Alla nimimerkin "adoptiota kirjoittama juttu 20 syytä vastustaa suomalaista adoptiota" ja joka kohdan alla omat kommentini niihin
SYITÄ VASTUSTAA SUOMALAISTA ADOPTIOTA:
1. Biovanhemmat eivät ole aina luovuttaneet lastaan vapaaehtoisesti. Tästä on thaimaalainen esimerkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000011539009 Kotimainen esimerkki löytyy kirjasta Vastasyntyneen lapsen luovutus adoptioon : äitien kokemuksia saamastaan tuesta, joka on Jyväskylän AMK:n opinnäytetyö.
1. Monet adoptiolapset ovat löytölapsia, jo aiemmin huostaan otettuja ja sijaisperheissä tai lastenkodeissa asuvia. Tämä ruotsalainen tapaus on ikävä poikkeus.
2. Adoptiohakijoiden psyykkistä terveyttä ja voimavaroja ei arvioida. Meillä olisi käytössä psykologiset arviointimeneltelmät ja ammattitaitoisia henkilöitä tämän tekemiseen, mutta adoptiohakijöiden kyvykkyyden arvioi vain yksi sosiaalityöntekijä ja kansainvälisen adoption yhteydessä vielä muodollisesti papereiden perusteella adoptiolautakunta.
2.Heti kun biologista lasta yrittävät käyvät läpi saman testin…Adoptioneuvonnassa arvioivat nimenomaan tulevien vanhempien voimavaroja ja kykyä huolehtia lapsesta jolla on rankka tausta.
3. Adoptiokuraattori on adoptioäiti. Hän ei siis ole puolueeton ammattilainen. Adoptiolapsilla ja -nuorilla sekä adoptoiduilla aikuisilla pitäisi olla kuulijana ihminen, joka ei ole adoptiovanhempi.
3. Onko bioäiti sitten ”puolueeton”? Vai pitäisikö olla lapseton? Mies? Adoptiokuraattorin puhelimeen vastaa myös terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri Sanna Mäkipää. Mäkipää on perehtynyt adoptioasioihin sekä vapaaehtoistyön että oman adoptioaiheisen tutkimuksensa puitteissa. Hän on viiden lapsen äiti, joista kaksi nuorimmaista ovat adoptoituja.
4. Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.
4. Makuasia mielestäni. tuskin mikään syy vastustaa adoptiota?
5. Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.
5. Vanhempien oma kyky puhua ko. kieltä voi olla rajallinen. Suurin osa Suomeen adoptioitavista lapsista ovat alle 3 vuotiaita ja heillä on täysi homma opetella suomea/ruotsia ilman että tarttisi laittaa thaikielen kurssille…Jos myöhemmin lapsi itse haluaa on eri asia
6. Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.
6. Jos…? saattavat…? Kuulostaa tekstin kirjoittajan omilta (turhilta?) peloilta…
7. Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.
7. …bla bla bla…Kts kohtaa 6…
8. Adoptiotahot Suomessa eivät ole ottaneet kantaa esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikkaa vastaan. Hakemalla yli sata tyttöä vuodessa Kiinasta, he pikemmin antavat toiminnalle hiljaisen siunauksensa.
8. Sinäänsä ihan ok pointti
9. Adoption yhteydessä maksetaan lastenkodeille ns. hoitokuluja. Nämä kulut maksetaan yleensä käteisenä rahana lastenkodin työntekijälle. Adoptiotahot tuskin ovat selvillä siitä, mihin nämä rahat tosellisuudessa menevät.
9. Oletko sinä sitten selvillä siitä mihin rahat menevät vai heitätätkö perättömiä juttuja ja kysymysmerkkejä ilmaan selvittämättä asioiden laitaa?
10. Kotimaassa lapsen adoptioon antamista harkitseville äideille ei anneta kunnollista adoptioneuvontaa, eikä heitä tueta lapsen pitämisessä. Biologisten vanhempien adoptioneuvontaan ei ole edes kunnollisia ohjeita. Joissakin tapauksissa bioäiti on suostuteltu luopumaan lapsestaan vastoin tahtoaan. Biologisista vanhemmista laaditut asiakirjat adoptioarkistoissa ovat osoittuneet asenteellisiksi ja puutteellisiksi.
