Mitä mieltä te olette siitä, että menisi kihloihin ilman, että heti suunnittelisi häitä?
Muutamat ystäväni ovat liikkeellä sillä idealla, että kun kihloihin mennään, häät tulevat oitis perässä (mikä on täysin oma asia).
Uskon löytäneeni sen oikean elämääni. Avioliitto on kuitenkin vielä liian aikaista edes ajatella, silti haluan näyttää sitoutumiseni.
Eli onko typerää ajatella kihloja pienimuotoisena avioliittona. Pitäisi kihlat (suuret tai pienet oman maun mukaan) ja jos suhde pysyy pystyssä, ehkä kymmenen vuoden päästä olisi häät kun ikää ja varmuutta suhteelle on enemmän karttunut. Olemme kumppanini kanssa molemmat asiasta samaa mieltä, eikä kumpikaan halua heti kihlauksen jälkeen häitä, vaan aikaa tunauttia avoliitosta.
Tässä ei tosin nyt ole kyse mistään muutaman kuukauden seurustelusta. Ajattelimme kihlautua kun suhteelle tulee ikää pari vuotta (:
Onko tämä joidenkin mielestä väärin (kihlautua ilman tarkkaa suunnitelmaa häistä tai tuleekokaan niitä vielä pitkään aikaan)? Tiedän, että kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta esimerkiksi minulle jo kihlat ovat suuri ja vakava asia. Eikö suuri osa Suomen väestöstä elä parhaillaan avoliitossa eikä naimisiinmenolla kiirehditä. Niin suuren asian tehdessä, pitää mielestäni olla varma asiasta.
Halusin vain tiedustella teidän suhtautumista asiaan. Kiitos.
Muutamat ystäväni ovat liikkeellä sillä idealla, että kun kihloihin mennään, häät tulevat oitis perässä (mikä on täysin oma asia).
Uskon löytäneeni sen oikean elämääni. Avioliitto on kuitenkin vielä liian aikaista edes ajatella, silti haluan näyttää sitoutumiseni.
Eli onko typerää ajatella kihloja pienimuotoisena avioliittona. Pitäisi kihlat (suuret tai pienet oman maun mukaan) ja jos suhde pysyy pystyssä, ehkä kymmenen vuoden päästä olisi häät kun ikää ja varmuutta suhteelle on enemmän karttunut. Olemme kumppanini kanssa molemmat asiasta samaa mieltä, eikä kumpikaan halua heti kihlauksen jälkeen häitä, vaan aikaa tunauttia avoliitosta.
Tässä ei tosin nyt ole kyse mistään muutaman kuukauden seurustelusta. Ajattelimme kihlautua kun suhteelle tulee ikää pari vuotta (:
Onko tämä joidenkin mielestä väärin (kihlautua ilman tarkkaa suunnitelmaa häistä tai tuleekokaan niitä vielä pitkään aikaan)? Tiedän, että kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta esimerkiksi minulle jo kihlat ovat suuri ja vakava asia. Eikö suuri osa Suomen väestöstä elä parhaillaan avoliitossa eikä naimisiinmenolla kiirehditä. Niin suuren asian tehdessä, pitää mielestäni olla varma asiasta.
Halusin vain tiedustella teidän suhtautumista asiaan. Kiitos.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kihlaus on kirjaimellisesti lupaus avioliitosta. Ei tarvitse mennä seuraavana äivänä naimisiin, mutta kihlat eivät ole "pienimuotoinen avioliitto".
"kihlaus ilman lupauksia"
Mikäs kihlaus se olisi??
Kihlaus = lupaus avioliitosta!
Kihlaus ilman lupauksia. Tarkoitin sillä ilman täsmällistä lupausta että tuolloin ja tuolloin mennään naimisiin. Eikö ajasta kihloissa voisi nauttia ilman, että tietty päivämäärä olisi lukossa. Eikö olisi mukavaa kihlojen aikana miettiä joka hetki tulevaa ja katsoa hetki hetkeltä kuinka ihanaa yhteiselo on? Kun haluaa sitten vihdoin kihlat viedä avioliittoon saakka, tekee sen.
