Itselläni ei ole ollut marsua tai muutakaan jyrsijää enää moneen vuoteen, mutta kun olin ekalla luokalla, sain vihdoin ja viimein ekan oman lemmikkini, marsun. Se oli todella ihana ja pidin siitä hyvää huolta, ainakin omasta mielestäni.
Vanhempani suostuivatkin hankkimaan minulle marsun, koska se oli tarpeeksi "helppo ja vaivaton". Mutta nyt vanhempana ja viisaampana mietin mitä kaikkea oikein tehtiin väärin.
Aikuiset luottavat, että jopa lapsi osaa huolehtia pienestä jyrsijästä. Enpä usko..
Marsullani oli liian pieni häkki, sillä ei ollut lajitovereita eikä häkissä ollut mitään virikkeitä (paitsi koppi, minkä päälle se pystyi hyppäämään)
Varmaan ruokimmekin sitä aivan väärin, markettiruualla ja muistaakseni syötin sille kaikenlaisia nameja (jotka eivät tod. sovi eläimelle) koska "se oli hauskaa kun se tykkäsi niistä niin paljon"! Onnelliselta marsu kuitenkin vaikutti, vipelsi pitkin taloa ja katsoi tv:tä olohuoneen pöydän alta. Mutta silti...
Eipä meidän marsu sitten elänytkään kuin kaksi vuotta...:( Suru oli hirveä, ja ikävä vielä kovempi.
Joten, ihmiset, älkää hankkiko lapsellenne marsua (tai muutakaan eläintä) jos ette itse ota siitä vastuuta. Vaikka se onkin pieni ja "mitättömän" näköinen niin se tarvitsee yhtä hyvää hoitoa kuin koira tai hevonenkin! Meillä tämä virhe valitettavasti tehtiin. Toivottavasti muut ovat viisaampia.
Vanhempani suostuivatkin hankkimaan minulle marsun, koska se oli tarpeeksi "helppo ja vaivaton". Mutta nyt vanhempana ja viisaampana mietin mitä kaikkea oikein tehtiin väärin.
Aikuiset luottavat, että jopa lapsi osaa huolehtia pienestä jyrsijästä. Enpä usko..
Marsullani oli liian pieni häkki, sillä ei ollut lajitovereita eikä häkissä ollut mitään virikkeitä (paitsi koppi, minkä päälle se pystyi hyppäämään)
Varmaan ruokimmekin sitä aivan väärin, markettiruualla ja muistaakseni syötin sille kaikenlaisia nameja (jotka eivät tod. sovi eläimelle) koska "se oli hauskaa kun se tykkäsi niistä niin paljon"! Onnelliselta marsu kuitenkin vaikutti, vipelsi pitkin taloa ja katsoi tv:tä olohuoneen pöydän alta. Mutta silti...
Eipä meidän marsu sitten elänytkään kuin kaksi vuotta...:( Suru oli hirveä, ja ikävä vielä kovempi.
Joten, ihmiset, älkää hankkiko lapsellenne marsua (tai muutakaan eläintä) jos ette itse ota siitä vastuuta. Vaikka se onkin pieni ja "mitättömän" näköinen niin se tarvitsee yhtä hyvää hoitoa kuin koira tai hevonenkin! Meillä tämä virhe valitettavasti tehtiin. Toivottavasti muut ovat viisaampia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä myös henkkoht kokemuksia tuollaisesta, vaikka sainkin yhden marsun sijaan kaksi ja elivät jopa seitsemänvuotiaiksi.
Mutta kyllä osa kaikesta on vanhempienkin syytä, koska antoivat luvan hankkia marsuja vaikka kenties tiesivät etten aina jaksaisi niitä hoitaa. Ehkä toivoivat, että vastuuntuntoni kasvaisi, mutta eivät ollenkaan ajatelleet marsuja.
Älkää käsittäkö väärin, rakastin edesmenneitä marsujani kaikkea muuta enemmän, mutta EN osannut hoitaa niitä oikein.
Tänä päivänäkin mietin ja kaipaan ystäviäni takaisin, jotta olisin voinut hyvittää kaiken. Mutta sehän ei ole mahdollista.
Ehkä tuossakin on syy, miksi nyt kaksi vuotta takaperin hankin taas poikakaverini kanssa kaksi marsutyttöä. Osa hankintasyystä on se, että tavallani haluan hyvittää aiemman tietämättömyyteni, kun nyt tiedän paljon enemmän ja osaan tehdä nykyisten marsujeni elämän onnelliseksi ja hyväksi. Ja kyllä eron huomaa! Nämä ovat jo tässä iässä paljon vilkkaampia ja seuraavat ympäristöään paljon enemmän kuin edesmenneet marsuni.
Eli vanhemmat, säästäkää marsujen elämää ja henkiä sekä lapsen henkistä rauhaa. Vaikka lapsi kuinka riskaisi ja kinuaisi esim. marsua tai muuta eläintä, jos teillä on PIENINKÄÄN aavistus ettei lapsi omaa tarvittavaa tietoa tai halua hoitaa niitä useampaa vuotta, niin älkää hankkiko lemmikkiä lapsellenne.
marsuja ei alkujaan hankittukaan vain lapsille, vaan ne ovat olleet koko perheen lemmikkejä, joista päävastuu on minulla, eikä lapsilla. :) Olen myös samaa mieltä, että marsut, niin suloisia kuin ne ovatkin, eivät ole tarkoitettu aivan pienten lasten lemmikeiksi ja vaativat yhtä hyvää ja vastuullista hoitoa ja elämää kuin mikä muu tahansa isompi lemmikki.
Olen samaa mieltä kanssasi, Ex-omistaja.
Itse olen 23v, ja mulla on 2 marsua. Marsut kuuluvatkin mielestäni paremmin nuorelle aikuiselle, kun lapselle/teinille. Marsu vaatii paljonkin omistajaltaan, mm. sen että omistaja osaa ruokkia marsuaan, annostelee c-vitskun päivittäin, hankkii marsulleen oikean kokoisen asumuksen, on varaa käyttää marsua eläinlääkärissä koska vaan, ei vain lapsilisän maksupäivänä.
Ei ole nyt tässä ollenkaan tarkoitus loukata ketään tekstilläni. Halusin vain kertoa oman mielipiteeni. Saahan täällä Suomessa niin tehdä? ;)
Meillä hankittiin marsut 7v tytölle lemmikiksi. En kuitenkaan missään vaiheessa luule hänen hoitavan yksinään niitä. Vesipullojen hoito ja marsujen leikittäminen on ainoa velvollisuus. Niin ja häkin puhdistamisessa avustaminen... ;)
ja vanhempienkin pitää ottaa marsun hoidosta ja ruokinnasta tietoa!