Hetkittäin tunsin
että olit läsnä.
Ja se olikin vain
omaa kuvitteluani.
Hetkittäin luulin
että kaipasit,
yhtä paljon kuin minäkin.
Sekin oli vain toiveunta,
haaveunta jostakin.
Kun mahdottomasta
yrittää saada
ajatuksen voimalla
mahdollista.
että olit läsnä.
Ja se olikin vain
omaa kuvitteluani.
Hetkittäin luulin
että kaipasit,
yhtä paljon kuin minäkin.
Sekin oli vain toiveunta,
haaveunta jostakin.
Kun mahdottomasta
yrittää saada
ajatuksen voimalla
mahdollista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
toimii sittenkin!!
on apatiaa...
ja pelkkää kuvitelmaa.
Joka kaipaa
ei kestäisi eron sietämätöntä tuskaa
ei löydä lepoa ei rauhaa,
silloin haluaa tuntea hänet itsessään
edes ajatuksissaan,
unissaan.
Todellisuudelle antautuessaan
huomaa mielettömyyden,
ajatuksillako voimaa?
suru ja pettymys.
Sydän suree,
yrittää sammuttaa rakkauden,
kätkeä sen, hukuttaa sen,
vaieta sen kuoliaaksi.
Kunnes
taas on tuntevinaan
hänen
läsnäolon
ajatuksissaan
unissaan
....
Voi miten kauniisti kirjoitit.
Mutta miksi näin?
Miksi kirjoitin näin vai mitä tarkoitat?
vaikea muutamasta sanasta päätellä :)
Kirjoitin omasta kaipauksen karusellista!
" karu selli "
Siltä se tuntuu, hetkittäin..
Sydän nuku, sammu jo
kuole kaipaus.