10.Puhutko ykskaks kotimaisesta adoptiosta? Sekavaa tekstiä ilman päätä eikä häntää?
11. Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.
11.Pitää olla sosiaalityöntekijä…eikä se ole erityinen koulutus? entäs muualla lastensuojelussa? Onko se vähäpätöisempää?
12. Adoptoiduille lapsille, nuorille ja aikuisille, adoptioperheille ja bioperheille ei ole Suomessa edes kohtuullisia jälkipalveluita.
12. Kehitteillä, ensimmäiset adoptiolapset alkavat vasta olemaan aikuisia joten kysyntä on aika uutta. Ainakin PeLalla on.
13. Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.
13.Viime kädessä adoptiomaa päättää keille lapsen myöntävät. Suositeltu suurin ikäero vanhemman ja lapsen välillä on 40.
14. Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.
14.Totta. Monella ikä painaa eikä haluaisi jättää mitään keinoa käyttämättä toivossa saada lapsi. Adoptioprosessi on hidas ja houkutus voi olla suuri käynnistää sitä varkain, ennen kuin kaikki on yritetty lapsettomuushoidoissa.
15. Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.
15. Adoptio ei pidäkään olla ensisijaisesti hyväntekeväisyyttä vaan se että vanhemman halu tulla vanhemmaksi ja lapsen tarve saada perhe kohtaavat. Tämä on myös merkki siitä että perhe on arvoinut voimavaransa, kts kohta 2. Mitä vanhempi ja enemmän erityshoitoa vaativa lapsi, sen enemmän voimavaroja pitää olla vanhemmilla.
16. On tiedossa tapauksia, joissa suomalaiset adoptiovanhemmat ovat laiminlyöneet yhteydenpidon ulkomaiseen tai kotimaiseen biovanhempaan, vaikka sitä on painotettu adoption yhteydessä.
16. Ikävä kuulla näistä ”tapauksista”. Kuitenkin lienee poikkeus joka vahvistaa säännön?
17. Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.
17. On kohtelijasta tuoda lahjoja ja adoptiovanhemmat ovat hyvin kiitollisia. Kuitenkin vedät aika pitkällevieviä päätöksiä. Veikkaan että mahdolliset voitelurahat (ei ollenkaan kuitenkaan tapana kaikissa maissa) päätyvät virkailijoiden omiin taskuihin eikä suinkaan köyhille biovanhemmille…
18. Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.
18. Ohhoh mitä peetä. On meitä tavallisia duunareita, jotka olemme säästäneet koko odotusajan jotta rahat riittäisivät kustannusten (ei siis voitelurahoja!!!)peittämiseen. Hyvä että nämä ”korkealla” olevat henkilöt levittävät positiivisia asenteita, on vain aivan liian paljon negatiivisia ja rasismiakin Suomessa.
19. Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.
19.Joo, siksi Kelan adoptiotuki vähän tasoittaa tietä. Mutta jos oikein kovasti jotain haluaa siihen löytää keinot (kts kohta 18). Toiset säästävät, toiset ottavat lainaa. Pitää kuitenkin sen verran jäädä palkasta että jatkossa on varaa lasta elättää.
20. Adoptoitujen ongelmia vähätellään. Adoptiovanhemmat haluavat usein pitää ongelmat piilossa. Adoptoitujen ongelmien syyksi väitetään usein myös ennen adoptiota tapahtuneita asioita tai "huonoja geenejä"! Onneksi muutamia tarinoita on päässyt julkisuuteen. Tässä niistä yksi: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-02-04/ajan kohtaista/kove
20. Minusta niitä ei vähätellä mitenkään. Tosiasia on kuitenkin se, että adoptiovanhempi on paljon herkempi hakemaan apua lapselleen kuin biovanhempi. Näin ollen ”ongelmallisia” adoptiolapsia on suhteessa enemmän kuin biolapsia. Adoptiolapsi saattaa ehkä myös syyttää adoptiota ja vanhemmansa kaikki elämänsä vaikeuksista. Kuitenkin myös biovanhempiensa luona eläneet lapset kohtaavat joskus vaikeuksia, niin henkisiä kuin muunlaisia.
21. Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.
