Lapsia abortoidaan tuhansia vuodessa koska raskaus ei nyt juuri sovi. Antaisivat mieluummin adoptioon.
Toiset eivät halua lainkaan lapsia. Jopa naapurin lapset ovat liikaa.
Suomalaiset vanhemmat luopuvat harvoin kaikista oikeuksistaan lapseen eli sallivat adoption.
Huostaanotettuja lapsia 13 000.
Sitten on näitä adoptio-ihmisiä .
Kun adoptoi Kolumbiasta saa 4 500 euroa tukea.
Ulkomaalaislasten adoptioita ei tulisi tukea yhteiskunnan varoista.
Tai sitten pitäisi maksaa suomalaisen lapsen tekijälle 5 000 euroa.
Toiset eivät halua lainkaan lapsia. Jopa naapurin lapset ovat liikaa.
Suomalaiset vanhemmat luopuvat harvoin kaikista oikeuksistaan lapseen eli sallivat adoption.
Huostaanotettuja lapsia 13 000.
Sitten on näitä adoptio-ihmisiä .
Kun adoptoi Kolumbiasta saa 4 500 euroa tukea.
Ulkomaalaislasten adoptioita ei tulisi tukea yhteiskunnan varoista.
Tai sitten pitäisi maksaa suomalaisen lapsen tekijälle 5 000 euroa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
"Lapsia abortoidaan tuhansia vuodessa koska raskaus ei nyt juuri sovi. Antaisivat mieluummin adoptioon."
Raskaus on keholle ja mielelle helvetin moinen rasite ja terveysriski(hormonit sekaisin, jolloin sekoaa myös keho ja mieli). Myös työelämään ja muuhun normaaliin elämään tulisi katko viimeistään loppuraskauden aikana. Synnytyskään ei aina ole ongelmaton.
Ja vielä kun sen sikiön on 9 kk kantanut, siihen on voinut myös kiintyä, jolloin adoptioon antaminen ei olisi mikään kevyt juttu.
Lapsikauppaa ei pidä hyväksyä missään tilanteessa. Jos joku ei halua pitää itse synnyttämäänsä lasta, on hänen parempi tehdä alkuraskauden abortti kuin synnyttää lapsi poisannettavaksi. Parasta tietysti olisi, jos ihmiset olisivat niin huolellisia ehkäisyssä, ettei yhtään vahinkoraskautta tulisi.
'....Kun adoptoi Kolumbiasta saa 4 500 euroa tukea. Ulkomaalaislasten adoptioita ei tulisi tukea yhteiskunnan varoista.
Tai sitten pitäisi maksaa suomalaisen lapsen tekijälle 5 000 euroa.....'
Tuetaanhan biologisenkin lapsen saamista yhteiskunnan varoin (äitiysneuvola, synnytyksen sairaalakulut...). Kolumbian adoptiokulut ovat 10.000 - 17.000 euroa.
kaikilla ihmisillä olisi lapsia. Yhteiskunnan kannalta on vain tärkeää, että lapsia syntyy riittävästi. Ei yhteiskunnan tehtävä ole yksilön tai parin onnellistuttaminen. Miksi siis pitäisi maksaa minkäänlaista adoptioavustusta ulkomailta adoptoimiseen?
Samaa logiikkaa käyttäen ei raskaudenajan tai synnytysten kustannuksia pitäisi myöskään maksaa yhteiskunnan varoin (ei enne nmaksetukaa kun oli kotisynnytykset yms.), tai lapsettomuushoitoja (joita siis niitäkin yhteiskunta osin kustantaa).
Ja miksi ihmiset, yhteiskunnan taloudellista tukea ajatellen, pitäisi laittaa eriarvoiseen asemaan sillä perusteella miten lapset perheeseen saadaan ?
Ei perheetkään hanki biologisia lapsia siksi että se on tärkeää yhteiskunnalle vaan siksi että se onnellistuttaa vanhempia.
Yhteiskunnan kannalta tärkeää ei ole se että lapsi syntyy tarpeeksi vaan se että veroja maksavia ihmisiä on tarpeeksi, ihan sama se on kuka ne verot maksaa, biologiset lapset vai adoptoidut.
Ulkomainen adoptio taas elitismiä. Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea sellaista?