Ja kihlaus on askel avioliittoa lähemmäksi. En tarkoita, ettenkö koskaan menisi naimisiin jos kihloihin olen aikonut, mutta minusta olisi ahistavaa päättää päivämäärät. Miksi ei siis voisi mennä kihloihin "lupauksella" että naimisiin mennään sitten ku siltä tuntuu ja siitä avoimesti keskustellaan kihlojen aikana.
Tämähän on tietysti minun oma tapani ajatella eikä kenenkään mielipiteet sitä muuta. Kuitenkin olen kiinnostunut toisten mielipiteistä.
Kihloihin voi mennä ilman, että tarkkaa päivää sovitaan. Kihloihin ei voi kuitenkaan mennä asenteella "mennään naimisiin sitten joskus JOS siltä tuntuu". Kihlaus on lupaus avioliitosta ihan lainkin mukaan, eli jos et ole varma että haluat miehen kanssa naimisiin, et ole kihloissa vaikka sinulla olisi sormus. Tämä ei ole mitään suppea kristittyä läpätystä, vaan ihan yksinkertaisesti ihmiset eivät voi keksiä sanoille jatkuvasti omia uusia merkityksiä, ainakaan, jos haluavat muiden ymmärtävän, mistä he puhuvat. Kihlaus=lupaus avioliitosta ja tämä EI ole mielipidekysymys.
Ymmärrän kuitenkin tavallaan pointtisi, mutta miksi sinun pitää mennä "kihloihin" jos kerran naimisiin menon suunitteleminen ahdistaa? Etkö voi odottaa niin kauan, että tiedät varmasti haluavasi naimisiin ja mennä silloin kihloihin? Mitä tuo "kihlaus" suhteessanne muuttaisi?
Kihlaus on kyllä lupaus avioliitosta ja itsekään en voi sietää näitä "sormustelijoita" jotka toimillaan vähentävät kihlauksen merkitystä. Mutta silti, en usko että mikään laki kihlausta määrittelee, eiköhän se ole ihan joku kirkon määritelmä tai jotain?
Itseasiassa kihlaus määritellään laissa.
"AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN
1 LUKU (16.4.1987/411)
Yleisiä säännöksiä
1 § (16.4.1987/411)
Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Avioliitto solmitaan vihkimisellä.
Ennen vihkimistä on selvitettävä, ettei avioliitolle ole esteitä."
Kihlauksia ei mitenkään valvota, enkö ole aivan varma siitä, onko sillä enää nykyään juridista merkitystä (esim. Kelan silmissä sillä kuitenkin on tietyissä tilanteissa väliä). Joka tapauksessa kihlaus on määritelty laissa hyvin selvästi.
Täsmällinen lupaus? Päivämäärää ei tarvitse olla tiedossa, mutta et voi luvata, että EHKÄ menet naimisiin riippuen miten tässä asiat kehkeytyy ja kuinka ihanaa on jatkossa jne. Miksi luvata jotakin josta ei ole kovinkaan varma? Sitähän voi tuolla periaatteella luvata mitä vaan. Lupaukset on yleensä tarkoitus pitää.
Jos ette tarkkaan ottaen lupaa mennä keskenään naimisiin, ette tarkkaan ottaen myöskään kihlaudu. Vaikka kutsuisitte sitä kihlaukseksi.
Mitäpä sitten kun joskus päätätte mennä naimisiin keskenänne? Silloinhan menisitte toisen kerran kihloihin? Eka kihlaus olisi "kihlaus ilman lupauksia" ja toinen kihlaus... Ostatteko taas sormukset ja pidätte kihlajaiset?
Harkinta-aika on ennen kihlausta ei kihlauksen ja avioliiton välissä.
Tuo on typerää...
Niin, miksei voisi mennä kihloihin lyömättä lukkoon päivämäärää??? Olen vähän miettiny tota samaa ja ajatellu kuinka ihanaa olisi olla kihloissa, vaikka käytännössähän se ei asioita miksikään muuta. Mielestäni on mahdollista mennä kihloihin lyömättä mitään päivämääriä kuitenkaan lukkoon, kunhan avioliitto on kuitenkin päämääränä.Kihlaushan on lupaus avioliitosta.
