Katseeni on kiinnittynyt muutaman yksinhuoltajan kirjoitukseen, heidän jotka olivat päättäneet lähteä suhteesta koska mies joi ja omat menot olivat perhettä tärkeämpiä. Aloin miettimään miksi he ylipäätänsä tekivät lapsia miehen kanssa joille viina maistuu?
Minä nimittäin olen itse samassa tilanteessa! Rakastuin renttuun, joka puhui suhteen alusta asti kuinka hienoa olisi saada lapsi, oikein liuta lapsia. Mullekki alko ajan päästä tulla vauvakuume, monta kertaa sanoin miehelle että kai tiedät että sitte ei voi enää mennä niin kuin nyt...sehän on sanomattakin selvää, mies vastasi. Ajattelin, että mies haluaisi vihdoinkin asettua aloilleen. Ja sitte meidän ihana tytär syntyi. Jo raskausajalla aloin epäillä, että rauhottuukohan mies kun se meno oli niin mahdotonta. Eikä se rauhottunutkaan!
Pari kertaa olen lähteny ja palannut parin päivän päästä. Viime kerralla mies sanoi, että yritetään nyt että tytöllä olisi perhe, vetos siihen että minä olen perheenrikkoja ja onko lähtemiseni ainut ratkaisu tilanteeseen. Ei ainuttakaan selvää viikonloppua senkään jälkeen, nytkin juonut torstaista maanantaihin, kännissä töistä tai känni töiden jälkeen, krapulassa töihin...
Eihän hänen tarvi kysyä "saako" mennä, sehän on itsestään selvyys! On niin ihana isä muiden edessä, voi kumpa oliski niin kiinnostunut meidän kanssa kotona olemisesta kuin antaa muille ymmärtää.
Olen alkanut miettiä, että mitä *piip* yrittämistä tämä on?! Taustalla kummittelee myös liuta muitakin asioita. Olen taas toinen jalka kynnyksen yli ja kunhan sen toisenkin saisin, niin paluuta ei ole. Ei mikään muuttunut eikä tulekkaan.
Mietin siis teidän ajatuksianne, onko miehenne olleet jo kovia ottamaan ennen lapsia vai vasta lasten tulon jälkeen? Luulitteko tekin miestenne rauhoittuvan lapsen syntymän myötä kuten minä luulin vai miksi teitte lapsen juomarin kanssa? Mietin miksi ihmeessä menin tekemään lapsen tuon miehen kanssa, rakkausko sokaisi silmät totuudelta. Lastani rakastan yli kaiken, enkä kadu pätkääkää hänen olemassaoloaan, surettaa vain että hänen isänsä on tuollainen. Mietin onko se minun vika, että lapsellani ei ole kunnon isää, sillä minähän hänen kanssaan lapseni tein..
Toivon, että mittani tulisi pian täyteen...se nimittäin tuntuu olevan suhteettoman suuri mitta...
Auttakaa.
Minä nimittäin olen itse samassa tilanteessa! Rakastuin renttuun, joka puhui suhteen alusta asti kuinka hienoa olisi saada lapsi, oikein liuta lapsia. Mullekki alko ajan päästä tulla vauvakuume, monta kertaa sanoin miehelle että kai tiedät että sitte ei voi enää mennä niin kuin nyt...sehän on sanomattakin selvää, mies vastasi. Ajattelin, että mies haluaisi vihdoinkin asettua aloilleen. Ja sitte meidän ihana tytär syntyi. Jo raskausajalla aloin epäillä, että rauhottuukohan mies kun se meno oli niin mahdotonta. Eikä se rauhottunutkaan!
Pari kertaa olen lähteny ja palannut parin päivän päästä. Viime kerralla mies sanoi, että yritetään nyt että tytöllä olisi perhe, vetos siihen että minä olen perheenrikkoja ja onko lähtemiseni ainut ratkaisu tilanteeseen. Ei ainuttakaan selvää viikonloppua senkään jälkeen, nytkin juonut torstaista maanantaihin, kännissä töistä tai känni töiden jälkeen, krapulassa töihin...
Eihän hänen tarvi kysyä "saako" mennä, sehän on itsestään selvyys! On niin ihana isä muiden edessä, voi kumpa oliski niin kiinnostunut meidän kanssa kotona olemisesta kuin antaa muille ymmärtää.
Olen alkanut miettiä, että mitä *piip* yrittämistä tämä on?! Taustalla kummittelee myös liuta muitakin asioita. Olen taas toinen jalka kynnyksen yli ja kunhan sen toisenkin saisin, niin paluuta ei ole. Ei mikään muuttunut eikä tulekkaan.
Mietin siis teidän ajatuksianne, onko miehenne olleet jo kovia ottamaan ennen lapsia vai vasta lasten tulon jälkeen? Luulitteko tekin miestenne rauhoittuvan lapsen syntymän myötä kuten minä luulin vai miksi teitte lapsen juomarin kanssa? Mietin miksi ihmeessä menin tekemään lapsen tuon miehen kanssa, rakkausko sokaisi silmät totuudelta. Lastani rakastan yli kaiken, enkä kadu pätkääkää hänen olemassaoloaan, surettaa vain että hänen isänsä on tuollainen. Mietin onko se minun vika, että lapsellani ei ole kunnon isää, sillä minähän hänen kanssaan lapseni tein..
Toivon, että mittani tulisi pian täyteen...se nimittäin tuntuu olevan suhteettoman suuri mitta...
Auttakaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
itseään voi.
Miksi yh:n ex on yleensä juoppo/hakkaaja? A.) Suomessa suurin osa on JUOPPOJA. B.) Yh on soittanut suutaan väärässä paikassa vääristä asoista, siksi se on hakkaaja.
