Kysyin burmalaiselta mieheltä, miksi naiset, jotka vuosisatojen ajan ovat kulkeneet miesten jäljessä, nyt kulkevat edellä. Hän kertoi, että sodan jäljiltä on vielä räjähtämättömiä maamiinoja.
( Robert Muller )
( Robert Muller )
Hyvin sanottu
Sieltä ja täältä
331148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minustakin tuntui aluksi, että onpa sopivasti sanottu, miinakenttähän on kuin minä. Mutta erona on vain se, että olen jo aikoinani räjähdellyt tuhkatiheään ja lisäksi olen ottanut maantieteellistä etäisyyttä itse sota-alueeseen ja varsinaiseen sotarikolliseen ( naisen ja äidin oikeudella ), sekä tehnyt kovasti työtä palatakseni takaisin lapsuuteni arvoihin kuin tuhlaajatyttö. Tai jotain sinne päin.
Miten minusta tuntuu, että tuossa maamiinajutussa olisi ainakin pikkuisen miesnäkökulmaa edustettuna. Ymmärsin minäkin, että räjähtämättömiä miinojahan siellä vielä oli...
Mukavaa päivää kaikille: Kahvi tuoksuu jo...(*:*)
Ainakin aamuvirkku se herra on. Jotenkin tutulle kuulostaa.
aika jo ohi?
Nimittäin sillon naiset meni aina ensin ovesta.
Ja arvon naiset kuvittelee sen olevan kohteliasta.
Ei suinkaan ollut jo sillon niin. Että kun oli pikkuvaltioita jotka tappeli keskenään. Niin oli myös salamurhaajia jotka olivat jonkun maan päämiestä tappamassa.Niin pistetiin nainen ensin ja sitten jos oven takana oli salamurhaaja , kerkis tämä mies ottaa miekkansa ja puolustautua.
Joten olikos se jotain ritarillisuutta? Haha
Kysyn vaan?
Missähän se Ruuneperi oikein luuraa? Onkohan päiväunilla? Muutenkin on vähänlaisesti Herraseuraa. Lähtivätköhän Miinoja etsimään... Ei ole tällä palstalla Miinoja näkynytkään...
hieman toisin ja se on rikkautta, usein suoraviivaista logiikkaa, jota sitäkin voisivat jakaa vähän enemmän täällä. Olin minäkin tottunut Ruuneperin läsnäoloon niin, että huomasin ihmetteleväni, ettei hän ilmoittanut palstalla aikovansa olla poissa.
Paremmasta sheriffistä en ole edes unta nähnyt.
Runoilevasta seriffistä nyt puhumattakaan. Tykkäisiköhän se torttukahveista?
niin tippaleivistä kuin tortuistakin, mutta eniten se varmaan ilahtuisi fingerporilaisista. Minkähän takia se niistä niin tykkää?
toki porilaisista ja hampurilaisista, mutta mitäs ne fingerporilaiset on? Singerinkin kyllä tiedän, mutta mikäs se fingeri on?
pikkusnapsi konjakkia. Siitä se Ruuneperi varmasti eniten tykkäisi. Nyt minä menen päiväkahville!
taitaa olla metallinen, naisen sormenpäässä pidettävä tuppi ja sitä käytetään käsin ommellessa. Voi olla, että Ruuneperilla on isompi tuppi, mutta hänhän onkin mies.
tervehtimisen tapa taas on alkanut siitä, kun on on haluttu varmistaa, ettei toisella ole kiveä kädessä jolla kalauttaa.
enpä yhdy otsikkoon,et hyvin sanottu,mikähän mies tää muller oli, ko tommosii päästelee.mie en ossaa ees leikkii laskee miinoista , ko se on maailmassa niin vakava juttu.
olisin mieluummin aamulla lukenu ruuneperin runon.
vaan. Kun joskus ne sanonnat ja ajatukset menee vähä sekaisin.
Se kohteliaisuuskin kun on vähä sellainen ihme oppi?
Kuten sekin että: Naiset ensin vaikka heikolle jäälle.
Onkos se jotenkin kohteliaisuutta?
Ja moni luulee näitä joksikin toiseksi mitä on.
Ihmettelen vaan?
Hyvää Huomenta! Olen odottanut uutisia kissanpojista. Voisitkohan kertoa. Se väijytyskin oli mielenkiintoista. Niin kuin jatkokertomus. Mukavaa päivää Sinulle! (*:*)
Aloita vaikka uusi juttu. Samoin Te toisetkin, niin jäisi tuo Frederiikka vähemmälle. En tykkää, kun se näkyy ihan liikaa joka paikassa. Jos ette auta, täytyy lakata kirjoittamasta. (*:*)
voi minnuu mie kerron alun ja unohan kertoo lopun,siin kaikkee ko tuli sen jälkee,se viron reissu,niin jäi.
no mie varustauduin termospullos saikkaa ja keksii ikkunan ääreen kaheksan aikaa,valot pimmeeks sisäl ja ulos valo,aattelin et jos joutuu oottamaan pitempääkin.panin hiljaselle tunnelmaan sopivaa musiikkia ja mie olin hyvässä jänittyneessä tunnelmassa.niinko sillo nuorna ko kerrottiin kummitus juttuja.
kauaa en istunu ehkä 15 minuttia,ko navetasta tullee emo ja 7 valkosta ja musta valkosta pentuu. se oli niin nätti näky hyö marssi suoraa ruoka astioille ihan ko olisivat seuranneet sivusta ,kun ne siihen laitoin.