Jos äitiyshuoltoa ei olisi, suurinosa äitejä pärjäisi ilmankin sitä. Tavallinen synnytys on niin mutkaton asia, ettei siihen lääkäreitä ja koulutettuja kätilöitä tarvita. Kaikki äitiysajan terveydenhoito synnytysapu tähtää riskitapauksien hoitamiseen. Ilmeisesti samalla ehdotat trveyden- ja sairaanhoidonkin lopettamista?
Kiitos terävistä kommenteistasi. Niitä on ilo lukea. Pitäisi todella saada isompi kansan joukko ymmärtämään kans.väl. adoption elitistisyys ja vääryydet.
Minä nimenomaan en ehdottanut minkään lopettamista, sinähän se ehdotit adoptioavustuksen lopettamista.
Minusta päinvastoin on hienoa että Suomessa on äitiysneuvolat ja synnyttäminen (lähes) ilmaista yms. Ja sitä samaa taloudellista tukea toivon adoptioperheillekin.
Katsos, minusta adoptioperheet ovat oikeutettuja samaan tulee kuin bioperheetkin, tasavertaisina veronmaksajina ja suomalaisen yhteiskunnan jäseninä.
myös adoptiolapsille ja heidän vanhemmilleen. Usein näiden adoptoijien kohdalla on aiemmin tuhlattu tuhansia euroja tuloksettomiin lapsettomuushoitoihin. Esim koeputkihedelmöityksen verrattuna tavallinen raskaus- ja synnytyshoito on tosi halpaa. Hedelmöityshoidot eivät edes ole varsinaista terveydenhoitoa.
Tavalliset lapsiperheet eivät saa mitään matka-avustuksia, joten kysymyksessä on ylimääräinen tuki adoptiovanhemmille, jotka pääsääntöisesti ovat hyvin toimeentulevia. Eihän pienituloisia ja köyhiä edes hyväksytä adoptiovanhemmiksi.
Meillä ei 'tuhlattu' rahaa hedelmöityshoitohin, ei omia eikä yhteiskunnan.
Me emme ole rikkaita vaan normaalituloisia, adoption johdosta jouduimme säästämään tiukastikin - huolimatta adoptiotuesta. Iso osa adoptiovanhemmista joutuu ottamaan lainaa maksaakseen adoptio kustannukset.
Ei adoptioon liittyvä hakumatka ole todellakaan mikään lomamatka. Jos niin kuvittelet niin se kertoo kyllä ettei sinulla ole paljoakaan faktaa adoptiosta.
Keneltä adoptiotuki on pois ? Miksi sen maksaminen on sinusta niin kauheaa ?
Jos sinulla on lapsia, miksi et voi olla iloinen toisten mahdollisuudesta ja halusta adoptoida ja tuesta siihen ? Jos sinulla ei ole lapsia, niin toivottavasti et joudu turvautumaan tulevaisuudessa lapsettomuushoitoihin, tuolla asenteellasi.
Onko yksi adoptioavustus (joka muuten on useissa muissakin maissa) niin kateutta aiheuttava ? Miksi ? En minäkään kadehdi toisten hyvää onnea, mahdollisuuksia, etuisuuksia, olen iloinen että niitä ylipäätänsä on.
No puhutaanpa elitismistä.
Kehitysmaissa moni äiti kuolee synnytykseen, moni lapsi kuolee synnytykseen tai alle kolmivuotiaana. Jos synnytys on niin mutkatonta, ettei siihen lääkäreitä tarvita niin samoja lukuja alkaa nähdä täällä äiti/lapsikuolleisuus luvuissa kuin kehitysmaissa.
Se sinun chattailykin on elitismiä, ethän sinä sitä elääksesi tarvitsisi.
Ja toki, jo se, että voimme adoptoida on ylellisyyttä, ihan niinkuin sekin, että voimme hyvässä valvonnassa ja turvallisesti synnyttää lapsia. Koko meidän elämä tässäkin maassa on yhtä ylellisyyttä.
Kaikki meidän tavarat/vaatteet/ruoka on tehty maissa joissa ei tarvitse maksaa ihmisille kunnon palkkaa, turvata heidän terveyttää ja mahdollisuuksiaan opiskeluun.
