavat minut hymyilemään..
Tiina agiteerasi karkumatkalle. Laitumelta navettaan haettaessa se kärkkyi tilaisuutta juosta karkuun tiettyyn paikkaan houkutellen muita mukaan. Kerran onnistuin muut saamaan navettaan ja annoin sen yksin mennä menojaan. Ajattelin, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Menin salaa metsästä katsomaan miten se suhtautuu. Oikein arvasin, hetken se kuulosteli tuleeko muita, mutta pian se lähtikin sydän pamppaillen takaisin kotiin.
Länsisuomenkarjan Eveliinan sydän oli kultainen. Annostelin laidunta siirrettävällä väliaidalla. Lankaa siirtäessäni lehmille avautui joskus paikka karata koko alueelle, mitä ne kernaasti hyödynsivät. Ääntä korottavat kiellot eivät tepsineet Eveliinaankaan, mutta jos nöyrästi pyysin: "Eveliina älä mene", se totteli, vaikka selvästi mieli teki mennä muiden mukaan kaahaamaan tissit heiluen.
lomittajalle: lehmien etu ei ole sama muin lehmästä hyötyjien etu.
Niinpä lehmiä ymmärtääkseen joutuu ajattelemaan aivan toisella tavalla.
kyllä on jäänyt mieleen kotoani lehmätilalta. Parhaimpia tai pahimpia muistoja on kun eräs hieho lehmien joukkoon "joutuneena" sitten vartoi lypsylle pääsyä kesällä aivan veräjän vieressä, ei muu auttanut kuin ensin vahtia veräjän luona ettei olisi aitonut yli, sen oli tehnyt jo kaksi kertaa, sitten veräjää korotettiin kahden puun verran. siinä toinen sitten vartoi muutaman viikon parimetrisen aidan takana että olisi päässyt navettaan. Pää vain näkyi veräjäpuiden yli. =)
Suomenkarjalehmissä on persoonallisuuksia! Friisiläiset ja ayshiret ovat siihen nähden laimeita. Mutta suomenkarjan temperamentti on kuin punapäillä ainakin. Ja ne korkeushyppääjän taipumukset : kerrankin katselin suu auki, kun lehmä hyppäsi korkean piikilanka-aidan yli, utareet eivät olleet lähelläkään hipoa. Samainen persoona ei viihtynyt navetassa : hiehona se kevään tullen karkasi metsään poikimaan jo ennen vappua. Siinä sitten vietimme vapunpäivää etsiskellen vasikkaa pitkin metsiä, pälviä ja luminietoksia. Lopulta vasikka löytyi naapurin puolelta takametsästä. Itse se tepasteli vastaan.
Oman äidin maidolla parhaiten kasvaa. Lehmä oli pantava liekaan, aidoissa se ei tunnetusti pysynyt. Vasikka kuljeskeli vapaana pitkin pihaa. Ja meillä siirryttiin emolehmäkantaan siinä lehmäsuvussa, tyttäret käyttäytyivät samoin kuin esiäiti.
”lehmien joukkoon "joutuneena" sitten vartoi lypsylle pääsyä kesällä aivan veräjän vieressä, ei muu ... ” -kirjoitit.
Luulen kyllä, että hieho halusi vain pysyä samassa laumassa, eikä niinkään odottanut lypsylle pääsyä.
ovat jalostettuja ja niistä on karsittu pois niitä ominaisuuksia, jotka tekevät eläimestä vähänkään "vaikean", esimerkiksi emon tunteista on haittaa, joskaan niitä ei ihan kokonaan ole saatu hävitettyä. Ei-haluttuna sivuvaikutuksena lehmien kiima on häviämässä.
Tuotantoeläimen pitää olla mahdollisimman vaivattomasti riistettävä ja riistettävää pitää mahdollisimman paljon.
Itä-Suomalaisia lehmiä ei tietääkseni ole jalostettu ja rotu taitaa pian hävitä sukupuuttoon.
Itäsuomen lehmät on pelastettava, ja vähän äkkiä!
Tuletko kampanjaan mukaan?
Pidän lehmistä ja olen yleensäkin luonnon ystävä. Olen viettänyt lapsuuteni maatilalla.
mitä suotta pyytelit anteeksi lehmän hännänjuuren nuolemista. Olisit harjannut mieluummin ja vaikka pessyt lehmän mäntysuovalla. Sillä tavalla saa hävitettyä loiset, jotka usein kiusaavat eläimiä. Joissakin navetoissa lehmät on kytketty niin, etteivät ne kunnolla ylety edes nuolemaan.
Olen salakuljettanut kotoani mäntysuopaa ja pessyt lehmien hännänjuuret kun loiset olivat kaivautuneet ihoon ja karvat ovat olleet melkein irti( tämä ei välttämättä tapahtunut teillä ).
Mitä tulee vasikkaan, ei se minusta ole naurunalainen.
Eläimet todellakin yrittävät toimittaa niiden hyvin- tai pahoinvointiin - jopa lauman muiden eläinten avuntarvetta koskevia asioita. Ne yrittävät saada hoitajansa ymmärtämään, mutta olet näköjään liian pöljä edes halutaksesi ymmärtää niitä.
MIKSI PYYDELLÄ ANTEEKSI SITÄ, ETTÄ HUOMAA lehmän kutiavan ja yrittävän lievittää kutiamistaan?
Ellan tapauksessa oli kyse hännän alapuolella olevasta karvattomasta alueesta, siitä kohdasta johon sonni ......tuota keinosiementäjä työntää muovipuikon. Ehkä juuri siksi Ella suutui. Ihmettelin, että lehmälläkin on häveliäisyyttä. Anteeksi pyysin, koska halusin välien säilyvän hyvänä edelleenkin. En ole ollut pyhimys lehmien harjaamisessa, työtäkin on ollut sata ja yksi.Hellun ensimmäiselle väyköttelylle nauroin avoimesti, pyysin vielä toistamaankin. Asiaa ajateltuani päätin kyllä sitten nauraa vastaisuudessa omiin partoihini. Minulla, Ellalla ja Hellulla oli hyvät välit ja ne olivat rakastettavimpia lehmiäni ja Hellu karjan kaunotar. Minulla olisi niistä monta hyvää kuvaakin, mutta tälle foorumille niitä ei voi laittaa. Ne vaikuttivat karjassani neljännesvuosisata sitten.
Kerran kokeilin soittaa lehmille klassista musiikkia, mutta friisiläinen Matami hermostui heti ja alkoi puhallella ilmaa sieraimistaan. Nykyään minulla on vain lihakarjaa hupulaisena, ihan vain etten veltostuisi. Kun ei tarvitse lypsää, joutaa niitä harjaamaankin joka toinen päivä. Pysyvätkin sitten säyseämpinä, eikä tule niin herkästi sorkasta munille.
On hienoa, että on motivoituneita lomittajia. Nykymeno on, että pitää olla paljon eläimiä. Pihatot ovat kai lehmien kannalta hyviä kun on harjalaitteetkin. Suuresta karjakoosta johtuen hoito ei aina ole hyvää,
sen näkee monista välitysvasikoista, joita minulle tuodaan monesti oikein puhelimella kysyen, että saako
taas tuoda huonon. Yleensä olen ottanut, jos vain tilaa on ollut. Viimeksi tuli hyviä punikkilehmävasikoita neljä kappaletta. Ne olisivat menneet lahtiin, ellen olisi ottanut. Ne muuten tervehtii, kun avaan navetanoven.
ja kirjoituksesi on aito. Minäkin viihdyn hyvin eläinten seurassa. Maalaiset ovat enimmäkseen rehtiä väkeä.