millaisia selkäsaunoja pentuna

Kumpaan ryhmään nämä "lojujat"kuuluu.Kuritettuihin
vai kurittomiin.

Sinulle jäädä traumoja kun noin yksityis kohtasesti kerrot ja muistelet.
No samallaista se oli minullakin selkäsauna, enkä nyt tiedä jäikö traumoja, mitä sillä nyt sitten tarkoitatkaan.

tapauksessa tuollaista väkivaltaa. Kerran muistan, että piti itse hakea vitsa, mutta sekin jäi käyttämättä, siinähän oli jo rangaistusta tarpeeksi kun pelkäsi ja häpesi.
Tukkapöllyjä kyllä tuli silloin tällöin, mutta ihan aiheesta.

Minä en ole saanut piiskaa koskaan. Johtuisiko ehkä siitä että olin kiltti poika. Nytkään viiskymppisenä ei muuta vikaa kuin hyvyys. Kyllähän sitä pahojaan tehtiin mut ei siitä tullut kuin sanomista. Vaan taitaahan se sanominenkin olla väkivaltaa nykyään. Nimittäin henkistä väkivaltaa.

Olen minäkin syntynyt. Lapsena sain syyttä suotta selkääni milloin remmillä milloin vitsalla.
Koulussa olin koulukiusattu
Armeijassa simputtivat
Sitten heittivät Ravintolasta ulos väkivalloin
Poliisit vei putkaan väkivalloin
Salarakas sitoi minut viimeyönä sänkyyn ja antoi piiskaa.
Ja nyt asun Raumalla.

Jos lasta lyödään, hän oppii lyömään!
Itse veikkaisin, että kuvaamasi nuoret voivat olla juuri niitä uhmakkaita kuritettuja nuoria. Toisaalta monet heistä voivat olla ihan mukavia, jos ryhtyisit heidän kanssaan juttusille. Nuorisotyötä tehdessäni (kauan sitten) totesin, että kaikilla ongelmanuorilla oli myös ongelmainen perhetausta ja useimmilla ankara kuri.

Mietipä, millaisen mallin itse tarjoaisit, jos ryhtyisit piiskaamaan tai hakkaamaan huonosti käyttäytyviä nuoria. Ota mieluummin oma piposi pois päästä, rentoudu ja kerro heille omasta nuoruudestasi sen ajan hyvine käytöstapoineen. Moni voisi ottaa opikseen, kun annat heille siihen tilaisuuden. Luulen, ettei monikaan huonosti käyttäytyvistä vaareista ole jäänyt vaille ruumiillista kuritusta. ;) Herrasmiehet alkavat olla vähemmistönä tässäkin ikäluokassa. Heitä ei ole yhtään enempää kuin kohteliaita ihania nuoria. Hyvä malli on ruoskaa paljon parempi opettaja!

Kun lapselle asetetaan rajat jämäkästi ja yhdessä keskustellen, he oppivat keskustelemaan asioista ja oppivat pitämään kiinni tehdyistä sopimuksista. Kun heitä lyödään, he oppivat itsekin väkivaltaisiksi.

Jos kasvatus pohjautuu palkitsemiseen ja rankaisemiseen, mistä ne palkkiot ja rankaisukeinot löytyvät murrosikäisille ja vanhemmille lapsille? Luulen, että väkivaltaisista nuorista useimmat ovat kotonaan joutuneet ruumiillisen kurituksen kohteiksi. Heille väkivalta on keskustelemista ja yhteisistä pelisäännöistä sopimista tutumpi ratkaisu. Moni nuorimies kokee kasvaneensa aikuiseksi annettuaan isälleen ensimmäisen kerran kunnon vastuksen fyysisessä voimien mittelyssä. Jotkut ovat hylänneet toisensa tapahtuman jälkeen.

Lapset ovat niin kovin lyhyen ajan pieniä, toivottavasti siitä ajasta jää mahdollisimman paljon hyviä muistoja niin lapsille kuin vanhemmillekin

PS: Itse olen saanut selkääni, purrut hammasta ja uhmaisesti päättänyt tehdä asioita, joihin en muuten olisi tuntenut tarvetta ryhtyä. Osa murrosiän uhmaisista päätöksistä jäi toteuttamatta, mutta sitä ei voi pitää vanhempien enkä varsinkaan ruumiillisen kurituksen ansiona. - Jo raskaaksi tultuani aloimme mieheni kanssa pohtia kasvatusasioita ja etsiä toisenlaisia malleja. Emme kumpikaan ole aikuisena lyöneet ketään. Kasvatustavoitteet ja –menetelmät ovat mielestäni aina ristiriidassa, jos fyysinen väkivalta astuu kuvioihin.
Muistan tosin esikoiseni kanssa käydyn keskustelun, jossa hänen mielestään selkäsauna olisi ollut omista hölmöilyistä keskustelemista mieleisempi vaihtoehto. Hän oli kavereidensa kanssa todennut, että selkäsaunan jälkeen asioista ei tarvinnutkaan enää keskustella. Missä siis on selkäsaunan opetus?