Varsinkin alemmassa sos.luokassa on juoppoja ja hakkaajia, siksi ei voi välttyä moiselta mieheltä. Tai yh on ajattelut, että hän voi "parantaa" miehen huonot tavat eli sairaalloinen hoivavietti syynä, että on tietoisesti ottanut juoppo-hakkaajan. Tai syynä voi olla jopa se, että kun ottaa tietoisesti juopon miehen, niin voi "hyvällä omallatunnolla" jättää sen ja alkaa elää yh elämää, koska mies oli yks paska.
mun mies ei oo koskaan mua hakannu. Se elää välillä niinku meitä ei olis olemassakaa, omat menot menee kaiken edelle ja "yhdelle kaljalle" ei mennä koskaa.
Toivoisin mielipiteitä niiltä jotka ovat olleet itse samassa tilanteessa, sillä he tietävät parhaiten mistä puhuvat
Missähän tynnyrissä olet kasvanut?
Juoppoja ja hakkaajia on kaikissa sosiaaliluokissa, se on jo aikaa sitten tutkittu asia.
Lueppas jotain muutakin kuin Akua.
Ja tuo viimeinen "analyysi", että otetaan tietoisesti juoppo, että voidaan hyvällä omallatunnolla jättää se ja alkaa elää YH-elämää....
Minkä ikäinen sinä olet??
naisia, lapsia ja varmaan miehiäkin, kun kukaan ei tykkää siitä, vaik se vaan parantaa maailmaa, vähän mollaa ja musta-valkoistaa, mutta koita sinäkin ymmärtää.
"Rakastuin renttuun, joka puhui suhteen alusta asti kuinka hienoa olisi saada lapsi, oikein liuta lapsia. Mullekki alko ajan päästä tulla vauvakuume, monta kertaa sanoin miehelle että kai tiedät että sitte ei voi enää mennä niin kuin nyt...sehän on sanomattakin selvää, mies vastasi. Ajattelin, että mies haluaisi vihdoinkin asettua aloilleen."
Tässähän se ongelman ydin on. Rakastumisen huumassa naiset uskoo - HALUAA uskoa - kaiken minkä se "ihana renttu" suustaan päästää. Saattaapa joku ressukka uskotella itselleen että rakkaudella ja kärsivällisyydellä mies "asettuu aloilleen". Hoh-hoijaa! Ei se sun äijäs miksikään muutu, usko pois. Jos välttämättä haluat, niin anna vielä yksi mahdollisuus ja tee selväksi äijälle että nyt on viimeinen tilaisuus. Tuskin auttaa eli seuraavan mokan jälkeen otat eron ja sillä sipuli, mutta elareiden perään on lähes varmasti turha haikailla.
Tavallaan se on myös sinun vikasi ettei lapsella ole kunnon isää, sinähän olet aktiivisesti osallistunut hänen isäksi tulemiseensa. Mutta ei sille enää mitään mahda joten turha on asiaa murehtiakaan.
Säkällä voi vielä löytyä hyväkin uusi puoliso ja isähahmo lapselle, tämä tosin riippuu iästäsi. Yli kolmekymppisillä peli on pitkälti pelattu, hyvät on jo viety. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...
Olen vahvasti sitä mieltä, että suomessa syntyisi n. 3 lasta tai ehkä muutama enemmän, vuodessa, jos lapsi hankittaisiin pitkällisen harkinnan jälkeen, juhannushäiden jälkitunnelmissa; 10 vuoden tutustumisen&seurustelun jälkeen. Turvalliseen parisuhteeseen.
Rakastuminen on biologinen ansa, johon langetaan lisääntymisen takia. Meidät on niin rakennettu.
Näin selitän oman tilanteeni, olen eronnut. Ei vain viinan vaan myös persoonallisuusogelmien takia (joita yl. alkoholismiin liittyy; just tuo pohjaton itsekeskeisyys ja omien etujen asettaminen kaiken edelle, lapsen oli vain tarkoitus antaa tälle mieleltään lapselle hellyyttä ja ehdotonta ihailua). No, lisätietoja
http://www.Narsistienuhrientuki.info/keskustelu.
Että, joo. Olishan se ihanaa, jos miehet olisivat isiä ja naiset olisivat äitejä.. ja lapset onnellisia. End of message
Miehen ottaminen yleensä pysyy samassa mitassa mitä se on aina ollut.
Joskus kuitenkin jos mies alkaa alkoholisoitumaan on hänen juomisensa lisääntymässä siitä huolimatta onko hänelle tulossa lisää lapsia, tai onko hänellä jo ennestään yksi tai useampi lapsi.
Tiedän tämän siksi että oma isäni oli tai on alkoholisti... eli tiedän mistä puhun.
Mies on aina se joka kuitenkin määrää, ellei sitten ole todella kiltti mies, ja kuuntelee mitä SINULLA on asiaa!
Itse kannatan tasa-arvoa enkä suvaitse sitä että mies kohtelee kaltoin!
Rentut ei muutu.
Se on totuus!
Jos miehen juominen sinua haittaa, et sinä asiaa muuksikaan muuta, joten joko otat tai lähdet.
Kyllä kai se vähän riippuu siitäkin minkä näkönen korppikotka siellää kotona nalkuttaa.
Ei ite ainakaan jaksa omaa muijaa paljon selvin päin katella.
Paljon kivempi kavereiden kans ottaa kuppia ku jonkun rupsahtaneen synnytysarpisen muijan kans kotona jököttää.
se synnytysarpinen muija on synnyttänyt ja hoitaa SINUN lastasi. Jos omaa kumppaniaan ei halua selvinpäin katsella, miksi ylipäätään olla hänen kanssaan parisuhteessa saati tehnyt lapsen?!!!