Joskus aseman katoksen päällä oli lukenut missä me olimme. Mutta lumet ja jää olivat raapineet, ja helle ja sateet koetelleet niin, ettei siellä ollut enää mitään. Penkki oli vain haamu, jolla haamut ehkä istuivatkin. Mutta mitä ne olivatkin, niitä ei näkynyt. Me katsoimme radan päähän, niin pitkälle kuin silmät jaksoivat. Kuvittelimme, mitä siellä oli, kuinka pitkälle kiskot venyivät. Ja kun ne loppuisivat, mihin ne päättyivät ja miten. Tiesimme niin vähästä niin paljon, että osasimme unelmoida. Meille kehittyi tarkka kieli. Olimme hyväuskoisten sukua.
Olin muutaman kerran tilanteessa, jossa minulle naurettiin halveksuvasti. Istuimme kahvilan tuoleilla, puhuimme kaikesta, ja ehkä meillä oli jonkinlaista uhoakin. Niin, vaikka kuinka yhdessä suunnittelimme, tiesin, että olin se toinen. Välillä katseeni harhaili pois sieltä. Olin lasin takana hetken, ja tulin sitten takaisin. Hän huomasi kyllä tämän, muttei keskeyttänyt puhettaan. Vaikka en kuunnellut, istuin hänen kanssaan. Joskus se taisi hänelle riittää, mutta ymmärsin, että madollisesti hyvinkin pian, rajat asettuisivat meitä vastaan.
Melko usein minulla oli niin kuuma, että minun täytyi astua ulos, vaikka olikin pakkasta. Lähdin kävelemään, ei ollut merkitystä minne menin, tai miten nopeasti kävelin. Usein huomasin paljon uutta matkallani, tein johtopäätöksiä. Vavahduin jostain merkittävästä tai ymmärsin itsestäni jotain mielenkiintoista. Palasin aina sinne mistä lähdin. Kun seuraavana aamuna heräsin, en koskaan muistanut.
Nyt on kesäkuu. Olen kivisellä saarella Helsingin edustalla. Minun on turha puhua siitä mitä juuri näen. Oli totta, kun sanoin, että eroaisimme. Me jouduimme jättämään yhteiset unelmat. Olen muuttunut hyvinkin siitä kun viimeksi tapasimme. Puhun pidemmillä lauseilla eikä katseeni enää hapuile. Olen kerännyt uusia sanoja, joilla pystyn selittämään tämän maailman tarkemmin itselleni. Kehittynyt sanasto auttaa minua myös tekemään unelmistani unelmoinnin arvoisia. Olen edelleen vilkas unennäkijä. Öisin menneisyys vain huutaa menetettyä valtaansa.
Olin muutaman kerran tilanteessa, jossa minulle naurettiin halveksuvasti. Istuimme kahvilan tuoleilla, puhuimme kaikesta, ja ehkä meillä oli jonkinlaista uhoakin. Niin, vaikka kuinka yhdessä suunnittelimme, tiesin, että olin se toinen. Välillä katseeni harhaili pois sieltä. Olin lasin takana hetken, ja tulin sitten takaisin. Hän huomasi kyllä tämän, muttei keskeyttänyt puhettaan. Vaikka en kuunnellut, istuin hänen kanssaan. Joskus se taisi hänelle riittää, mutta ymmärsin, että madollisesti hyvinkin pian, rajat asettuisivat meitä vastaan.
Melko usein minulla oli niin kuuma, että minun täytyi astua ulos, vaikka olikin pakkasta. Lähdin kävelemään, ei ollut merkitystä minne menin, tai miten nopeasti kävelin. Usein huomasin paljon uutta matkallani, tein johtopäätöksiä. Vavahduin jostain merkittävästä tai ymmärsin itsestäni jotain mielenkiintoista. Palasin aina sinne mistä lähdin. Kun seuraavana aamuna heräsin, en koskaan muistanut.
Nyt on kesäkuu. Olen kivisellä saarella Helsingin edustalla. Minun on turha puhua siitä mitä juuri näen. Oli totta, kun sanoin, että eroaisimme. Me jouduimme jättämään yhteiset unelmat. Olen muuttunut hyvinkin siitä kun viimeksi tapasimme. Puhun pidemmillä lauseilla eikä katseeni enää hapuile. Olen kerännyt uusia sanoja, joilla pystyn selittämään tämän maailman tarkemmin itselleni. Kehittynyt sanasto auttaa minua myös tekemään unelmistani unelmoinnin arvoisia. Olen edelleen vilkas unennäkijä. Öisin menneisyys vain huutaa menetettyä valtaansa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liian luulottelevaa tekstiä, ei anna lukijalle mahdollisuutta tarttua tekstiin kiinni. Omalla tavalla tyyli on tosi hienoa, mutta kaipaa hieman hiomista....
jotain (melko paljonkin), mutta haluaisin myös ymmärtää. Tunne tuli tästä hyvin pinnalle. Kuitenkin tämä teksti antaa sijaa vain arvailuille. Jokainen lause on hieno, enemmän kuin pelkkiä sanoja. Jokaisella lauseella on epäilemättä jokin merkitys, ja rivien välit puhuvat tässä tarinassa vimmatusti. Lukijan kannalta olisi silti huomaavaista laittaa noiden hienojen lauseiden väliin jotain sellaista, josta lukija todella tajuaisi, mitä ja miksi kertoja ajattelee. Olen täsmälleen samaa mieltä kuin edellinen sinulle kommentoija. Kaikesta huolimatta käytät todella rikasta kieltä ja oivaltavia ilmauksia.
Kiitos kommentistasi. Minulla on joitakin vajavaisuuksia koskien tarinan rakentelua ym. Yritän rakentaa aina jotain persoonallista, enkä ikävä kyllä ota lukijaa huomioon.