Koko tämä pas** maailma on yhtä epäoikeudenmukaisuutta täynnä. Adoptio on pieni ilopilkku siellä. Voitaisiin enemmän välittää muustakin kuin omasta navasta. Voi kantaa vastuuta niistä jotka ovat heikkoimmassa asemassa.
Koko pallon kannalta ajateltuna mikään ei ole niin isoa elitismiä kuin biolapsen synnyttäminen.
Esim perhelomiin monilapsisille perheille. Ei kenenkään ole pakko adoptoida. Se on ihan oma vapaa valinta. Se, että haluaa ohjata rahat toisaalle on poliittinen valinta. Sillä ei ole mitään tekemistä kateuden kanssa. Taidat itse olla kateellinen ihminen, kun noin hanakasti syytät muita kateudesta?
Ja millä tavalla adoptiovanhemmat eivät muka pyöri oman napansa ympärillä, kun taas biovanhemmat muka mielestäsi pyörivät? Onko adoptio muka jotain hyväntekeväisyyttä?
Eiköhän juuri se, että lapsettomuudesta tehdään elämää suurempi ongelma, jota sitten yritetään paikata adoptiolla, ole sitä oman navan ympärillä pyörimistä, jos mikä?
Tulee muistaa, ettei elämä ole tasa-arvoista, vaan usein hyvinkin epäoikeudenmukaista, kaikki eivät voi saada kaikkea, eikä yhteiskunnan tehtävä ole yksilöiden tai pariskuntien onnellistuttaminen.
Miksi monilapsisille perheille ? Eihän kenenkään ole pakko hankkia niin monta lasta ettei ole varaa heidän kanssaan lomailla (vrt. eihän kenenkään ole pakko adoptoida).
Et kyllä vastannut ollenkaan edellisen kirjoittajan asiaan, ohitit kauniisti asian ytimen, elitismin.
että ne synnyttävät, joille lastensaaminen on helppoa, kuin että lapsettomat hakevat lapsia valtion kustannuksella ulkomailta. Adoptio on aina erityistapaus ei mikään "vaihtoehtoinen tapa hankkia lapsia."
pääsevät vain vakaavaraiset, terveet alle nelikymppiset. Sosiaaliviranomaiset vaativat mm, että adoptiolapsella on alusta asti oma huone jne. Olen kuullut mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia.
Sodan jälkeen meillä adoptoitiin sotaorpoja, sillä perusteella, että lapset saivat siten kodin. Nykyään adoptiossa ajatellaan enemmän sitä, että vanhemmat saavat lapsen. Lapselle olisi kuitenkin parempi asua omassa kotimaassaan ja saada adoptiovanhemmat sieltä kuin tulla riepotetuksi maailman toiselle puolelle.
Adoptio on myös vaihtoehtoinen tapa hankkia lapsia: on myös perheitä jotka adoptoivat vaikka voisivat saada biolapsia.
Ja onneksi sinun ei tarvitse adoptoida.
Faktoja, ei kuulopuhetta:
- lapsella ei tarvitse olla omaa huonetta (joskus aikoinaan Venäjällä taisi? olla tällainen sääntö, siis Venäjän viranomaisilla, ei suomalaislla)
- asunnon ei tarvitse olla oma (saa olla velkainen omistusasunto, vuokra-asunto, asumisoikeusasunto...)
- riittää että on tulot joilla voi elättää lapsen (esim. perheen jossa toinen opiskelee tai on kotona on mahdollsita adoptoida jos muut kriteerit täyttyvät)
- sairaus jos on hallinnassa ei suoraan ole este (tällä pyritään siihen ettei adoptiolapsi kokisi heti uutta vanhemman menetystä vanhemman sairauden takia ja siihen että vanhemman voimavarat riittävät eli että sairaus ei vie kaikkea energiaa),
- adoptiolapsen ja vanhemman ikäeron toivotaan olevan maksimissaan noin 40 vuotta eli luonnollinen ikäero, yli 40 vuotiaat voivat adoptoida, usein kuitenkin yli 2-3 vuotiaita lapsia.....
Urbaanit legendat kannattaisi joskus tarkistaa.
Kv-adoptio kautta tulevat lapset eivät ole saaneet adoptiovanhepia kotimaastaan, ja siksi heidät annetaan adoptoitavaksi ulkomaille. Tiedätkös miksi näitä lapsia ei adoptoida kotimaahansa ?
