Kissaherra L (2v.) on alkanut merkkailemaan sisätiloihin. Kissa on leikattu.
Eläinlääkärimme sanoi vian olevan "korvien välissä" ja kertoi, että hänen kissoihinsa on tepsinyt kuivattujen appelisiininkuorien laittaminen merkattuihin kohtiin. Mutta onko tästä apua, tuntuu että meidän kissa keksii koko ajan uusia kohteita - on vain päivien kysymys, milloin joudumme ostamaan uuden sohvakaluston...
Onko kissasta luopuminen ainoa vaihtoehto vai löytyisikö jotain muuta keinoa? Perheenjäsenestä luopuminen on aika karu juttu...
Eläinlääkärimme sanoi vian olevan "korvien välissä" ja kertoi, että hänen kissoihinsa on tepsinyt kuivattujen appelisiininkuorien laittaminen merkattuihin kohtiin. Mutta onko tästä apua, tuntuu että meidän kissa keksii koko ajan uusia kohteita - on vain päivien kysymys, milloin joudumme ostamaan uuden sohvakaluston...
Onko kissasta luopuminen ainoa vaihtoehto vai löytyisikö jotain muuta keinoa? Perheenjäsenestä luopuminen on aika karu juttu...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo mainitsemasi kaksi vuotta on myös se ikä jolloin pelkkää kuivaruokaa syövät uroskissat yleensä saavat ensimmäiset virtsavaivansa. Mikäli kissasi aristaa takapäätään ja virtsaaminen hiekkalaatikkoon sujuu kivuliaasti, olisi tämä mahdollisuus hyvä sulkea pois lääkärin tutkimuksella.
Sain eläinlääkärille ajan huomiseksi. Melkein toivon, että sieltä löytyisi syy ruikkimiseen. Kiitos avusta!
Ottivat virtsanäytteen ja siitä ei löytynyt mitään merkkejä virtsakiteiden tms. muodostumisesta. Tekevät vielä bakteeriviljelyn, jotta mahdollinen tulehdus(?) saataisiin selville. Onpahan tämäkin puoli nyt selvitetty.
Toivottavasti poitsu nyt rauhoittuu, eikä ruikkiminen jatku. Emme haluaisi luopua kissasta, mutta minkäs teet jos pissiä alkaa olemaan joka kulmassa...
Kun sairauden mahdollisesti aiheuttamat muutokset kissan käytöksessä on suljettu pois, on aika pohdiskella ympäristössä tapahtuneita muutoksia.
Onko hiljattain ostettu uusia huonekaluja, vaatteita, mattoja, pesuaineita tai tuoksuja, joihin kissanne voisi reagoida vahvistamalla reviiriään merkkailemalla? Olisiko huoneistoon pääsyt yleensä sellaista hajua, joka ei ole kissalle mieleen?
Kun eräs viisivuotias leikattu kollikissa, alkoi ilman näkyvää syytä virtsailla ympäri taloa, etenkin perheen makuuhuoneeseen, oli heillä vitsit vähissä ja kissasta luopuminen jo mielessä. Eläinlääkärin vastaanotolle he menivät, kun ongelmaa oli jatkunut kolme viikkoa. Tarkastuksessa ei kissassa kuitenkaan havaittu mitään epätavallista tai sairauteen viittaavaa.
Kissa oli ostettu tunnetulta kasvattajalta 10 viikon ikäisenä, mitä tuolloin pidettiin suositeltavana luovutusikänä. Taloon tullessa pentu oli jo sisäsiisti ja oppi käymään vaikeuksitta omalla hiekkalaatikollaan uudessakin kodissa. Yksikerroksinen omakotitalo sijaitsi väljästi rakennetussa lähiössä. Ongelmalle ei löytynyt mitään näkyvää syytä kuten talossa käyviä vieraita, uusia lemmikkieläimiä, ruokavalion muutoksia, vuodenaikaan tai säähän liittyviä tekijöitä tms.
Tai ehkä sittenkin. Tuo sään mainitseminen sai emännän mietteliääksi ja hän kertoi, että virtsailu oli alkanut siinä vaiheessa, kun sää oli muuttunut lämpimämmäksi ja omistajat olivat alkaneet pitää usein ikkunoitaan auki sekä päivällä että yöllä.
