Minä mietin asioita aivan liikaa, tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Uskon, en usko, jaksan en jaksa. Sellaista on minun elämäni. Pidän huolen, ettei kukaan kuule masennukseni syytä ja pyrin olemaan näyttämättä sitä, etteivät muut joudu kärsimään. Ainoa asia, joka lohsuttaa minua, on asioiden luominen. Minä teen taidetta, ja olen, vaikka itse sanonkin, monilahjakas. Minä maalaan, piirrän, teen veistoksia, musiikkia ja kirjoitan tarinoita ja laulunsanoja. En tiedä olenko pelkästään hullu, vai lisäksi suuruudenhullu ja itsetuhoinen. Mutta on olemassa asia, joka lohduttaa. Kun kuljen metsässä koirani kanssa, kuulen sen, tunnen sen. Mutta minkä, hällä väliä,
Maailma
kaatuu
2260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se On Jännää!
Ainakin Näin Jälkikäteen..
=D
Mullakin on sama "ongelma", mutta siitä pitää vaan selvitä, pitää jaksaa uskoa parempaan, että jokaiselle on oma tapansa elää tätä elämää.
Pitää uskoa itseensä.