Meillä on töissä 50-vuotias äijä, joka ei tiedä mistään muusta kuin urheilusta ja terveistä elämäntavoista. Alkaa olla tosi rasittava, kun alkaa neuvoa toisia miten pitäisi elää. Voisi pitää oman onnellisuutensa omana tietonaan samalla lailla kuin uskovaiset. Elää voi myös ilman urheilua.
Urheiluhullu
susta on tullu
9668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun kysessä on vielä pomo, niin elämä on yhtä helvettiä.
Urheiluhulluus on paha sairaus, ihan yhtä paha kuin alkoholismi.
urheiluhullu ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin urheilua ja siihen liittyviä asioita. treenaamista ja terveellistä syömistä. tuloksena köyhä elämä.
Laihat ihmiset on muka terveempiä, aiheuttaa sen että terveet ihmiset juoksevat itsensä sairaiksi talviliukkailla. typeryys huipussaan.
Jos painoa on kertynyt liikaa, niin silloin liikunta on tärkeää, jo ihan oman mielenterveydenkin vuoksi. Laiha ihminen on tasapainoinen ja hyväksyy itsensä, lihavilla taas on hyvinkin usein vakavia itsetunto-ongelmia. Ja jaksaakin paljon paremmin, töissäkään ei tarvitse käydä koko ajan suorituskykynsä huipulla pärjätäkseen tehtävissään. Ja vaikka meitä on moneen junaan, niin useimmat meistä katselee mieluummin laihaa puolisoa, joten perhe-elämäkin sujuu paremmin.
Laihat ovat usein kärttyisiä, koska niillä on jatkuva nälkä laihduttamisen takia.
Itsetunto sotketaan mukaan joka keskusteluun. Itsetunnolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko laiha vai lihava. Mielenterveyspotilaista suurin osa on liian laihoja. Jos itsensä hyväksyminen on siitä kiinni, onko laiha, niin kyllä ollaan hakoteillä. Hiukan pyöreän puolison kanssa on mukavampi körötellä, kun ei luut kolise. Jälkiruuaksi voi syödä jäätelöä, kun ei tarvitse pelätä kaloreita.
Kyllä alkaa vituttaa lässytys laihduttamisesta. Keskustelun aloittaja on oikeassa, tosi rasittavia ihmisiä, joille urheilutouhut on selvästi menneet överiksi.
Mielenterveyspotilaat saattavat olla suurimmaksi osaksi laihoja, joskin käsittääkseni heitä löytyy kaikista painoryhmistä. Ylipainoisten mielenterveydelliset ongelmat kun eivät yleensä johda siihen, että heistä tulisi mielenterveyspotilaita. Ongelma on heillä tiedossa samoin kun siihen johtavat syytkin, joten ammattiapua ei haeta. Heikko itsetunto johtaa kuitenkin joillain, ei tosin kaikilla, ongelmiin esimerkiksi työnhakua, opiskelua ja kaveripiiriä koskevissa asioissa. Itseluottamus näissä asioissa on yleensä lähellä nollaa, jolloin syrjäytymisvaara ja jääminen yhteiskunnallisten asioiden ulkopuolelle on suuri. On helpompaa vain antaa asioiden olla ja kuitata työttömyyskorvausta. Tosin tälläiseen syrjäytymiseen ei kuitenkaan tarvita ylipainoa, muitakin syitä toki on.