Vaikka heidän kissansa oli täysin sisäkissana, kulkivat pihalla ainakin kahden naapurin kissat. Tuona vuonna nämä kissat olivat tulleet niin rohkeiksi, että uskaltautuivat kuistille saakka ja alkoivat käyttää siellä olevia kukkalaatikoita vessanaan.
Pariskunnan kissa selvästi merkkasi omaa reviiriään puolustaakseen sitä tunkeilijoita vastaan. Kun kissaa oli myös toruttu tekosistaan ja painettu nenää lätäkköön rangaistukseksi, tuli sen olo entistäkin epävarmemmaksi. Epävarmana se sitten yritti merkkailla kotiaan tunteakseen olonsa tutussa tuoksussa turvallisemmaksi.
Kissan ongelma aiheutui siis naapurin kissojen röyhkeästä käytöksestä ja siitä, että niiden virtsan- ja ominaishajua oli alkanut levitä pariskunnan kissan reviirille. Häiriötekijä löytyi ja oli tässä tapauksessa myös poistettavissa.
Omistajat istuttivat useita sitruunamelissan taimia kuistin kukkalaatikoihin ja hieroivat niiden lehdillä kuistin kaiteita, ikkunalautoja ja jopa piha-aidan harjaa. Naapurien kissat vierailivat pihalla vielä kahtena päivänä sitruunamelissojen istuttamisen jälkeen, mutta yrttien tuoksu inhotti niitä siinä määrin, että ne ovat sittemmin pysytelleet poissa.
Oman lemmikin ruokailua tarkennettiin siten, että kissalle annettiin ruokaa kahdesti päivässä ja vain sen verran mitä se söi loppuun muutamassa minuutissa. Ruokinta tapahtui perheen makuuhuoneessa, mitä kissa erityisesti oli suosinut merkkailussaan. Aterioiden välillä tyhjä lautanen jätettiin huoneen lattialle. Makuuhuoneen ikkunat pidettiin suljettuina.
Ruokailun jälkeen kissa houkuteltiin laatikolleen ja sitä kehuttiin, jos se meni sinne. Hiljalleen avautui myös omistajille vanhan sanonnan "kissa kehuilla elää" merkitys. Torut vaihtuivat kehuihin. Aina kun kissa kävi hiekkalaatikollaan, jompikumpi omistajista meni laatikolle, osoitti sinne syntynyttä jätöstä ja kehui kissaa.
Näin toimien makuuhuoneeseen virtsaaminen loppui välittömästi. Yksi “vahinko” sattui eteisessä viidentenä päivänä, minkä jälkeen kissaa alettiin ruokkia siellä. Neljän ongelmattoman päivän jälkeen ruokinta siirrettiin alkuperäiseen paikkaan eli keittiöön. Kolmen kuukauden kuluttua ei ollut havaittavissa minkäänlaisia taka-askelia.
Kyseinen pariskunta oli tavallista kiintyneempi lemmikkiinsä ja noudatti eläinlääkäriltään saatuja ohjeita tunnollisesti. He seurasivat kissaa erityisen tarkasti ja muistivat aina kehua sitä, kun se kävi hiekkalaatikollaan.
Tämän tärkeimmän kohdan monet kissanomistajat saattavat laiminlyödä kuvitellessaan, että pelkkä kissan ruokkiminen “vahinkopaikoilla” riittää korjaamaan ongelman. Yleensä sen tueksi kuitenkin tarvitaan muitakin keinoja, mutta mitäpä emme tekisi rakkaan perheenjäsenemme hyväksi.
Niin ja siitä pesuaineesta, tosiaan. Ovat muutamat kissaperheet varoittaneet sitruunan tuoksusta, että saa se heidän kissansa vain lisäämään merkkailua.
En voi kun toivoa rauhan palaavan sinnekin päin ja kissanne pääsevän tasapainoon omalla reviirillään. Uskon hänen kuitenkin pohjimmiltaan olevan siisti eläin, jonka elinpiiriä on vain jokin tapahtuma järkyttänyt.
Virtsakokeiden jälkeen tehtiin bakteeriviljely ja sieltä löytyi merkkejä tulehduksesta. Nyt kissa on antibioottikuurilla ja toivomme nurkkiin pissimisen loppuvan pikkuhiljaa.
Suurkiitos avustasi!
Lääke alkaa tehota ja tulehduskipu hellittää. Jotkut sitkeät tartunnat voivat vaatia toisenkin kuurin puhtaan tuloksen saamiseksi.