Miten saisin helpotusta esiitymispelkoon? Aina kun joudun pitämään esitelmän luokan edessä kädet tärisevät ja samoin myös ääni! onko muilla näitä ongelmia ja miten olette päässeet niistä eroon? Tämä on hirveän noloa myös kuuntelijoille!
apua jännittämiseen!
mea
12995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattaa hakeutua psykiatrin juttusille. Muutama tuttu on saanut sitä kautta lääkkeitä, joita ne ottaa aina ennen pahoja "kauhun hetkiä"... Sä et todellakaan oo ainoo, jolla on tollanen ongelma.
Se auttaa. Mutta unohdit varmaan mainita että kurkkuakin kuivaa esitelmöidessä ja ääni ei luonnollisestikaan kulje...on kokemusta
Mulla oli sama vaiva useita vuosia, koko yläasteen ajan ja lukion kolmannelle asti myös, vasta sitten tajusin, miten voin voittaa pelkoni. Aina ennen esitelmän pitoa kannattaa harjoitella ko. tilannetta. Vaikka ottaa teksti käteen ja kävellä ympäri huonetta ja lukea sitä ääneen. Kun menet yleisön eteen, ota sellainen asenne, että ole parempi kuin ne, koska tiedät asian, mistä olet pitämässä esitelmää. Katso yleisöön, suhtaudu siihen positiivisesti. Jos pidät esitelmää oman luokkasi edessä, ajattele, että hehän ovat vain kavereitasi, joiden kanssa puhut paskaa vuorokauden ympäri, miksi siis et voisi puhua välillä myös asiaa heidän kanssaan.
Jos pelkosi on erittäin suuri, niin kannattaa hakeutua psykiatrin luo. Sitä ei kannata sentään pelätä, sillä lyhyehköllä terapiahoidolla päästään erittäin hyviin tuloksiin.
Onnea esitelmiin!
Toivottavasti et ikinä anna vastaanotolle tulevalle potilaallesi noita ohjeita. Niistä nimittäin ei ole yhtän mitään hyötyä.
Minä olen kärsinyt sosiaalisista peloista (joihin kuuluu myös esiintymiskauhu) jo monta vuotta (rajoittaa kaikkia tekemisiäni ja haittaa muutenkin elämää), mutta ei huvita hakea apua, sillä kaikki vaan tuputtavat tuollaisia ohjeitaan, mistä ei ole yhtään mitään apua. Ja kaikki on aina muka normaalia ja jokaisella muullakin on joskus sama vaiva.
Onneksi voin olla kotona tietokoneella 24/7, eikä tarvitse poistua kotinsa ulkopuolelle muualle kuin kouluun ja kauppaan (useimmiten sekin ottaa koville).
Kai tiedät, että sosiaalisten tilanteiden kammo ja esiintymispelko on kaksi eri asiaa? Sosiaalisten tilanteiden pelko on nykytietämyksen mukaan ainoa pelko, josta ei pääse totuttelemalla eroon, eli liika "pakottaminen" vaan pahentaa tilannetta jos jotakin. Ja jos joistain neuvoista ei ole sulle hyötyä, eihän se sitä tarkota etteikö suuri enemmistö tai edes joku muu voisi niistä hyötyä. Harjoittelun on oikeesti todettu vähentävän jännitystä tosipaikan tullen. Sä voit mun puolestani rypeä siinä itsesäälissäs ja käsittää asiat miten väärin tahansa (kuka nyt oikeesti väittää KAIKKIEN jännittävän ihan kympillä ja että KAIKKI jännittäminen on normaalia?), mua ei kiinnosta. Toi "tuleva psykiatri" sentään antoi oikeesti jotain käytännön neuvoa eikä vaan käskenyt olemaan välittämättä... Yksi keino ei tehoa kaikkiin, mutta todella moni on löytänyt jännittämiseensä avun jostain tollasesta harjottelustakin. On tosi hienoa, kun joku jaksaakin kehottaa olla kokeilematta usein toimivaksi todettua konstia.
