Pääkirjoitus; Tarvitaanko Suomeen puoskarilakia?
Suomen Lääkärilehti 1-2/2006, s. 7
Keskustelu asiakkaan oikeusturvasta erilaisissa hoitomuodoissa, pseudoammatillisista yhteisöistä (esim. maallikkohypnotismiliikkeet), kehoon ja mieleen vaikuttavien menetelmien valvomattomista koulutuksista, paramedikaalisista hoitomarkkinoista ja ammattihenkilövalvonnan tarpeista syvenee.
Suomen Lääkärilehti 1-2/2006, s. 7
Keskustelu asiakkaan oikeusturvasta erilaisissa hoitomuodoissa, pseudoammatillisista yhteisöistä (esim. maallikkohypnotismiliikkeet), kehoon ja mieleen vaikuttavien menetelmien valvomattomista koulutuksista, paramedikaalisista hoitomarkkinoista ja ammattihenkilövalvonnan tarpeista syvenee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vanha virsi...keksitkö jotain uutta?
ollaankos me jo tavattu? muistatko mua? heijasitko mulle heilureitas vai olikos se kynänkärjen tuijottelu vuorossa jo eka kerralla?
Joo, muistan hyvinkin sut, painoin turpaan niin lujaa ettet ite enään muista mitään aivovaurioissas
Niin toi frontaalilohko tais vaurioitua. vai johtukohan se niist suorist sukkestioista. tshakratipathan osottautu kraanavedeksi. tai jos on se aivopuoliskot synkronoiva erikois-kasetti jonka ostin NLB-kurssilta.
Tärkeä pääkirjoitus kokonaisuudessaan.
------------------------------------------
Suomen Lääkärilehti 1 - 2/2006 vsk 61 s. 9
Pääkirjoitus Tarvitaanko Suomeen puoskarilaki?
Hannu Lauerma
Kiinalaisen lääketieteen "WHO:n hyväksymällä tutkinnolla" ja
kiropraktikon nimikkeellä harhaanjohtavasti mainostanut mies jatkoi
hoitojensa markkinointia vielä saatuaan ehdollisen
vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksesta. Ehdoton vankeusrangaistus
seurasi lopulta vaginan kautta kipupotilaalle annettua
"sisähierontaa". Maallikkohypnoosiyhdistyksen kouluttaja,
"suggestoterapeutti SHY", varsinaiselta koulutukseltaan palomies,
jatkoi niin ikään psykoterapiaan rinnastettavan toimintansa
markkinointia saatuaan alioikeudessa tuomion kahdesta potilaaseensa
kohdistuneesta raiskauksesta, lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta
hyväksikäytöstä, lapsipornografiasta, pahoinpitelystä,
huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikkomuksesta.
Terveysvaikutteisiksi väitettyjen hoitojen markkinointi jatkui, koska
asiaan puuttuvaa viranomaista ei löytynyt.
Suomen Mielenterveysseuran aloitteessa sosiaali- ja
terveysministeriölle 14.6. kiinnitettiin huomiota samaan asiaan kuin
Lapin yliopistossa v. 2004 tarkastetussa väitöskirjassa,
mielenterveyspotilaiden suojattomaan asemaan sekavilla
terapiamarkkinoilla, joille on 1990-luvun alusta alkaen enenevästi
työntynyt mitä moninaisimpia yrittäjiä, osa vailla mitään relevanttia
koulutusta. Jäljet voivat olla todella pahoja esimerkiksi
asosiaalisen tai häiriintyneen "hypnologin" päätyessä uhkailemaan
suggestioherkkää potilastaan tai antamaan tälle pseudotieteelliseen
arvovaltaansa perustuvan skitsofreniadiagnoosin, jonka peruste on
tyytymättömyys hoitoon.
