Nyt kun oln lueskellut näitä biovanhempien ja sijaisvanhempien palstoja (pelottavia juttuja) niin haluan kertoa ja kysyä omasta tilanteestani. Olen 5 pojan yksinhuoltaja, kolme on alle kouluikäistä.1 on jonkin verran ylivilkas. Olen ollut tähän asti kotona heidän kanssaan kunnes aloitin opiskelun. Pienempien oltua päiväkodissa pari kuukautta, teki päiväkoti lastensuojeluilmoituksen äidin jaksamisesta ja väsymyksestä sekä ylivilkaan pojan takia.Lausunnon mukaan olin kuulemma sanonut että olen aivan väsynyt enkä oikein jaksa enää (en ole koskaan näin sanonut)erehdyin sanomaan että ei sitä aina jaksa kaikkea, kyllähän jokainen ihminen on joskus väsynyt, oli lapsia tai ei. Sovittiin sitten perhepalaveri aika jolloin he tulevat kotiini katsomaan tilannetta ja sen jälkeen selvitetään tukitoimet, ilmeisesti jotain tehostettua perhepalvelua tms. Aina on lapset ollut hyvin nukkuneita, puhtaita ym. kun ovat tarhaan menneet. Aina olen ajoissa vienyt ja hakenut, alkoholi ja huumeongelmaa ei minulla ole, ainoastaan rahatilanne on tiukka ja aikaa ei riitä aina kaikkeen yhtäaikaa ja tukiverkostoa minulla ei oikeastaan ole, vain äitini. Voisiko tälläisen asian takia pelätä jotain pahempaa,esim. huostaanottoa tms. Kannattaisiko minun ottaa johonkin asianajajaan jo ajoissa yhteyttä vai hermoilenko turhaan. Onko kellään kokemusta tälläisesta tilanteesta ja hyviä neuvoja kummaltakin taholta.
Apua ja neuvoja kaipaan
5x biologinen yh.
111061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja pahasti. Ja sinä ja lapsesi kärsitte. Otan osaa.
Olet varmasti tilanteessa, missä kaikki tarjottu apu kannattaa ottaa vastaan.
Ei lapsia oteta huostaan väsyneeltä äidiltä vaan hänelle tarjotaan apua.
Olen itse toiminut usealle perheelle tukiperheenä eikä niistä ole lapsia huostaanotettu vaan oltu mukana niin kauan kuin on ollut tarvetta.
Väsyt entistä enemmän jos pelkäät olematonta huostaanottoa.
Jaksamista sinulle ison poikalaumasi kanssa ja onnea opiskeluihin
Kovin ihmetyttää miksi asiat laitetaan etenemään tässä järjestyksessä? Otetaanko se, että jokaisella kykenevällä on velvollisuus tehdä ilmoitus jo niin kirjaimellisesti ettei vanhemman kanssa keskustella millään tavalla. Eikö tässäkin tapauksessa olisi voitu istua alas, selvittää päiväkodin ja äidin kesken mistä on kysymys ja edetä äidin kokeman avuntarpeen mukaan. Miksi pitää aiheuttaa ylimääräisiä murheita ja huolia toimimalla pusikosta kun asioita voitaisiin hoitaa myös yhteistyöllä?
Ei ymmärrä.
Vaikka tänne mitä jotkut häiriköt kirjoittaisivat, niin apu kannattaa ottaa vastaan, ennen kuin olet ihan sipissä lasten kanssa ja oikeasti joudut pahaan tilanteeseen jaksamisesi kanssa. Suosittelisin pyytämään sossulta tukiperhettä, vaikka noin isolle viikarilaumalle se voi olla vaikeaa, mutta jos voisit jakaa lapset kahteen ryhmään niin tukiperhe löytyisi varmasti melko helposti.
"yhteistyökumppania" kuin sosiaaliviranomainen?
Hei poikien äiti!
Olet kyllä ottanut suuren askeleen kun aloitit opiskelun jo nyt.
Kannattaisikohan sitä siirtää vuodella tai parilla?
Ota ihmeessä ainakin äitisi siihen palaveriin tueksi itsellesi.
Sinuna olisin avoin ja rehellinen palaverissa, jos tuntuu että jaksat, niin siitä vaan jatkamaan, mutta jos osaat itse arvioida minkälaista apua tarvitset, niin hyvä juttu sekin.
Voimia säästyisi jos olisit kotona lasten kanssa.
Mieti valmiiksi mikä väsyttää, koita eritellä elämääsi. Milloin tai mitkä asiat koet raskaaksi ym. Itse tiedät parhaiten.
Jo iso perheesi ja yksin kannettava vastuu on tosi iso taakka, kun vielä joutuu kantamaan huolta taloudesta niin ei ihme ettet koko ajan jaksa. Ei tarvitse olla supermimmi, väsyessä koita asettaa asiat tärkeysjärjestykseen; lapset ovat nyt pieniä ja tarvitsevat sinua ja aikaasi. Minäkin suosittelisin, että pyydät tukiperhettä ja yrität jotenkin laajentaa verkostoasi, että olisi joitain muita aikuisia joilta voisit saada tukea ja apua vaikka pikkujuttuihinkin.
Oikein hyvää jaksamista sinulle!
Kaikille neuvoja ja apua antaneille. Kyllähän aiemmin pyytelin kodinhoitoapua ym, mutta olisi pitänyt olla lastensuojelun taikka sosiaalitoimiston asiakas että olisi saanut jotain apua. Minulle jopa ehdoteltiin eri tahoilta että tekisin itse lastensuojeluilmoituksen... kyselin vain että mistä sen teen? Kyllähän avun otan vastaan mielelläni, mutta hieman epäilen heidän aikomuksiaan. Toivon parasta itsekin.
kysyä seurakunnan diakoniatyöltä, onko heillä vapaaehtoistyössä tiedossa ketään tukiperheeksi haluavaa tai varamummoksi ja -vaariksi? Silloin ei ole pelkoa mistään taustapiruista eikä uhkista.
Sieltä saa myös taloudellista apua silloin kun mistään muualta ei saa.
mutta tarkoitus olisi nyt alkaa kysellä sellaisia. Olen saanut niin hyviä neuvoja teiltä kaikilta, että tuntuu kun mahdollisuuksia olis enemmänkin.
kysele vaikka mielenterveystoimistosta, perheneuvolasta, terveysasemalta ymym mitä projekteja kaupungissanne menee, jotka tukisivat vanhemmuutta tai järjestäisi vertaisryhmätoimintaa yksinhuoltajille. Projekteissa pyörii paljon vapaaehtoistyöntekijöitä, joista voisi löytyä sinullekin tukea. UNOHDA SOSSU!
riittää, jotka ilolla tervehtisivät katrastasi.
innostunut tukihenkilö varmasti kuljettaisi paria lasta kerrallaan mielellään uimaan tai muihin harrastuksiin.
tosi harmi, että sellaisen löytäminen voi kestää.
tukihenkilötkin nimittäin haastatellaan huolella ja taustat tutkitaan.
ehkä vielä tulee viikonloppu, jolloin katraasi on tyytyväisenä ulkona touhuamassa tukihenkilöiden kanssa, ja itse pääset peräti rauhassa oikaisemaan sohvalle :)
onnea matkaan!