Olen yrittänyt avata keskustelua aiheesta tuolla suhteet ja tunteet/anoppi ja appi -palstalla ja myös gay-palstalla, mutta tilanteessa eläneiden kommentteja en ole juuri saanut. anoppi-palsta on heteronaisten kansoittama: miniät ja anopit ovat äänessä, miniät ehkä vielä enemmän kuin anopit. Olisin kiinnostunut tietämään, minkälaisia ongelmia esiintyy suvun kanssa jos ja kun vakiintuneessa parisuhteessa elävät ovat samaa sukupuolta. Tarvitaanko ongelmiin anopin kanssa aina anopin poika? Ja onko anopin helpompi hyväksyä pojalleen mies kuin vaimo? Vai ovatko naiset yleensä ottaen kaikissa suhteissa herkempiä ottamaan nokkaansa sukulaisten oletetuista ajatuksista?
anopit ja apet
kiinnostuksesta elämään
31051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No mun täytyy sanoa, etteivät asiat voisi olla paremmin omalla kohdallani. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kolmisen vuotta ja nyt suunnitellaan jo kovasti suhteen virallistamista. Anopit ja apet tulevat loistavasti juttuun keskenään ja tukevat pientä perhettämme kaikin puolin. Myös mummot ja pappa ovat olleet myönteisiä, vaikka ihmettelivätkin suhdettamme ensimmäisen vuoden ajan. Uskon siihen, että kuunteleminen ja keskusteleminen tuottavat tulosta -joidenkin vanhempien ihmisten saattaa olla tosin hankalaa nähdä "ihminen" sukupuolen takaa mutta uskon että ennakkoluulot häviävät ajan kanssa.
Kyllä luulen, että ongelmia löytyy sukulaisten kanssa samaa sukupuolta olevilla pareilla vähintään saman verran kuin eri sukupuolta, syytkin voivat olla aika samanlaisia, mutta myös sitten suvaitsevaisuusasiat saattavat hiertää.
Itselläni ei ole kovin lämpimät välit anoppiin, joka ainakin alun perin piti minua jonain kadotuksen lähettiläänä joka olin pilannut heidän tyttönsä ja kaikin puolin johdattanut paheelliseen elämään (en dokaa, käytä huumeita tms, olen vain samaa sukupuolta ja lisäksi kasvatettu siihen että se ja muukin erilaisuus on ok). Sittemmin suhde anoppiin on kolmen vuoden aikana lientynyt, mutta vaikka hän käyttäytyykin asiallisesti minua kohtaan kyläilyjeni aikana, saa hän tyttöystäväni kyyneliin ilkeillä ja välillä todella yliampuvilla kommenteillaan, joilla kritisoi tytärtään, minua, ja meidän yhteiselämäämme. Tämä aiheuttaa turhaa kitkaa suhteeseemme muiden ongelmien lisäksi.
Appeen on hyvät välit, hän suorastaan "fanittaa" minua ja perhettäni. En tiedä, haluaako hän oikein ymmärtää suhteemme laatua, vai olenko hänelle tyttären kiva kaveri, mutta hän on tutustunut myös minun perheenjäseniini ja toivottaa aina terveisiä ja on kovin innoissaan. Sympaattinen mies, mutta käy sääliksi. Vaikka itsehän on kumppaninsa valinnut.
Että tämmöistä tilitystä tältä miniältä.
Meillä on kumppanin kanssa asiat hyvin; molempien vanhemmat hyväksyvät meidät. Kultani vanhempien kanssa en ainakaan vielä ole kyllä syvällisemmin asioista keskustellut, mutta tiedän heidän pitävän minusta. Ovat aina hyvin mukavia ja asiallisia minulle.
Minun vanhemmat taas puolestaan ovat ihan hullaantuneita tyttöystävästäni :) Vaikkei heille edes aluksi niin helppoa ollut ulostuloni. Mutta aika tekee ihmeitä. En olisi uskonut että joku päivä asiat on näin hyvin ja meidät hyväksytään pariksi kaikin puolin.