Itse en kyllä menisi kihloihin kahden vuoden seurustelun jälkeen, paitsi ellei poikaystäväni sitä välttämättä halua. Kaksi vuotta on kuitenkin minun mittakaavassa melko lyhyt aika... Mutta kukin tavallaan ja onnea teille! =)
aika pitkälti noin mene, mennään kihloihin ja lupaudutaan sitten joskus menemään naimisiin, eikä sillein että vuoden sisälle aika millon häät ym.
Sitähän minäkin ajattelin, koska tuntuisi niin nopealle heti kihlojen jälkeen suunnitella häitä. Tulen siis nauttimaan ajasta kihloissa täysin rinnoin ilman paineita, sanovat muut mitä sanoo.
Ja kaksi vuotta on sinäänsä jo pitkä aika, kun nykyajan 15 vuotiaat menevät kihloihin elämänsä aikana kymmeniä kertoja. Kihlat kun hankkivat heti viikon tai kuukauden päästä suhteen alkamisesta (tapauksia tiedän ihan liian monta!) Kiitoksia vastanneille!
"Pitäisi kihlat (suuret tai pienet oman maun mukaan) ja jos suhde pysyy pystyssä, ehkä kymmenen vuoden päästä olisi häät kun ikää ja varmuutta suhteelle on enemmän karttunut."
Eli kyse ei ollut vain siitä, ettei päivämäärää päätetä (mikä on ihan ok), vaan siitä, ettei kihlaus tuon lauseen mukaan kyllä ole mikään lupaus avioliitosta, vaan enemmänkin "lupaan HARKITA avioliittoa kanssasi"...
Eli kihloihin voi mennä varsin hyvin ilman, että päivämäärää sovitaan, mutta jos kihlaus on enemmänkin harkinta-aika (niin kuin alkuperäisen viesti antaa ymmärtää), niin se ei silloin ole kihlaus.
"ajatellu kuinka ihanaa olisi olla kihloissa" - ????
siinähän sulla kypsä motiivi kihlautumiseen.Kun sehän on niin ihanaa.
ja sinä sitten olet 17v?
Ei kai sen pitäisi tuntua nopealta? Jos on valmis lupaamaan niin luulisi olevan valmis menemään vaikka kuukauden päästä naimisiin tai aiemmin?
Miksi kiirehtiä kihloihinkaan?
Tottakai 15 -vuotiaat voi mennä kihloihin kymmeniä kertoja jos kaikki saa itse (muka) päättää mitä kihlaus merkitsee. (Mitäs sitä sitten ihmettelemään...) Eikä se (muka) merkitse lupausta avioliitosta. Ei sen tarvitse olla silloin mikään iso juttu. Kai 15 -vuotiaskin voi ajatella, että me mennään naimisiin sitten joskus jos satutaan oleen vielä yhdessä esim. 10 vuoden päästä ja siltä tuntuu. Tai sitten sen ei tarvitse liittyä mitenkään naimisiin menemiseen...
Jos kihlauksella olisi monta merkitystä niin eihän sitä tiedä koskaan mitä se missäkin tapauksessa merkitsee ja tarkoittaa. Teille se olisi "pienois avioliitto" joillekin jotain ihan muuta.
Halveksin syvästi kaltaisiasi ihmisiä. Jos mennään kihloihin ei se ole mikään esiavioliitto vaan lupaus että mennään naimisiin. Jos ei ole valmis naimisiin turha leikkiä perhettä menemällä kihloihin.
En ymmärrä halveksintaasi, jos ihminen haluaa elää liitossa, mutta avioliitossa ei vielä toistaiseksi. Kuten eräs sanoi, ei kihlojen yhteydessä tarvitse tarkkaa päivää häille päättää. Sitä mennään naimisiin sitten kuin siltä tuntuu. Jos menee kihloihin, miksi kiirehtiä häiden kanssa? Miksei voisi rauhassa totutella ensin avoliittoon ja halutessaan avioon, menee naimisiin.
