Mietin tässä sellaista asiaa kun olen lukenut täältä että jotkut ovat "parantuneet" homoseksuaalisuudesta mutta toiset homoseksuaalit ovat hyväksyneet seksuaalisen suuntautumisen ja elävät silti uskossa eivätkä pidä sitä syntinä.
Miten tämän voi selittää?
Jotenkin ristiriitaista...
Miten tämän voi selittää?
Jotenkin ristiriitaista...
Vastaukset 5
Vanhimmat
kysymyksiin hän ei enää etsisi vastausta. Usko on henkilökohtainen asia. Näin se on nähtävä.
Ei kukaan ole "parantunut" homoudesta, sillä homous ei ole sairaus - joten ei siitä parannuta :)
Ei seksuaalinen suuntautuminen muutu (homo,hetero,bi). Kukaan ei ole siis muuttunut homosta heteroksi, eikä heterosta homoksi.
Yleensä nämä "parannustaan" julistavat ovat olleet joko biseksuaaleja, tai sitten he vain tukahduttavat omaa homouttaan, kuten esim. aslanilaiset opettavat tukahduttamaan homoutta, koska heidänkään mielestä homous ei ihmisestä heteroudeksi muutu.
Tästä asiasta on paljon tieteellisiä tutkimuksia - ei kylläkään Suomessa tehtyjä. Ei siinä ole mitään ristiriitaa olemassa, kun todella ei ihmisen seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua toisesta toiseksi.
Jokaisella ihmisellä kuitenkin koko elämän ajan muuttuu seksuaalinen identiteetti - aina johonkin suuntaan tapahtuu kivaa positiivista muutosta ja kasvua - joillakin aina välillä tapahtuu myös reggressiota.
Seksuaalinen identiteetti ja sen muutokset ovat kuitenkin aivan toinen asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, jossa ei muutoksia tapahdu.
Hyviä pointteja :)
Mietin vain tuota viimeisintä:
"Seksuaalinen identiteetti ja sen muutokset ovat kuitenkin aivan toinen asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, jossa ei muutoksia tapahdu."
Kun hmm esim. jotkut saattavat tajuta olevansa homoja tai lesboja tai biseksuaaleja vasta monen kymmenen avioliittovuoden jälkeen.Ja varsinkin nuorella iällä seksuaalinen suuntautuminen saattaa jonkin verran vaihdella.Tai onhan vastaavasti myös käynyt niin joku joka on koko ikänsä luullut olevansa lesbo niin rakastuukin mieheen.Tai kyllähän näitäkin tapahtuu.
Kyllä, juuri siten tapahtuu :)
On tyypillistä, että homo/lesbo tai bi-ihminen on nuoruudestaan lähtien, monista syistä, kaikin tavoin joutunut ja pyrkinyt tiedostamattaankin omaksumaan itselleen hetero identiteetin. Tällöin hänen seksuaalinen suuntautumisensa ja seksuaalinen identiteettinsä ovat vakavasti ristiriidassa. Silloin ihminen on sisäisesti tasapainottomassa tilassa, ja sille tilalle on ihan psykiatrispsykologisia nimejäkin.
Sitten, useasti, vasta aikuisiässä (kun niitä lapsia jo on ja aviopuoliso jne.) tämä ihminen uskaltautuu prosessoida ja kohdata oma todellinen seksuaalinen suuntautumisensa. Silloin hänen "valveellinen" heteroidentiteettinsä alkaa rapistua, ja hän uskaltautuu kohtaamaan oman homoutensa/lesboutensa. Tällöin pikku hiljaa hänen seksuaalinen identiteettinsäkin taas muuttuu: nyt se muuttuu ehäksi, koska se muuttuu todellisen seksuaalisen suuntautumisen mukaiseksi.
Suurin osa meistä hmoista/lesboista on tämän prosessin kokenut :)
Kun vasta aikuisiällä uskaltautuu kohtaamaan oman todellisen seksuaalisen suuntautumisensa, nini se kokemus on vapauttava ja ihana :) Silloin sitä tosissaan kiittää Jumalaa siitä, että on lesbo/homo. Silloin sitä kiittää Jumalaa siitä, että vihdoin elämä on edessä ja elämä avautuu todellisena omana itsenään ja eheänä ihmisenä vihdoinkin. Se kokemus on useille niin voimakas ja vapauttava, että siinä kiittää Jumalaa jopa sellaisetkin lesbot ja homot, jotka eivät edes uskovaisia ole :)
On vapauttavaa vaikka vasta sitten aikuisiässä kohdata itsensä sellaisena kuin on ja hyväksyä itsensä sellaisena. Silloin seksuaalinen identiteetti ei ole enää ristiriidassa seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Ja silloin psykiatrit/psykologit käyttävät tästä ihmisestä termejä: eheä persoonallisuus, kypsä ja eheä seksuaalinen identiteetti :)
Eikös ihmisen seksuaalinen identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ole sama asia? Siis jos ihminen elämänsä aikana on kiinnostunut aluksi jostain muusta kun lopuksi, täytyykö sen olla välttämättä niin, että vasta silloin myöntää olevansa jotain tai löytää itsensä???
Toki näin voi olla varmasti joidenkin kohdalla, mutta ehkäpä myös elämän aikana ihminen ja mieltymykset vain muuttuvat. Muutenhan aikaisempi elämä on ollut "valhetta" itselleenkin tms. Ja kun olen kuullut, että myös toisinaan joku vuosikausia lesbona ollut oli rakastunut mieheen ja kokenut sen ensin kriisinä...ettei se kai aina siihen hetero-->homo suuntaan kulje.
Mistäs näistä tietää, määrittelyihin on aika paha ruveta. Haluaisin vain siis ymmärtää mitä tarkoitit, koska SETA:n sivuilta nimenomaan olen käsittänyt, että ihminen voi olla eri aikoina elämäänsä erilainen suuntautumiseltaan, eikä kannata stressata sillä, että onkohan tämä nyt aitoa vai ei ja onko identiteettini valheellinen jne. Hulluksihan siinä tulee muuten.