21. Ja tämä lausunto perustuu mihin?
Kyllä nämä syyt tuntunvat olevat osaksi keksimällä keksittyjä. Osassa on perää mutta muistettava on että suurimmalla osalla lapsista ei kuitnkaan olisi kovin kummoiset oltavat kotimaassaan.
Suomessa uskon kuitenkin että suurin osa ovat todella toivottuja ja odotettuja ja saavat vanhemmat jotka rakastavat heitä syvästi, ja jotka ovat halukkaat tekemään kaikkensa että lapsi saa hyvän elämän.
SYITÄ VASTUSTAA SUOMALAISTA ADOPTIOTA:
1. Biovanhemmat eivät ole aina luovuttaneet lastaan vapaaehtoisesti. Tästä on thaimaalainen esimerkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000011539009 Kotimainen esimerkki löytyy kirjasta Vastasyntyneen lapsen luovutus adoptioon : äitien kokemuksia saamastaan tuesta, joka on Jyväskylän AMK:n opinnäytetyö.
1. Monet adoptiolapset ovat löytölapsia, jo aiemmin huostaan otettuja ja sijaisperheissä tai lastenkodeissa asuvia. Tämä ruotsalainen tapaus on ikävä poikkeus.
2. Adoptiohakijoiden psyykkistä terveyttä ja voimavaroja ei arvioida. Meillä olisi käytössä psykologiset arviointimeneltelmät ja ammattitaitoisia henkilöitä tämän tekemiseen, mutta adoptiohakijöiden kyvykkyyden arvioi vain yksi sosiaalityöntekijä ja kansainvälisen adoption yhteydessä vielä muodollisesti papereiden perusteella adoptiolautakunta.
2.Heti kun biologista lasta yrittävät käyvät läpi saman testin…Adoptioneuvonnassa arvioivat nimenomaan tulevien vanhempien voimavaroja ja kykyä huolehtia lapsesta jolla on rankka tausta.
3. Adoptiokuraattori on adoptioäiti. Hän ei siis ole puolueeton ammattilainen. Adoptiolapsilla ja -nuorilla sekä adoptoiduilla aikuisilla pitäisi olla kuulijana ihminen, joka ei ole adoptiovanhempi.
3. Onko bioäiti sitten ”puolueeton”? Vai pitäisikö olla lapseton? Mies? Adoptiokuraattorin puhelimeen vastaa myös terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri Sanna Mäkipää. Mäkipää on perehtynyt adoptioasioihin sekä vapaaehtoistyön että oman adoptioaiheisen tutkimuksensa puitteissa. Hän on viiden lapsen äiti, joista kaksi nuorimmaista ovat adoptoituja.
4. Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.
4. Makuasia mielestäni. tuskin mikään syy vastustaa adoptiota?
5. Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.
5. Vanhempien oma kyky puhua ko. kieltä voi olla rajallinen. Suurin osa Suomeen adoptioitavista lapsista ovat alle 3 vuotiaita ja heillä on täysi homma opetella suomea/ruotsia ilman että tarttisi laittaa thaikielen kurssille…Jos myöhemmin lapsi itse haluaa on eri asia
6. Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.
6. Jos…? saattavat…? Kuulostaa tekstin kirjoittajan omilta (turhilta?) peloilta…
7. Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.
7. …bla bla bla…Kts kohtaa 6…
8. Adoptiotahot Suomessa eivät ole ottaneet kantaa esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikkaa vastaan. Hakemalla yli sata tyttöä vuodessa Kiinasta, he pikemmin antavat toiminnalle hiljaisen siunauksensa.
8. Sinäänsä ihan ok pointti
9. Adoption yhteydessä maksetaan lastenkodeille ns. hoitokuluja. Nämä kulut maksetaan yleensä käteisenä rahana lastenkodin työntekijälle. Adoptiotahot tuskin ovat selvillä siitä, mihin nämä rahat tosellisuudessa menevät.
9. Oletko sinä sitten selvillä siitä mihin rahat menevät vai heitätätkö perättömiä juttuja ja kysymysmerkkejä ilmaan selvittämättä asioiden laitaa?
