Miksi juuri minä joudun tuntemaan näin? Ehkä minun pitäisi iloita, ehkä saisin hävetä kun valitan ilman syytä, mutta olen vain niin kyllästynyt.
Käytökseni vei kaikki ystäväni. Minun vikanihan se on, kyllä. Vielä minulla on muutama kaveri, mutta en jaksa pitää kiinni heistäkään enää. Ja kuinka ollakaan, hekin ovat alkaneet erkaantua minusta, viettävät aikaa kahdestaan ja hauskaa heillä tuntuu olevan. En jaksa pyöriä eidän jaloissaan vain valittamassa, olemassa pessimistisenä kusipäänä.
Aloin jo kevään lopulla huomata, että olen muuttunut ja että en välitä muista enää. Masennuin, viiltelin (yhä ja edelleen) ja tässä sitä nyt ollaan. En ole muille kertonut, muttaosa minusta haluaisi, osa taas ei. Ja tällä hetkellä se "ei-puoli" on hallitsemassa. Kai sitten kun muutkin alkavat tajuta käytöksestäni mikä on vikana, pääsen jonnekin.
Olen lihonut, syönyt niin paljon kaikkea sipseistä jäätelöön, eristäytynyt muista, koettanut unohtaa kaikin mahdollisin keinoin - mutta onko se auttanut? Ei. Edelleen saan kuulla kaikilta, kuinka kamala ihminen minä olen, niiltä jotka eivät ole ajatelleet käytökseni todellista syytä. Minusta kerrotaan perättömiä juoruja, ja saan olla koulussa yleensä hiljaa kuuntelemassa muiden juttuja. En osaa edes keskittyä mihinkään, lintsaan harrastuksista jne. Ja hulluinta on, että tähän kaikkeen ei ole minkäänlaista syytä, en ole ainakaan löytänyt.
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, kertoisitko niistä. Miten voin autta itseäni.
Käytökseni vei kaikki ystäväni. Minun vikanihan se on, kyllä. Vielä minulla on muutama kaveri, mutta en jaksa pitää kiinni heistäkään enää. Ja kuinka ollakaan, hekin ovat alkaneet erkaantua minusta, viettävät aikaa kahdestaan ja hauskaa heillä tuntuu olevan. En jaksa pyöriä eidän jaloissaan vain valittamassa, olemassa pessimistisenä kusipäänä.
Aloin jo kevään lopulla huomata, että olen muuttunut ja että en välitä muista enää. Masennuin, viiltelin (yhä ja edelleen) ja tässä sitä nyt ollaan. En ole muille kertonut, muttaosa minusta haluaisi, osa taas ei. Ja tällä hetkellä se "ei-puoli" on hallitsemassa. Kai sitten kun muutkin alkavat tajuta käytöksestäni mikä on vikana, pääsen jonnekin.
Olen lihonut, syönyt niin paljon kaikkea sipseistä jäätelöön, eristäytynyt muista, koettanut unohtaa kaikin mahdollisin keinoin - mutta onko se auttanut? Ei. Edelleen saan kuulla kaikilta, kuinka kamala ihminen minä olen, niiltä jotka eivät ole ajatelleet käytökseni todellista syytä. Minusta kerrotaan perättömiä juoruja, ja saan olla koulussa yleensä hiljaa kuuntelemassa muiden juttuja. En osaa edes keskittyä mihinkään, lintsaan harrastuksista jne. Ja hulluinta on, että tähän kaikkeen ei ole minkäänlaista syytä, en ole ainakaan löytänyt.
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, kertoisitko niistä. Miten voin autta itseäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Murrosikä on jännä ikä, se on nimenomaan murrosta. Ihmisessä tapahtuu kummia juttuja ja tuntuu ettei itse pysy perässä ollenkaan. Myös nuo ihmissuhdejutut alkaa tapahtua murrosiässä.
On sulkeutuneita muksuja jotka murrosiässä alkavat vilkastumaan ja saavatkin yllättäen paljon kavereita. Ja on puuhakkaita ipanoita, jotka murrosikäänsä tullessaan ikäänkuin käpristyvät itseensä ja menettävät miltei kaikki aikaisemmat ihmissuhteensa.
Teet kaikenaikaa sisäistä tutkimusmatkaasi itseesi siinä syy. On hyvä osata rauhoittua ja opetella olemaankin kahden itsensä kanssa se on jopa välttämätöntä oman sisikuntansa tutustumiselle ja kontaktin saamiseksi itseesi.
Sinun kannattaisi kääntää se voimaksesi. Hae yksilösuoritteisia harrasteita. Silloin tuo sinun sisäinen tarpeesi, itsesi löytämiseen ja ajanvietto itsesi kanssa tulee sinulle hyödylliseen käyttöön.
Se tulee vielä aika, jolloin juttu on pihvi ja palaat ihmisten keskuuteen. Vanha sanonta:" Aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin." on aika naseva tähän tilanteeseen.
Sitte vielä pari juttuu. Ymmärräthän ettet enää ole mikään vaippapöksy, elikkä sinulla itselläsi on vastuuta itsestäsi ja sinun hyvinvoinnistasi.
- se viiltely - ei hyvä nimittäin ihollesi - sano jos oon väärässä :-)
Nii ja ne ships ´it - taas meni miinukselle ja selityksenä: - mummolla nousee kolesteroolit :-)
Positiivinen on negatiivisen vastakohta. Sinussa on tervettä se että tajuat olevasi negatiivisen puolessa. Haepa vastakohtaisuutta elämääsi.
Vai Että Joudut Yksin Tunteen "NÄIN"?!
Aattele Sää Vaan Ittees Kun Muitakin Kun Sua Vituttaa..
Mutta Totuus On Että Ei Teitä Oikeesti Vituta!
Olet Vain Päättänyt Niin..
Esim Valitat Että Oot Läski Mutta Mistä johtuu Että Tuolla On Monta Oikeesti Läskiä Mutta Silti Iloista Tyyppiä???
Olet Huono..
Älä Välitä Siitä Sillä Kaikki Ovat Jossakin Huonoja Ja Sinä Haet Huomiota Tolla Sun Teko Epä Ilostas Sun Muuta Et Saisit Sääliä!!!
Olet Huono..
Ai Sanoin Sen Jo..
=d
n11N 0|3n 11G Hu0No!!!1!
viillä syvemmälle