Pitäisiköhän muuten kertoa lapselleni mielipiteistäsi: hän kun juuri eilen, jälleen, kouluikäisen innolla ilmoitti kuinka onnellinen hän on. Pitäisi varmaan sanoa että ei saa olla, sinun pitää nyt vaan kärsiä siitä kun sinut on riepoteltu tänne.
mutta voivathan sosiaalityöntekijöiden normit muuttua. Ennen tämä huone/henkilö-sääntö oli nimenomaan suomalaisten viranomaisten asettama. Hehän sen kotiselvityksen tekevät.
Itse olen synnyttänyt nuorimman lapseni 46-vuotiaana. Saman ikäinen nainen ei kuitenkaan enää kelpaa adoptioäidiksi. Ikärajat ovat siis mielivaltasia.
Adoptiovanhemmille ei yleensä vanhempi lapsi kelpaa. Syykin on selvä. Vanhempien lapsien sopeutuminen on huonompaa. Eräs tuttavani adoptoi 6-vuotiaan, mutta lapselle tuli hyvin pahoja murrosiän vaikeuksia, koska hän oli kokenut samanlaisen siirtotrauman kuin ummikkona sodan aikana ruotsalaisperheisiin sijoitetut sotalapset.
Viisas vanhempi ei kerro lapselleen aikuisten keskusteluista. Tuollainen kommentti osoittaa, ettet ajattele nenääsi pitemmälle.
Luin viestejäsi monesta kohtaan: jossain paheksut kv-adoptiota, jossain adoptiotukea, jossain taas olet sitä mieltä että kriteerit adoptiovanhemmille ovat liian tiukat, jossain olet taas jostain asiasta jotain muuta mieltä ?
En ole päässyt selville, mitä mieltä nyt yleensäkin olet adoptiosta, kotimaisesta tai
kv-adoptiosta ?
'.....Viisas vanhempi ei kerro lapselleen aikuisten keskusteluista. Tuollainen kommentti osoittaa, ettet ajattele nenääsi pitemmälle....'
Mutta viisas aikuinen kuuntelee sen henkilön mielipidettä ja tuntemuksia joka on se oikea osapuoli niitä antamaan ja jota asia koskee -
eli tässä tapauksessa adoptoitu lapsi/nuori :-)
Eivät sosiaaliviranomaiset vaadi että muksulla on oma huone alusta alkaen. Riittävästi tilaa muksulle ja sen tarvariolle ja turvallinen ja suht. pysyvä asuinympäristö.
Adopitiovanhemmat eivät tarvitse olla rikkaita. Riittävän toimeentulevia että voivat lapsen elättää kylläkin! Voin kertoa että jos ulkomailta adoptiminen oln elitismiä niin siihen ajaavat Suomen sos. viranomaiset sillä pykälällä että suomalaisia lapsia voivat saada vain lapsettomat! Odotusaika on määrittelemätön...
Mitä tulee kustannuksiin monet ottavat lainan rahoittaakseen adoptiosta tulevat kustannukset. Toiset (me esimerkiksi) ovat säästäneet koko odotusajan (tässä vaiheessa odotettu 2,5 vuotta).
Ulkomailta saa melko varmasti lapsen jos vain adoptiolupa on saatu ja aikaisempi (bio-tai adoptio)lapsi ei estä adoptiota ulkomailta.
Sinulla ei taida, Miina, olla omia lapsia eikä halua saadakaan kun noin tunteettomasti kritisoit kaikkia lapsia toivovia ihmisiä. Kasva aikuiseksi tai ymmärrä ja hyväksy että on olemassa ihmisiä jotka toivovat lapsi(a) enemmän kuin mitään muuta!
