Tää on taas tätä, kuten joka kuukausi. Odotetaan, jännäillään ja harjoitetaan itsetutkiskelua. Kuukausi toisensa jälkeen osoittautuneet vain menkkaoireiksi, mikä ihme tekeekään sen, että pieni toivonkipinä saa kuitenkin vallattua koko mielen...!!?!
Yhtälailla raskaus- kuin menkkaoireinakin:
-viluisuus (ulkona on kylmä ja konttorissa vetää)
-tukkoisuus ja flunssainen olo (todellisuudessa toinen vko kun olen kipeänä ja tuskin raskauteen kuuluu kuume, kurkkukipu jne)
-orastavaa hiivatulehdusta (liekö ihmeellistä kun olen antibioottikuurilla?)
-vatsan nippailut (kuten aina ennen menkkoja, olevinaan joka kerta vähän "eri tavalla")
-rintojen aristus (ilmankos, kun niitä kokoajan runnoo ja kokeilee!)
-lämmöt koholla (flunssan piikkiin tämäkin)
-lievääkin lievempi pahoinvointi (niin paljon limaa joka rööri täynnä, ettei ihmeellistä tämäkään)
Tässähän näitä. Kuten aina, on selvää että menkkaoireitahan nämä pääasiassa ovat tai ovat ainakin tähän asti niiksi osoittautuneet. Ja vaikka kuinka asennoituu siten, että menkat sieltä tulee eikä tärppiä varmasti ole käynyt (miksi niin hyvä tuuri olisi, kun tässä on jo 1,5 vuotta tahkottu tuloksetta). Yritän rauhottaa mieleni ja odottaa kärsivällisesti, ehkä jonain kauniina päivänä havahdun huomaamaan, että nämä oireet johtuvatkin joskus oikeasti raskaudesta.
Luulenpa, etten ole ainoa joka "oireiden" kanssa painii kuukausittain. Miten teidän muiden hermo kestää? Ei auta vaikka yrittäisi "unohtaa" koko homman. Aina kroppa antaa osviitaa itsestään ja sitten mielikuvitus lähteekin liikkeelle...
Yhtälailla raskaus- kuin menkkaoireinakin:
-viluisuus (ulkona on kylmä ja konttorissa vetää)
-tukkoisuus ja flunssainen olo (todellisuudessa toinen vko kun olen kipeänä ja tuskin raskauteen kuuluu kuume, kurkkukipu jne)
-orastavaa hiivatulehdusta (liekö ihmeellistä kun olen antibioottikuurilla?)
-vatsan nippailut (kuten aina ennen menkkoja, olevinaan joka kerta vähän "eri tavalla")
-rintojen aristus (ilmankos, kun niitä kokoajan runnoo ja kokeilee!)
-lämmöt koholla (flunssan piikkiin tämäkin)
-lievääkin lievempi pahoinvointi (niin paljon limaa joka rööri täynnä, ettei ihmeellistä tämäkään)
Tässähän näitä. Kuten aina, on selvää että menkkaoireitahan nämä pääasiassa ovat tai ovat ainakin tähän asti niiksi osoittautuneet. Ja vaikka kuinka asennoituu siten, että menkat sieltä tulee eikä tärppiä varmasti ole käynyt (miksi niin hyvä tuuri olisi, kun tässä on jo 1,5 vuotta tahkottu tuloksetta). Yritän rauhottaa mieleni ja odottaa kärsivällisesti, ehkä jonain kauniina päivänä havahdun huomaamaan, että nämä oireet johtuvatkin joskus oikeasti raskaudesta.
Luulenpa, etten ole ainoa joka "oireiden" kanssa painii kuukausittain. Miten teidän muiden hermo kestää? Ei auta vaikka yrittäisi "unohtaa" koko homman. Aina kroppa antaa osviitaa itsestään ja sitten mielikuvitus lähteekin liikkeelle...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen kääntänyt tietoisesti asian niin päin, että aina kun tulee jokin oire, esim. rintaan koskee ajattelen, että ne on vaan menkkaoireita tai hormoneista johtuvia normaaleja oireita. Se vähän helpottaa kuvittelua. Ja olen alkanut ajatella, ettei se raskaus välttämättä edes oireile, ennenkuin menkat alkaisivat, joten on turha tarkastella oireita.