Mäkin kärsin sosiaalisista peloista, joihin kyllä kuuluu myös esiintymispelko, vaikka ne ovatkin kaksi eri asiaa.
Ja se on totta, että valitettavan moni suhtautuu siihen vain vähättelemällä ongelmaa ja sanomalla, että iän myötä helpottuu.
Pieneen jännittämiseen (eli NORMAALIIN jännittämiseen) auttaa tuollaiset harjoitukset, mutta vaikeaan ja elämää rajoittavaan jännitykseen niistä ei ole yhtään apua. Sen olen huomannut. Jännittämiseni sosiaalisissa tilanteissa alkoi 12-13-vuotiaana ja on vain pahentunut iän myötä. Kaikkia keinoja on kokeiltu, mikään ei ole auttranut, ja pahentaa vain tilannetta.
Mutta se on hyvä, jos kärsii vain normaalista jännittämisestä joskus kerran vuodessa, josta kaikki joskus kärsivät. Siihen voi olla apuakin tuollaisista neuvoista, mutta sosiaalisista peloista kärsivälle (sosiaaliset pelot, eli vaikea jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa, joihin kuuluu myös esiintyminen) ei ole. Eikä sosiaalisissa tilanteissa jännittäminen todellakaan ole mitään normaalia pientä jännitystä, vaan pahimmassa tapauksessa voi saada paniikkikohtauksenkin.
Taidat olla taas joku tuollainen, joka ei tiedä mistään mitään.
Mitä asiatonta mä muka menin sanomaan? Esiintymispelkoon, oli se sitten vähäistä tai ei, auttaa melkein aina tilanteiden harjottelu ja sitä kautta tapahtuva itsetunnon kohentaminen. Varsinaiseen sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei totuttelu auta tippakaan, jälleen kerran vaivan laajuudesta riippumatta. Ihan tiedoksi vaan, että sosiaalisten tilanteiden kammo voi olla tuskin huomattavissakaan, ja samoin esiintymispelko voi hallita koko elämää. Niin kauan kun ei ole varmuutta, kumpi pelko kyseessä on, kannattaa kokeilla kaikkia vähänkin järkevän tuntusia vaihtoehtoja. Metsään voi mennä, mutta jos vaan istuu paikallaan peukaloita pyöritellen niin tyypillisesti tilanne sen kun pahenee.
Hei,
omasta kokemuksestani voin kertoa sinulle pari asiaa, joista voi olla apua.
Jännitän itsekin esiintymistä melkein aina ja vieläpä aika paljonkin. Se, tuntuuko jännitys ihan kauhealta vai sellaiselta "hyvältä" on suoraan riippuvainen siitä, miten hyvin olen valmistautunut esityksen pitoon. Kun olen valmistautunut hyvin, tunnen onnistuvani esiintymisessä yleensä tosi hyvin. En ainakaan itse juurikaan välitä enää siitä, että olin jännittynyt sen jälkeen kun homma on ohi.
Alussa menee vähän aikaa, että pääsee vauhtiin, mutta sen jälkeen alan melkein aina jopa nauttimaan esiintymisestä.
Ja onko se nyt ihan maailmanloppu jos yksi pieni ihminen jossain maapallon kolkassa jännittää hirvittävästi esiintymistä ja on ihan vaikka paniikissa? Ei kai sentään..? :)
Minä kärsin vuosikausia esiintymispelosta ja myöskin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Aikaa meni mut vihdoin löytyi toimiva lääkitys. Nyt uskallan jopa mennä kyläilemään mikä ennen oli täysi mahdottomuus.Minun oli vaikea hakea apua ongelmaani koska tunsin olevani jotenkin epänormaali,suorastaan hullu. Sillä ei kai nyt kukaan voi pelätä kyläilemistä,siellähän on vaan tuttuja ihmisiä! Oli se kova paikka mennä mielenterveystoimistoon ja selittää siellä kuinka pelkään ihmisiä,mut eipä mulle naurettukaan tai pidetty hulluna. Nyt syön Fevarinia [100mg]1.5 tabl. iltaisin ja hyvin menee. Tarvittaessa otan Opamoxia jos tulee joku erityisen tiukka paikka.Täytyy sanoa että mielummin syön lääkkeitä kun kyyhötän yksin kotona paniikissa!
