Oli kesäaamu ganhanian tasangoilla. Lempeä tuuli sai ruohikkosavannin kuiskimaan pehmeästi ja taivaalla sen mukana leijailevat haukat kirkumaan mielissään. Öinen sade sai puut näyttämään virkeiltä ja kastepisarat hehkuivatkuin timantit niiden vihreillä lehdillä.
Äkkiä varjo pimensi taivaan, saaden koloistaan kurkkivat kaniinit pinkaisemaan takaisin luolastoihinsa. Auringonsäteet iskeytyivät tulijat punaisille suomuille sen siipien lyödessä pari voimakasta iskua ennenkuin se laskeutui rehevälle ruohikolle. Lohikäärme loi silmäyksen puroon, tallusti sen luo terävät kynnet multaa ja heinää maasta repien ja laski suuren päänsä puroon. Se latki vettä suurella puneisella kielellään kuivaan suuhunsa ja paneutui makuulle.
surmanliekki, ihmisten keskuudessa tunnettuna, oli väsynyt. Se ei moneen vuoteen ollut lentänyt näin pitkiä matkoja kerralla. Ikäkin painoi jo päälle, parin sadan vuoden päästä se täyttäisi 1000...
jatkuu myöhemmin... toivottavasti jaksatte odotella. :)
Äkkiä varjo pimensi taivaan, saaden koloistaan kurkkivat kaniinit pinkaisemaan takaisin luolastoihinsa. Auringonsäteet iskeytyivät tulijat punaisille suomuille sen siipien lyödessä pari voimakasta iskua ennenkuin se laskeutui rehevälle ruohikolle. Lohikäärme loi silmäyksen puroon, tallusti sen luo terävät kynnet multaa ja heinää maasta repien ja laski suuren päänsä puroon. Se latki vettä suurella puneisella kielellään kuivaan suuhunsa ja paneutui makuulle.
surmanliekki, ihmisten keskuudessa tunnettuna, oli väsynyt. Se ei moneen vuoteen ollut lentänyt näin pitkiä matkoja kerralla. Ikäkin painoi jo päälle, parin sadan vuoden päästä se täyttäisi 1000...
jatkuu myöhemmin... toivottavasti jaksatte odotella. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
...joka merkitsi joka vanhuuden puolelle kääntymistä lohikäärmeiden joukossa. Sitä paitsi, lohikäärme tunnusti itselleen hieman häpeissään, se oli nukkunut vuosia. Sen jäsenet olivat hieman kankeina, sillä se kirottu laulu sai hänet lähtemään matkaan heti, yhtään verryttelemättä.
Surmanliekki ummisti silmänsä hetkeksi, kuunteli luonnonelämää ympärillään. Linnut puhkesivat taas lauluun säikäyhdyksestä toivuttuaan ja laskutuivat lohikäärmeen selälle hyänteisiä nokkimaan sen suomujen välistä.
Uni oli jo ottamassa valtaansa kun lohikäärme kuuli sen taas. Laulu, joka sen herätti soi terävänä, käskevänä. Hän yritti hätistää sen mielestään mutta luovutti pian, ääni oli liikaa sen herkälle kuulolle. Muristen se nousi, lintujen pyrähtäessä pakosalle. Avasi suuret kullanhehkuiset siipensä ja venytteli makeasti.
Laiskasti siipiään heilauttaen se lähti nousemaan kohti sinitaivasta, kohti laulua, joka kutsui kaikkia lohikäärmeitä luokseen. Laulua, joka saattoi merkitä heidän loppuaan....
jatkuuko vielä? :)
tosi hyvin kirjoitettu! pieniä kirjoitusvirheitä välillä, joten ne kun karsit niin ok.
Mainittava vielä että otsikko on hyvin valittu.
viittiks hippo antaa tulta röökiin