Vastauksessaan ns. vaihtoehtoisten hoitojen valvontaa koskevaan
kirjalliseen kysymykseen eduskunnassa peruspalveluministeri Liisa
Hyssälä totesi hiljattain, ettei teholtaan todentamattomien ja alati
muuttuvien, usein "vaihtoehtoisiksi" kutsuttujen hoitojen
viranomaisvalvontaa voida kehittää. Kriteerejä koulutuksille ja
oikealle toiminnalle ei ole. Jonkun hoitomuodon osoittauduttua
tehokkaaksi se tulee lääketieteen ja siten valvotun ja laeilla
säädetyn ammatinharjoittamisen piiriin.
Eräiden lääketieteen piiriin vuosikymmeniä sitten tulleiden
hoitomuotojen käyttö ja joskus hyvin aggressiivinen markkinointi
jatkuu kuitenkin myös tyyten valvomattomissa ja osin itseoppineissa
piireissä. Esimerkiksi naprapatiaan, kiropraktiikkaan,
yrttilääkintään, jäsenkorjaukseen ja hypnoosiin voi kuulua sangen
kajoavia hoitotapoja - vaikuttavia, ja samalla tietysti kaikkea muuta
kuin haitattomia. Näitä hoitoja voi kuitenkin antaa itseoppinut, joka
koulutuksen puutteessa uskoo hoitamiensa lannerangan subluksaatioiden
selittävän niin maksasairaudet, psykiatriset sairaudet kuin
lapsettomuudenkin.
Hoitosuhteiden vastuukysymyksiä määrittelevä lainsäädäntö ei
nykyisellään toimi. Tosiasiassa monenlaiset itseoppineet tekevät
diagnooseja omalla, usein sangen omituisella tavallaan, vaikka se on
lain mukaan vain lääkärille sallittua. Ns. hyvinvointipalvelujen ja
sairaanhoidon rajoja on hämärretty, ja puoskaritoiminnalle on
tyypillistä kritiikille vastustuskykyinen, rikkaruohomainen
sinnikkyys. Hoitoja ja koulutuksia antaville yhteisöille on
pahimmillaan ominaista äärimmäinen totuusrelativismi, perinteiden tai
vieraiden kulttuurin kunnioitukseksi naamioitunut maaginen ajattelu,
kaikkivoipuus ja rajattomuus, valetieteellisyys ja taitavaan
manipulointiin nojaava kultinomaisuus. Eräisiin hoitoalan
ammattikorkeakouluihin kaupallinen taikausko on jo kotiutunut, ja
valtion tukea on niiden ulkopuolellakin annettu erittäin
kyseenalaisiin koulutuksiin. Jos auton konepellillä on mainoskuvassa
bikineihin pukeutunut nainen, seuraa viranomaistoimenpiteitä, vaikka
riski sanoman väärinymmärtämiseen lienee pieni. Väitteitä lähes minkä
tahansa hoidon järisyttävistä vaikutuksista invalidisoiviin tai
henkeä uhkaaviin sairauksiin taas voi esittää seurauksitta.
Ruotsin ns. puoskarilaki, "kvacksalverilag", määrittelee joukon
sairauksia, potilasryhmiä ja menetelmiä, joihin laillistamaton ja
siten terveydenhuollon valvonnan ulkopuolelle jäävä terveyspalvelujen
tuottaja ei saa sekaantua. Invasiiviseen toimintaan rinnastettu ja
aivomekanismeiltaan enenevästi kuvannettu hypnoosi, jolle on paljon
tutkitusti tehokasta lääketieteellistä käyttöä, on siinä erikseen
mainittuna. Vastaavan lain säätämistä Suomessa on vastustettu sillä,
että se ei kuitenkaan lopettaisi kaikkea harmaan alueen toimintaa ja
sen noudattamista olisi vaikea valvoa. Argumentointi kumisee
onttouttaan. Rajaamansa ei-toivottavan käyttäytymisen kokonaan
poistavia ja kaikin puolin helposti valvottavia lakeja ei ole.
Ohjaavana normina laki rajoittaisi vahingollista toimintaa ennakolta
ja tekisi oikein laadittuna siihen puuttumisen helpommaksi. Laki
ohjaisi välillisesti myös yhteisöjen käyttäytymistä potilaiden
eduksi. Kuka puoskarilaista kärsisi, jos sillä edes jotain hyvää
saataisiin aikaan?