Tämä on jonkin verran helpottanut itsäni. Piinaviikot ovat juuri meneillään ja olen päättänyt, että tästä kierrosta ei tärpännyt (tietenkin salaa toivon, että tärppäsi ;-)
...sillä vaikka kuinka hokee itselleen ettei kannata jokaisesta "oireesta" ajatella muuta kuin että menkathan ne taas ovat tulollaan, niin kuitenkin joka kuukausi ajattelen että jospa kuitenkin... olen huomannut omalla kohdallani sen että sitä välillä ikäänkuin "tekee" itselleen oireita... omalla kohdallani vielä stressiä lisää se että joudun syömään Teroluteja jolloinka olen kaiken aikaa tietoinen mikä kierron päivä on meneillään... voisi olla helpompaa jos ei tarvitsisi ajatella ollenkaan kiertopäiviä, antaisi mennä vaan omalla painollaan... en tiedä... lisää stressiä asiaan tekee vielä se että kaikki ympärillä tuntuvat tulevan helposti raskaiksi...
...jotenkin yritän sulkea ajatukset niin etten ajattelisi koko asiaa, ainakaan joka päivä. Muuten ajatusten sulkeminen on onnistunut kohtalaisesti, paitsi ennen menkkoja ja pari ensim. vuotopäivää on raskaita, sitä V... määrää ei pysty sanoin kuvailemaan.
Jos jonkinmoisia "oireita" on ollut (siis kuviteltuja) yritän ajatella että liittyy kuukautisiin, kuten ne on aina liittynytkin.
Eipä auta muu kun elää päviä kerrallaan ja toivoa parasta.
Meidän ystäväpiirissä kaikki tuntuu tulevan raskaaksi jo pelkästä ajatuksesta, sellaisille ihmiselle on vaikea puhua lapsettomuudesta. Olemme yrittäneet lasta 1 ½ vuotta
...ymmärtää miten toisille ihmisille asiat ovat helpompia, kun itsellä on mahdollisimman hankalaa... meillä yritystä takana vuosi ja joka kuukausi pettymys on niin suuri ettei sanoin voi kuvailla... kaverini kehtasi sanoa minulle juuri eräänä paivänä että ettehän te vielä niin kauaa oo yrittäny ja että onhan sitä sitten kaikenlaisia keinoja jos ei muuten onnistu... pitäisikö tuollaisten puheiden lohduttaa??? varsinkin kun niiden puhujalla on yksi lapsi ja toinen tulossa... puheet nostivat itselläni ainakin vihat pintaan ja päätin että sille ihmiselle en enää kovin paljoa omasta tuskastani puhu...
Ihanaa lukea, että teitä myötäeläjiä on! =) Itselläni tosiaan on reilusti pettymyksen täyteisiä kuukausia takana, joten vaikka tässä vaiheessa alkaa jo "hautaamaan" vauvahaaveitaan, ei silti voi olla miettimättä. Onneksi nyt on muutama kuukausi jo mennyt niin etten ole edes kiertopäivistä tietoinen ennen kuin vasta pari päivää ennen oletettuja menkkoja. Joskus täytyy kuitenkin varmistaa, että tietää pitää tykötarpeita mukana.
Minun piti mennä alustaviin tutkimuksiin tammikuun alusta, mutta jänistin. Jotenkin luonto ei vaan anna periksi, sitä ei ymmärrä että tutkimukset voisivat vain auttaa asiaa, ainakin saamaan mielenrauhan. Ei vaan tuntunut vielä oikealta ajankohdalta, en ole valmis.
Tuntuu tosiaan, että toiset sikiää helposti ja vähän väliä saa kaveriporukassa tai lähipiirissä kuulla vauvauutisia. Miehelläni on lapsi edellisestä liitosta, joka napsahti kertalaakista (hetken mielijohteesta), arvatkaa vaan miltä tuntuu kun minun kanssani ei mikään sitten onnistukaan.
Tänään kp 27/26-28 eli myöhässä ei todellakaan vielä olla. Kaiken lisäksi hiivatulehdus päällä joten sekin oireilee. Hohhoijaa, taitaa olla aikaa taas herätä todellisuuteen ja tajuta, ettei tässäkään kuussa voi tärpätä.
Tsemppiä kaikille!! Eiköhän meitä joskus se onni potkaise kuitenkin. =)
...sen tietää kun on valmis menemään lääkäriin, eikä väkisin "kannata" mennä. Sekin on oma prosessinsa. Mieheni kanssa suunnittelimme viime kesänä, että elokuussa menemme kääkärille, mutta menimme vasta marraskuussa. Vasta silloin alkoi tuntuumaan että nyt on valmis, oli se lopputulos mikä tahansa. Mitää "vikaa" ei kummastakaan löytynyt, meille on nyt tehty kolme inseminaatiota. Viimeisin tehtiin tänään, eli kaksi viikkota taas odotusta.
"Täytyy toivoa parasta ja pelätä pahinta!"
Tsemppiä kaikille :)