Mulla on ystävä, joka on adoptoitu. Hän oli lapsena ja nuorena tosi onnellinen lapsi. Hänellä meni koulu kivasti ja oli semmoinen nauravainen ja helppo lapsi. Kotoa muutettuaan hän murtui ja elämä meni ihan sekaisin. Hän sanoi, että oli koko elämänsä kunnioituksen, pelon ja kiitollisuuden varjossa toteuttanut adoptiovanhempiensa toiveita tiedostaen ja tiedostamattaan. Hän itki luonani ja sanoi, ettei tiedä kuka on ja mitä haluaa. Hänelle tuli psykoosi ja hän oli 6 - siis todella kuusi kuukautta! - mielisairaalassa. Sen jälkeen hän kävi varmaan viitisen vuotta psykiatrilla ja päiväsairaalassa. Nyt hän on yli kolmekymppinen ja on vaihtanut kolmesti ammattikoulussa linjaa. Hän on tosi onneton ja on yrittänyt itsaria kahdesti. Haluaisin olla hänelle vielä ystävä, mutta se alkaa olla jo liian rankkaa. Minulla on perhe, ammatti, työ ja normaali elämä. Hän ei kestä kuulla niistä mitään. Olen kannustanut häntä etsimään oikeat vanhempansa mutta hän on ihan jumissa. Mitä tämmöisessä tilanteessa pitäisi tehdä?
Suomen EI tulisi maksaa adoptiotukea penniäkään ainakaan Kiinan adoptioihin. Kiinassa köyhät myy lapsiaan ja rikkaat suomalaiset sun muut valkonaamat ostaa näitä lapsia. Yhteiskunnan rahat pois semmoisesta touhusta.
Suurin osa adoptoiduista pärjää elämässään todella hyvin ottaen huomioon sen, mitä he ovat kokeneet. Valitettavasti ystävälläsi on mennyt huonosti. Hän kuuluu vähemmistöön adoptoituja.
minulla kun on viisi omaa lasta ja lapsenlapsia tulossa. Näissä lapsiasioissa veri on aina vettä sakeampaa.
Tämäpä se pointti onkin: ihmiset ovat erilaisia, kaikille se biologisuus ei ole a ja o.
Kaikille ei siis adoptio sovi (sinullekaan) mutta ei sen tarvitse sopiakaan.
Toiset taas ajattelevat asioista eri tavalla, kokevat eri tavalla.
Se mitä sinä tunnet ja ajattelet ei ole se ainoa oikea tapa tuntea ja ajatella. Sinun ei tarvitse muuttaa ajatuksiasi adoptiosta, toivoisin vain sinulle (ja useille muillekin) kykyä ymmärtää ja hyväksyä se että kaikki eivät koe asiota samalla tavalla. Ja että kumpikin tapa on oikea.
Niin, mutta osaisitko neuvoa mitä tämmöisessä tilanteessa pitäisi tehdä? Vaikka ystäväni kuuluisikin johonkin vähemmistöön, on hän silti ihminen.
Tuntuu oudolta luke tämmösiä kommentteja. Oletteko kateellisia adoptiovanhemmille?? Itse olen adoptoitu (ihan kotimainen), ja kiitollinen vanhemmilleni(otto) että ovat kodin tarjonneet. Niin ei ole tarvinnut jäädä valtion kustannuksella loisimaan lastenkotiin?!
...ja eiköhän sitä rahaa mene paljon huonompiinkin sijoituskohteisiin kuin adoptioon. Siis kunnan varoja. Ja siis herranen aika, joku lapseton pariskunta tahtoo adoptoida lapsen, mutta ei kun jonkun pitää päästä monen lapsensa kanssa lomalle! Voi taivas teidän juttuja, mitäs jos keskittyisitte niihin oikeisiin maailman vääryyksiin?
ihan kotimaasta mutkin on adoptoitu. ottovanhemmilleni en ole kiitollinen vaan katkera. eri perheessä kasvaminen olis voinut olla erilaista. nyt vastustan adoptiota 100% ihan omien kokemusten takia. narsistiadoäiti ja työnarkomaani-alkoholisti-adoisä. jatkuvia perheriitoja ja kulissielämää hesan hienostoalueella. adoäidille olin pikkuinen mallinukke, kunnes tulin rumaksi murrosiässä. hakkui mm. läskiksi. adoisä lähti ulkomaille työkomennukselle ja juoksi naisissa. adoäiti sitoi mua entistä enemmän itteensä. aloin liikkua jengissä ja juoda. tulin raiskatuksi 17-vuotiaana. adoäiti ei uskonut, vaan haukkui huoraksi ja salasi kaikki ongelmat perhekulissien takia. viiltelin. yksi abortti tuli koettua. yritin päästä terapiaan. en päässyt. yritin itsemurhaa. sain maanisdepis diagnoosin. adoäiti sanoi sen johtuvan geeneistäni. paiskasin oven perässäni lopullisesti. kukaan adosuvusta ei ole perään soitellut!!!!! sain hoitoa. en olekaan maanisdepressiivinen vaan adotrauman kokenut nuori aikuinen. löysin bioäidin. bioäiti on ok, vaikka ei ollutkaan julkkis :D ei mulla ole perhettä mut onnex on ees toi biosuku. miehen jos joskus löytäsin ja saisin oman perheen. adovanhemmat ei varmaa enää olis kiinnostuneita musta. musta ei tullu ees uimamaisteria. ihan mua yleensä kiinnostas tuo ajatus lapsen edusta. olisin mieluummin kasvanu lastenkodissa. itkin murkkuna kateutta frendeille jotka asu sos-nuorisokylässä tai lehtisaaren nuorisokodissa. mulla oli vaan jäätävän kylmä adokoti. ei se ollut lapsen etu. bioäiti on itkeny silmät päästään sitä miten mulle kävi. en ole raaskinu kertoa tarinastani puoliakaan sille. ei ollu adoptio lapsen etu ainakaan mun tapauksessa.