Aihe on jo käsitelty aikaisemmin pari viikkoa sitten

Meillä käytettiin kuritusta johdonmukaisesti ja kohtalaisen ankarasti. Melko pienestäkin syystä joutui hakemaan pihakoivusta risun, jolla kuritus annettiin.
Risua sain aina äidin tai isän polvella housut kintuissa paljas takapuoli pystyssä. Pyllyä piiskattiin kunnes parku oli hirveä ja punoitus riittävä. Kun kasvoin toiselle kymmenelle, vitsa väheni ja isä otti remmin käyttöön. Remmiä varten piti mennä pyllistämään sohvalle tai tuolille, ja isä antoi monta kunnon sivallusta. viimeisen kerran tapasin remmin noin 15 vuotiaana.
Kyllä siitä traumoja jäi, en vieläkään voi piiskasta puhua punastumatta, ahdistun jos näen esim. kyläpaikassa risun jne. Mutta en kuitenkaan vihaa vanhempiani, onhan sekin jotain.

Olen saanut selkäsaunan ainakin kolmelta eri henkilöltä. Parhaiten muistan sen kun 2 vuotta vanhempi veli piiskasi minut. Olin luultavasti silloin 14- tai 15-vuotias. Minulle tuollainen piiskaus veljen taholta oli täysi yllätys, eikä sellaista ollut koskaan tapahtunut. En muista mistä veli hermostui niin pahasti, että kävi kimppuun. Repi minulta verkkarit alas ja kantoi helpon tuntuisesti jakkaralle, jolle itse istui pidellen minua sylissä mahallaan. Sitten alkoi veljen koura mäjähdellä kipeästi ja minä yritin kiemurrella vapaaksi mutta turhaan. Tilanne oli niin häpeällinen, että antauduin pian veljen tahtoon. Pakarat kuumina ja punaisina veli minut lopulta vapautti.

Veljen suorittama kuritus oli sellainen sukupolvikokemus ettei se ole unohtunut vaikka aikaa on kulunut kohta 50 vuotta. Minua rupesi kaivelemaan mieltä, että liian helpolla olin hävinnyt matsin. Koreasti elin kuitenkin, ettei veli vain hermostuisi kurittamaan. Veli oli tyytyväinen tempustaan ja on uskonut näihin päiviin asti, että hän tarvittaessa minut vielä piiskaa. Onpa joskus uhkaillutkin sillä minua.

Minäkin olen saanut veljeltä selkäsaunan, olin silloin 15 v, veli pari vuotta vanhempi. Vaikka aavistin jo pahinta, niin en lähtenyt karkuun sillä aikaa, kun veli haki vitsan ulkoa. Itse toimitus tapahtui niin helposti, että ei edes isä olisi pystynyt samaan. Ehkä minä olin jonkinlaisessa sokissa. Joka tapauksessa olin veljen sylissä mahallani ja sain vitsaa paljaalle. Nopeasti minä jouduin veljen polville, enkä siitä päässyt eroon millään.

Parkuhan minulta pääsi, mutta en ole veljelle kaunaa kantanut. Ensiksi uskoin, että olin nähnyt unta. Mutta en ole, sen todisti piiskaaja itse.

Ei minkäänlaisia.

En muista syytä. Lyötiin usein. Kerran niin kovaa, että oli oikeasti hengen lähtö lähellä. Sain pysyviä vammoja tukirankaan. Olin 4 tai 5 v.

Mulle tehtiin selväksi pentuna etten ole minkään arvoinen. pentuajan koti meni vasaran alle ja äidillä ei ollut mitään rotia rahan käytön kanssa. 20v iässä aivan normaalissa arjessa oma ikäinen tyttö/nuori nainen ehdotti vakavaa asiaa, ja ei ollut muuta keinoa kuin heivata helvettiin se ihminen ja toivottaa hyvää jatkoa. Jos miettii, niin risu on pienempi paha kuin henkinen väkivalta jota mm. taloudellinen valta on. Nyt 2024 olen ollut yksin aina. Jos joskus on ollut jotain, niin olo on kuin omenavarkaalla. Tavoitteita on 60v, 65v ikään ei yhtään sen enempään. Aina miettii kohtaamisia, olisiko sittenkin pitännyt ottaa siitä nuoresta naisesta kädestä kiinni ja kysyä mitä hän miettiii..