Menen kirjastosta lainaamaan isoimman ja kattavimman rotukirjan, vien sen kotion koko perheen eteen ja aloitetaan lukutuokio.
Koska kaikkia kiinnostaa palvulushaluinen koira, valitsemme sen jälkeen palveluskoirien sivuilta oikean koikoisen koiran. Tarvii olla iso, jotta ei rutistu pienistä leikeistä!
Sen jälkeen katsotaan ulkonäkö, ja se on sitten se saku, dopperi jne. Näistä luetaan tarkkaan luenne-kuvaukset, ja kaikkien eniten miellytti ne tietyt rodut. Noin kaksi kpl.
Sitten katsotaan saataavuus ja tarjonta internetistä, otetaan yhteyttä kenneliin ja kysellään tietoja ja lopuksi tiedustellaan seuraavaa pentuetta ja milläs hintaa se lähtisi meidän mukaamme.
Näin minä valitsen sakuni, enkä stressaile turhaan mitään muuta!
Koska kaikkia kiinnostaa palvulushaluinen koira, valitsemme sen jälkeen palveluskoirien sivuilta oikean koikoisen koiran. Tarvii olla iso, jotta ei rutistu pienistä leikeistä!
Sen jälkeen katsotaan ulkonäkö, ja se on sitten se saku, dopperi jne. Näistä luetaan tarkkaan luenne-kuvaukset, ja kaikkien eniten miellytti ne tietyt rodut. Noin kaksi kpl.
Sitten katsotaan saataavuus ja tarjonta internetistä, otetaan yhteyttä kenneliin ja kysellään tietoja ja lopuksi tiedustellaan seuraavaa pentuetta ja milläs hintaa se lähtisi meidän mukaamme.
Näin minä valitsen sakuni, enkä stressaile turhaan mitään muuta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se mikä jäi kertomatta tulee tässä:
Saatavuus ja tarjonta on katsottu keltaisesta pörssistä internetistä, koska se on laiskalle luontevampaa nykyaikana kuin sanomalehden myyntipalstan lukeminen. No, pörssistä löytyy mukavasti justiinsa sopivan lähellä oleva pentue - ajomatkaa ei ole kuin 15 km, mitä sitä nyt sadan kilsan päähän ajamaan. Sattuu muuten sopivasti viikonlopullekin pentujen luovutus, perjantai-illan ehtii ryypätä, ja lauantaina sitten rapulan jäläkeen penikkaa hakemahan.
Pentu haetaan pannuhuoneesta, vanhempia ei nähdä. Onhan se vähän likainen ja väistääkin nurkkaan, mutta hyvä koira siitä tulee. Papereita ei ole, mutta sehän on vaan sellaista turhaa hömpötystä, eikä sitä näyttelyihin kuitenkaan viedä. Eihän se ole mitään tosimiesten ja -naisten hommaa.
Ja tosimiehillä ja -naisillahan pitää olla susikoira hihnan päässä. Myyjä on samaa mieltä, ja mukavat rahat saatuaan (oli se puolet halvempi kuin rekisteröidyt, mitä sitä paperilärpyistä maksamaan!!!) läppäisee olalle, että alkakeehan painua siitä.
Pentu kyhjöttää jalkatilassa ja voi pahoin. Se on täynnä matoja, mutta kun ei niitä silmistä ja korvista tursua, niin mitä sitten.
Kyllä siitä koira kasvaa sertillä ja muilla, mitä tosta kaupasta saa. Ja saapahan kakaroiden ruuantähteetkin hyötykäyttöön. No niin se kasvaakin. Naapureita pelottaa, kun koira rähjää hihnassa kaikelle liikkuvalle. Mutta se on kato, uljas susikoira, joka on niin _itsevarmaa_, että...
Terve se on, ja komea. Kokoa on vaikka muille jakaa. Mitään ei päällepäin näy, mutta kyllä se paskantaa aika perkeleesti. Ulkoillessakin se rähinän lomassa raapii itseään, mutta kyllä sillä turkki päällä pysyy. Ei sillä luustossakaan mitään vikaa ole, omilla koivillaan kävelee, vielä ei ole kantaa tarvinu.
Oikeestaan se on niin pirun komia koira, että se sopisi varmaankin tosi kivasti isäksi. Serkulla on pahaluonteinen narttu, pistetään ne yhteen, saadaan vähän kahisevaa, ja saavat noi elukatkin täyttää tarpeensa kerran elämässään. Ehkä se narttukin vähän siitä tasottuu, kun penikoita pykkää hoetelemaan.
Ei siinä mitä, pörssiin vaan ilimootus, ja kyllä ne joku stressitön viheltäjä ostaa. Saapa ainakin komian koiran ittellensä.
totta tuo kuvaus.
täälläkin ollaan.
Että sitä voi olla sinisilmäisiä ihmisiä, kun ostavat/ hankkivat paperittomia koiria epämääräisten puheiden perusteella.