Tosi kurjaa että sinulla on mennyt asiat huonosti.
Mutta minusta ei silti voi yleistää, ei sinun elämäsi ole kaikkien adoptoitujen elämä.
Kuten itse sanoitkin, ei ollut adoptio lapsen etu sinun tapauksessasi. Monien muiden lapsien tapauksessa voi ollakin ja usein onkin.
Minunkin tuttavapiirissäni on yksi tapaus. Jos lapsi menestyy hyvin, ansio on tietysti adoptiovanhempien, jos taas huonosti, niin lapsella on "huonot geenit". Adoptio ei ole ongelmaton asia. Varsin usein olen kuullut välirikosta adoptiolapsen ja adovanhempien välillä. Kyllä veri on vettä sakeampaa.
Ja vielä sakeampaa on rakkaus :-)
Eipäs lähdetä taas yleistyksen tielle.
Olen usein kuullut että bioperheissä, jos lapsi menestyy huonosti, on vika sen toisen vanhemman geeneissä, jos hyvin on lapsen onni ollut saada omat geenit. Olen myöskin nähnyt usean biolapsen ja biovanhemman välien rikkoutuvan milloin mistäkin syystä. Vanhempi-lapsisuhde ei ole ongelmaton asia ;-)
ettei adoptiossa aina synny vanhemmat-lapsisuhdetta. Varsin usein kuulee esim kylmistä adoptioäideistä. Eräs ystäväni, nyt viisikymppinen nainen, sanoi mielestäni ihan hyvin, että hänen adoptiovanhempansa adoptoivat hänet varmasti ihan hyvässä tarkoituksessa, mutta eivät koskaan oikein ymmärtäneet häntä. Minusta adoption riskejä ei tule vähätellä.
lasta kehuttavan toisen biovanhemman geeneistä. Esimerkiksi bioäiti saattaa sanoa, että olet yhtä hyvä laulaja kuin isäsi tai yhtä komea. Bioisä saattaa sanoa lapsen perineen bioäidin ihanat ruskeat silmät tai matikkapään. Tämän palstan perusteella biovanhemmat on pääosin narkkareita ja alkoholisteja jo holtittomina teinivuosinaan.
Ei kukaan vähättele muttei liioittelukaan ole järkevää.
Kylmiä äiti/isäsuhteita on myös bioperheissä, välit voivat olla poikki tai erittäin viileät. Lapset voivat huonosti bioperheissäkin. Eikä kukaan silti väitä että sen takia pitäisi lasten hankinta estää kaikilta - ettei kukaan vaan joudu kokemaan samaa kohtaloa. Tätä tarkoitan liioittelulla.
"Lapsia abortoidaan tuhansia vuodessa koska raskaus ei nyt juuri sovi. Antaisivat mieluummin adoptioon."
Huomaa heti tekstistäsi, että olet MIES.
Tein abortin 18-vuotiaana, enkä olisi ikinä pystynyt synnyttämään lasta ja antamaan sitten adoptoitavaksi! Kauhein asia, mitä ikinä voisin tehdä on antaa lapseni jollekin muulle kasvatettavaksi. 18-vuotiaana en olisi edes ollut fyysisesti enkä henkisesti valmis raskauteen.
Lopettakaa abortin puhuminen adoption yhteydessä.