10. Kotimaassa lapsen adoptioon antamista harkitseville äideille ei anneta kunnollista adoptioneuvontaa, eikä heitä tueta lapsen pitämisessä. Biologisten vanhempien adoptioneuvontaan ei ole edes kunnollisia ohjeita. Joissakin tapauksissa bioäiti on suostuteltu luopumaan lapsestaan vastoin tahtoaan. Biologisista vanhemmista laaditut asiakirjat adoptioarkistoissa ovat osoittuneet asenteellisiksi ja puutteellisiksi.
10.Puhutko ykskaks kotimaisesta adoptiosta? Sekavaa tekstiä ilman päätä eikä häntää?
11. Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.
11.Pitää olla sosiaalityöntekijä…eikä se ole erityinen koulutus? entäs muualla lastensuojelussa? Onko se vähäpätöisempää?
12. Adoptoiduille lapsille, nuorille ja aikuisille, adoptioperheille ja bioperheille ei ole Suomessa edes kohtuullisia jälkipalveluita.
12. Kehitteillä, ensimmäiset adoptiolapset alkavat vasta olemaan aikuisia joten kysyntä on aika uutta. Ainakin PeLalla on.
13. Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.
13.Viime kädessä adoptiomaa päättää keille lapsen myöntävät. Suositeltu suurin ikäero vanhemman ja lapsen välillä on 40.
14. Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.
14.Totta. Monella ikä painaa eikä haluaisi jättää mitään keinoa käyttämättä toivossa saada lapsi. Adoptioprosessi on hidas ja houkutus voi olla suuri käynnistää sitä varkain, ennen kuin kaikki on yritetty lapsettomuushoidoissa.
15. Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.
15. Adoptio ei pidäkään olla ensisijaisesti hyväntekeväisyyttä vaan se että vanhemman halu tulla vanhemmaksi ja lapsen tarve saada perhe kohtaavat. Tämä on myös merkki siitä että perhe on arvoinut voimavaransa, kts kohta 2. Mitä vanhempi ja enemmän erityshoitoa vaativa lapsi, sen enemmän voimavaroja pitää olla vanhemmilla.
16. On tiedossa tapauksia, joissa suomalaiset adoptiovanhemmat ovat laiminlyöneet yhteydenpidon ulkomaiseen tai kotimaiseen biovanhempaan, vaikka sitä on painotettu adoption yhteydessä.
16. Ikävä kuulla näistä ”tapauksista”. Kuitenkin lienee poikkeus joka vahvistaa säännön?
17. Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.
17. On kohtelijasta tuoda lahjoja ja adoptiovanhemmat ovat hyvin kiitollisia. Kuitenkin vedät aika pitkällevieviä päätöksiä. Veikkaan että mahdolliset voitelurahat (ei ollenkaan kuitenkaan tapana kaikissa maissa) päätyvät virkailijoiden omiin taskuihin eikä suinkaan köyhille biovanhemmille…
18. Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.
18. Ohhoh mitä peetä. On meitä tavallisia duunareita, jotka olemme säästäneet koko odotusajan jotta rahat riittäisivät kustannusten (ei siis voitelurahoja!!!)peittämiseen. Hyvä että nämä ”korkealla” olevat henkilöt levittävät positiivisia asenteita, on vain aivan liian paljon negatiivisia ja rasismiakin Suomessa.
19. Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.
19.Joo, siksi Kelan adoptiotuki vähän tasoittaa tietä. Mutta jos oikein kovasti jotain haluaa siihen löytää keinot (kts kohta 18). Toiset säästävät, toiset ottavat lainaa. Pitää kuitenkin sen verran jäädä palkasta että jatkossa on varaa lasta elättää.
20. Adoptoitujen ongelmia vähätellään. Adoptiovanhemmat haluavat usein pitää ongelmat piilossa. Adoptoitujen ongelmien syyksi väitetään usein myös ennen adoptiota tapahtuneita asioita tai "huonoja geenejä"! Onneksi muutamia tarinoita on päässyt julkisuuteen. Tässä niistä yksi: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-02-04/ajan kohtaista/kove
20. Minusta niitä ei vähätellä mitenkään. Tosiasia on kuitenkin se, että adoptiovanhempi on paljon herkempi hakemaan apua lapselleen kuin biovanhempi. Näin ollen ”ongelmallisia” adoptiolapsia on suhteessa enemmän kuin biolapsia. Adoptiolapsi saattaa ehkä myös syyttää adoptiota ja vanhemmansa kaikki elämänsä vaikeuksista. Kuitenkin myös biovanhempiensa luona eläneet lapset kohtaavat joskus vaikeuksia, niin henkisiä kuin muunlaisia.
21. Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.
21. Ja tämä lausunto perustuu mihin?
Kyllä nämä syyt tuntunvat olevat osaksi keksimällä keksittyjä. Osassa on perää mutta muistettava on että suurimmalla osalla lapsista ei kuitnkaan olisi kovin kummoiset oltavat kotimaassaan.
Suomessa uskon kuitenkin että suurin osa ovat todella toivottuja ja odotettuja ja saavat vanhemmat jotka rakastavat heitä syvästi, ja jotka ovat halukkaat tekemään kaikkensa että lapsi saa hyvän elämän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitikö tätä varten aloittaa uusi keskustelu? Miksi et vastannut suoraan ko. keskusteluun, joka on tuossa aika lähellä alempana. Taisit haluta huomiota ;)
jep. toivoin että viestin alkuperäinen kirjoittaja lukisi sen.
On turha saivarrella viestiketjun katkaisemisesta, molemmat sijaitsevat samalla ruudulla lähekkäin. Kaikesta ihmiset jaksavatkin napista...
Lisäkommentti yhteen keskustelun osa-alueeseen:
14. Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.
14.Totta. Monella ikä painaa eikä haluaisi jättää mitään keinoa käyttämättä toivossa saada lapsi. Adoptioprosessi on hidas ja houkutus voi olla suuri käynnistää sitä varkain, ennen kuin kaikki on yritetty lapsettomuushoidoissa.
----
Ei ole totta.
Adoptio ei ole mikään varavaihtoehto. Jos keskustelun aloittanut taho olisi kokenut lapsettomuuden, hänkin ymmärtäisi, että vaikka lapsettomuushoitoja usein kokeillaan ennen adoptioon ryhtymistä ja jopa niiden aikana, toive saada lapsi on koko ajan sama. Ne ihmiset, jotka eivät oikeasti halua saada adoptiolasta, eivät mene adoptiojonoon. Sen sijaan ne, jotka haluavat lapsen, saattavat yrittää tätä kaikin keinoin erilaisista syistä, joita yllä jo mainittiinkin. Tämä johtuu siitä, että he haluavat LAPSEN, eivät siis erityisesti biologista lasta.
Ehkäisyn käyttämisen vaatimus lisäksi vaihtelee riippuen eri sosiaalityöntekijöiden näkemyksistä. Saatetaan esim. sanoa että se on toivottavaa, tai että adoptioneuvonta täytyy keskeyttää hedelmöityshoitojen ajaksi. Ei kuitenkaan ole laitonta tehdä asioita oman harkinnan mukaan, eikä kukaan vahingoitu vaikka joku jonossa onnistuisikin tulemaan raskaaksi.
Käytännössä adoptio ja hedelmöityshoidot ovat toisistaan melkoisesti poikkeavia asioita. Itse en molemmat läpikäyneenä ole kokenut, että niissä olisi ollut paljoakaan "samaa", joten en myöskään ymmärrä, miksi niitä ei saisi tehdä yhtä aikaa. Lapsettomuuden suru on ainakin minulle jotain, mikä ei rajoitu lapsen geneettiseen alkuperään. Biologisen lapsen adoptioneuvonnan aikana saavat hakijat luonnollisesti putoavat pois adoptiojonosta. Harvoinpa näiden pitkien odotusaikojen aikana käy niin, että lapsi olisi tulossa kummallakin tavalla täysin samanaikaisesti, ja jos näin käy, niin adoptoitavalle lapselle löytyy varmasti samasta jonosta vanhemmat. Adoptioon annettaville lapsille harkitaan aina useampia vaihtoehtoisia perheitä, joista sopivin saa lapsen.
Mielestäni on turha syyllistää ihmisiä siitä, että he haluavat perustaa perheen. Emme me pahuuttamme lapsia halua. Pahaa mieltä riittää varmasti muutenkin odotusprosessin ajaksi, eivätkä adoptiot vähene siitä että niitä täällä vastustetaan. On niin helppoa arvostella toisia näiden valinnoista, mutta niinhän usein tehdään silloin, kun haetaan syntipukkeja eikä itse olla jouduttu samaan tilanteeseen.