mie vähän petyin ko tulivat niin pian, olis ollu jännittävää istuu pitempää ko olin niin varustautunut ja ajatuksetkii lenteli kauhu jutuissa.
soitin sit terveystarkastajalle ja hää toi semmosen pyydyksen johon sain koko poppoon,aika helposti.
terveystarkastaja sano et hää saa kyllä nämä 3 vitivalkoista kaunista kissa mänemään perheisiin, ja ehkä toisetkii.siin oli yks semmonen joka oli hyvin epämääräinen ,takapää oli ihan musta ja etupää sekava mustavalkonen.väritys ei ollu mikkää kaunis,
mie sanoin et jos kukkaa ei ota sitä ,niin ei tarvii lopettaa mie otan sen.
hää soitti maanataina ja sano et se kissa on jälel ja yks mustavalkonen. sanoin et koita viel jollekkii,jos et saa menemää tuo ne tänne.
mie en siks ottas ko se rajottaa minun menemisiä,mutta en taho tarvettä nuorta elämääkään lopettaa,jote sit tänne vaa,kyl kaik järjestyy.joku sano et kaik asiat on vaan järjestely kysymyksii,niin siis tämäkin.
semmonen kissa juttu ja jatkuu viellä,tie vaikka vuoskausii.
mie lähen nyt kaupunkii ostamaan ruokaa ko saan vieraita ruotsista,minul ko meni siin ukkosvahingossa kaik pakkasestakii.
teen karjalanpaistii se on semmonen varmaruoka,teen vähän piirakoita,ja toisekspäiväks jottain aika valmista ettei tarvii olla keittiössä.
minun pittää sulkee hyvin tämä huone,vettää verhot ikkunan etteen,en haluu sannoo heille mittää tietokonneesta. toivottavasti eivät utele lukittua huonetta.
mukavaa päivää sinulle nätti frederiikka.
Voi,Kiitos Lyyli! Oikein elin mukana tuossa kissajutussa. Että ihan 7 kissanpoikasta. Minä olen sellainen "kissaihminen". Mitenkähän minulle olisi käynyt, jos ne suloiset poikaset olisivat minun pihaltani löytyneet? Saa nähdä, vaikka Sinullekin vielä sellainen pehmoinen ystävä kotiisi ilmestyisi. Kyllä meillä sitten kissajuttuja riittäisi. Paljon iloakin siitä saisit: usko tai älä, mutta puhekumppaninkin. Minä juttelen Mirrilleni päivät pitkät ja se vastaa Miu-kielellään. Tuntuu, että se vaistoaa mielialanikin. En kehtaa kaikkea kertoakaan, mitä yhdessä teemme. Olen varma, että hyvin selviytyisitte yhdessä. Sinulla, kun on sitä pihapiiriä ihan navettaa myöten. Kissa on hyvin itsenäinen. Autossakin kulkee mukavasti. Voi, ihan toivon Sinulle tuollaista pehmokaveria. "Kyllä kaikki järjestyy", niin kuin sanoit. - On Sinulla nyt touhua, kun pitkämatkaisia vieraitakin saat. Toivottavasti piristävät Sinua. - Kirjoittelen tässä näin myöhään, kun aamulla en ennätä. *Hyvää yötä kaikille! (*:*)
"Mies ei anna anteeksi, hän vain unohtaa. Nainen antaa anteeksi kaiken, mutta ei unohda koskaan."
Näin sanoi Tove Jansson, tuo Muumi-Mamma. Herättääkö ajatuksia? Onkohan hyvin sanottu?
Kysy sitä ensiksi vaikka Jammu Siltavuoren tappamien tyttöjen äideiltä?
ettei ollut hyvin sanottu. Hieman toisenlaisia ajatuksia heräsi kyllä mieleeni... Hyvää päivän jatkoa, Anna! (*:*)
Minä arvostan kyllä Muumi-mammaa, mutta hän puhuu niistä asioista, jotka sopivat lapsille.
Aikuisista ja aikuisten asioista puhuessaan on aika tavallista huomioida vain valittujensa tunteet, jolloin sekin kyllä/ei tulee ilmaistuksi siinä samalla.
Mutta muistin juuri, että minuahan ei ole pyydetty tälle palstalle, joten täytyy miettiä vähän.
ja aion tehdä myös vastaisuudessa. Ne ovat elämän suola.
Kun vähän vilkaisen kirjoituksiani, tyhmyyksiltä en ole voinut edes välttyä, vaikka olisin halunnutkin.
vain ainoastaan sitä, jonka jätin tekemättä.
ja se sitten jaksaa potuttaa ... aina vaan ... uudestaan ...
samat sanat. - Anteeksi nyt, mutta nuo "samat sanat" ovat jääneet pyörimään päähäni kuin vanhassa äänilevyssä paikoilleen juuttunut neula.Menivät jo vastineeseeni Katillekin. Täytyisi vähän laajentaa sanavalikoimaani.- Sorry!
en anna enkä kadu!
jos kadun kai annankin
eivät ole kovin paljon, mutta he ovat kuitenkin paras toinen sukupuoli, joka meillä on.
tai luulet pystyväsi. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikaa.
ollessani Goethea ja pidin kovasti. Hänen tarkkanäköisistä kuvauksistaan ihmistenvälisissä suhteissa voi lukijakin oppia jotain.
Ihailin hienovaraisuutta toisen ihmisen sielunkumppaniksi pyrkimisessä, päähenkilöiden "villieläimellisen" tarkkaa vaistoa.
Muista, että vaikket aina saakaan sitä, mitä haluat, se voi olla joskus ihastuttava onnenpotku.