Monet ihmiset haluavat elää liitossa jossa on sormukset merkkinä, mutta tuntevat avioliiton toistaiseksi liian "pelottavana" ajatuksena.
Toisekseen, kuka tässä on leikkimässä perhettä? Ei tässä leikistä ole kyse vaan rakkaudesta ja kihloista.
Jos jotkut olettavat, että jo vihkiraamatussa sanotaan säännöt millon kihlojen jälkeen pitäisi mennä naimisiin, jo on maailma. Tietääkseni tämä on nykyaikaa ja ihmiset tuntuvat tekevän miten itse haluavat. Minun tapauksessani se tarkoittaa nauttimista ajasta jolloin on kihloissa, eikä stressaamista häiden suunnittelusta (:
Minä taas en mitenkään ymmärrä miksi niitä kihloja tarvitaan (sormuksista puhumattakaan) jos avioliitto tuntuu "pelottavalta" jne. Eikö avoliitto ja seurustelu ole juuri se vaihe kun mietitään että "uskalletaanko naimisiin"??
Olen samaa mieltä siitä ettei päivämäärää tarvitse heti päättää, mutta toisaalta en käsitä miksi niitä sormuksia tarvitaan jos ei tuota olla ollenkaan mietitty.
Miksi antaa avioliittolupaus (eli kihlautua), jos avioliitto tuntuu pelottavalta? Miksi antaa lupaus, jota ei välttämättä aio koskaan lunastaa?
Ei hääpäivää tarvitse heti päättää, mutta tarkoitus on, että kun annetaan avioliittolupaus, niin se lupaus myös lunastetaan lähivuosina. Jos ei ole aikomustakaan avioitua lähiaikoina, niin miksi sitten pitää luvata, että avioituu? Avoliitossa voi elää ilman kihlaustakin. Ja sitoutunut voi (ja mielestäni pitääkin) olla ilman lupausta avioliitosta.
Ei voi mitään, mutta hölmöltä vaikuttaa, jos sovitaan, että mennään naimisiin, mutta sitten ei kuitenkaan olla oikeasti menossa naimisiin... Miksette menisi kihloihin vasta sitten, kun todella haluatte mennä naimisiin?
"Miksei voisi rauhassa totutella ensin avoliittoon".
Miksi kirjoitat avoliitosta? Kuten sanottu avoliitossa voi olla ihan hyvin ilman kihlausta.
En tiedä vihkiraamatusta, mutta avioliittolaissakin on kihlauksen määritelmä.
Johan on maailma jos kaikkien muidenkin sanojen merkityksen voi ihan itse kukin päättää...
"Halveksin syvästi..."
Ohhoh. Aika pienessä on sun syvän halveksuntasi raja :). Löytyyköhän lähipiiristä yhtään sellaista ihmistä, jota et halveksisi, jos kerta jo tällainen "synti" sen saa aikaiseksi.
Mielenkiintoista halveksuntaa. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Avioliitto on lupaus yhdessä olosta, kunnes kuolema erottaa. Silti ihmiset eroaa avioliitostakin! Miksei kihlat voisi olla pienimuotoinen, vähän vakavempi sitoutuminen ennen avioliittoa, vaikka olisi koko loppuelämän kihloissa? Ei minun mielestäni rakkaus ole siitä kiinni, millaisena tietoni lukee viranomaisten tietokoneilla, olenko avioliitossa vai avoliitossa.
Olin tuntenut mieheni noin 4 kuukautta kun meninne kihloihin ja emmekä todellakaan ole enää mitään teinejä..Vielä olemme yhtä onnellisia kuin vasta tavanneina.. :) Meilläkin oli sellainen periaate, että hääpäivää ei päätetä kihlauksen yhteydessä vaan mennään naimisiin kun siltä tuntuu..Ei minun mielestä tarvitse päättää hääpäivää samana päivänä kun menee kihloihin. Jos pitäisi mennä naimisiin vuoden päästä kun kihlautuu niin ihan sama sormustaako silloin jonkun kun kuitenkin hääpäivä on jo lyöty lukkoon..Silloin ei kerkeä nauttia kihloissa olosta yhtään kun häät pukkaa jo päälle..
Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta avioliittoon mennään kun on valmis siihen..Ei siinä ole aika rajaa, että milloin mennään naimisiin..
vaikka sanoit "ei olla teinejä" - siltä se silti kuullostaa.
Kihlaus on sitä, että on lupauduttu mennä naimisiin. Ei tarvi välttämättä sormuksia eikä muuta. Mulle ei ainakaan kihlaus merkitse muuta joten ei mun tarvi mistään "kihlausajasta" nautiskella (eikä ole vielä stressiä häiden järjestelystä). Mä (ja mies) halusin naimisiin ja oli puhetta miehen kanssa vain naimisiin menosta ei kihloista. Vaikka tiedossa tietysti oli, että kun asiasta oli päätetty olimme kihlautuneet. Mutta en ajatellut sitä vaan naimisiin menoa. Ja en kai olisi luvannut mennä avomieheni kanssa naimisiin jos en olisi valmis menemään naimisiin hänen kanssaan. Hääpäivää ei ihan heti sovittu, pitää säästää rahaa häihin ja miettiä missä häät pidetään yms. Vuosi on jo tiedossa (ei ihan 100% varmuudella lyöty lukkoon, kun tuo rahoituspuoli on vielä mietinnässä).
Mulle siis on ainakin itsestäänselvyys, että kun kihloihin on menty niin naimisiin ollaan menossa. Eikä mieskään ennen halunnut kihloihin ennen kun tiesi haluavansa kanssani naimisiin.
eiköhän kukin taaplaa tyylillään!!?????
8 kuukauden seurustelun jälkeen. Hääpäivän päivämäärää ei päätetty,mutta asia on ajankohtainen 1-2vuoden sisällä.
Minä olen sitä mieltä,että pitää olla varma halustaan avioliittoon kyseisen henkilön kanssa,ennenkuin mennään kihloihin. Kun siis kihlaus on lupaus avioliitosta.
Kelle haluat näyttää sitoutumisesi?
Mun mielestä avoliitossa ollaan jo sitouduttu (avoliitossa voi olla olematta kihloissa ja kihlaus ei siis ole sama asia kuin avoliitto, joten en teidä miten se tähän liittyy, että moni elää Suomessa avoliitossa eikä kiirehdi naimisiin?). Jos ei aio mennä tai halua vielä luvata naimisiin menoa ei voi mennä kihloihin. Koska kihlaus on lupaus naimisiin menosta. Jos haluatte esim. muille näyttää olevanne varattu, voitte tietysti ostaa sormukset, mutta kihlaus se ei ole.
Avioliitto on virallinen, joten minusta se on vakavampi ja isompi asia kuin kihlaus. Varsinkin jos kihlaus ei ole edes lupaus avioliitosta.
kihloihin mennään juuri sen takia että luvataan toisillemme mennä naimisiin. ei välttämättä heti ensi kesänä mutta tulevaisuudessa kuitenkin. nykypäivänä se kyllä tahtoo olla sellasta että mennään huvikseen kihloihin parin kuukauden seurustelun jälkeen vailla ajatustakaan naimisiinmenosta.
me mentiin kihloihin eikä päätetty hääpäivästä sen tarkemmin kuin että ne pidetään viiden vuoden sisään. kihloihin mentiin viime vuoden lopulla eikä häitä siis ole luvassa tänä kesänä. ollaan kuitenkin sen verran nuoria (minä 21, mies 23) ettei tässä mikään kiire ole. kihloihin halusimme mennä koska rakastamme toisiamme ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta ja näin halusimme tavallaan "virallistaa" asian.
Mitäs se nuoruus tähän liittyy (ja kiire)? Miksi nuorena ei voisi mennä naimisiin? Kun nuorena voi jo mennä kihloihin ja luvata siis mennä naimisiin?
Vai lupasitteko mennä viiden vuoden sisään mentaliteetilla, että jos olette silloin vielä yhdessä?
Riittääkö kihlaukseen vain jonkinnäköinen ajatus naimisiin menosta?