..edes jonkin verran..ja välillä enemmän.
se on täysin normaalia. myös kesän pois koulusta olleet maikat voivvat jännittää syksyn ekoja kurssien vetoja. Sekin on normaalia. aluksi pienemmissä ryhmissä totuttelemaan tai pienimuotoisemmin..siitä se lähtee. sekin pitää opetella.
yliopistolla noin 90% jännittää aina pieniäkin esiintymisiä,,,suorituspainetta se on...kun ei yleensä ole kaikkien keskipisteenä. sitä se koulunkäynti on ja itsensä voittamista. urheilijankin jännittää...jso on suuri kisa tai muu edessä.
lääkkeitä ja lääkkeitä. niitä kun tarpeeksi kaun syö,,,on koukussa niihin. mitäs sitten kun niitä ei saa? kohta pitää kuolemanpelkoonkin saada lääkkeitä. ja psykiatreja joka paikkaan.
jos menee siihen ettei uskalla kotoakaan pois lähteä...ehkä sitten voi pieni kuuri olla paikallaan!
--perkele!!!!!
kaikki jaännittää toiset enempi ja toiset vähempi...ei esiintyjää kukaan nolaa..kaikki tietää, että on raskasta olla julkisesti kaikkien "arvosteltavana" sama julkiset työtehtävät...puheet ym. raskasta hommaa.
tiedän ja muistan kun joskus ollut yo:lla raskas viikko takana ja seminaareja joissa pitänyt puhua...niin kyllä viikonloppu meni oman itsensä kanssa rauhoittuen...ei kaivannut hälinää yms!
raskasta olla esillä!
aina sitä jännittää...ei kait nyt "lavalla" ruveta nukkumaankaan...ei ole niin mukava paikka todellakaan!
eriasia jos jännittää seminaarissa!
Yritin kaikenlaisia keinoja lievittääkseni pelkoani, mutta mikään ei oikein tehonnut. Lopulta tuskaisena otin todellakin pohdinnan alle, että mikä siinä niin pelottaa. Kävin läpi esitelmän jokaisen vaiheen kymmeniä kertoja mielessäni, hermoilin, oksensin ja tärisin. Lopulta tajusin niin yksinkertaisen asian, että yleisö on puolellani, halukas kuuntelemaan asiaani ja toivoo parastani. Tämä helpotti minua suunnattomasti.
Esitys kannattaa huolella valmistella. Olen miettimällä päässyt pahimmasta pelostani eroon, vaikka edelleenkin hermoilen. Jännittäminen kuitenkin kuuluu suoritukseen ja on hyvä asia kohtuuden rajoissa.
Muutamia käytännön vinkkejä:
1) Rentouta lihakset ennen esiintymistä
2) Seiso hetki aivan hiljaa kuuntelijoiden edessä, katsele heitä, hengittele syvään ja hymyile. Useimmiten yleisökin hiljenee ja keskityy kuuntelemaan aloittaessasi asiaasi, ei katselemaan sinua
3) Usko itseesi. Tiedät enemmän kuin muut sillä hetkellä aiheestasi ja jokainen voi päästä eroon peloistaan, jos oikein asiaan paneutuu.
Toivotan menestyksekkäitä kokemuksia ja sitä vapauden riemua, kun esitys on ohi ;). Itselläni on huomenna esitelmä... Olen vain päättänyt selviytyä siitäkin koitoksesta, vaikka helppoa se ei olekaan.