Koko elämäni vaelsin,
tyhjyyttä sisälläni täyttäen,
kunnes tapaan sinut.
Sinuako matkallani etsien,
kysymyksiin vastauksena?
kunnes löydän sinut.
Aistien missä olet,
kurottuen kohti tavoitellen.
kunnes hukkaan sinut.
tyhjyyttä sisälläni täyttäen,
kunnes tapaan sinut.
Sinuako matkallani etsien,
kysymyksiin vastauksena?
kunnes löydän sinut.
Aistien missä olet,
kurottuen kohti tavoitellen.
kunnes hukkaan sinut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirjoitustasi, kiitos jälleen..
etkö ole vielä tavannut häntä, ketä kohti kurkotat? mutta tunnethan hänet tuoksusta, kosketuksesta, joten ehkä hän on sinulle tuttu ;)
hänet, mutta välimatkaa on vieläkin liikaa.
Sitä kai yritin sanoiksi pukea?
aina jotenkin omaa pientä kohtaloa, joka matkalla "olosuhteiden pakosta" uupui kesken, ei siltikään kadoten maanääriin. Tietäen, että jotain olisi ja jotain on vieläkin, se tunne..
se tunne palaa aina takaisin toivonkipinän kera.
kertoo löytämisen vaikeudesta. Ja paljon sivuja on vielä kirjoittamatta.
täytetään päivä kerrallaan, huomaten seuraavana päivänä aina taaksejääneen juonen kulun.
Nähtäväksi jää, johtaako eteenpäin enää koskaan tarina tää...joka syömmessäin yhä vielkin väräjää.
Onko sitä välimatkaa liikaa siis vielä tunnetasolla?
Höh, nyt utelen jo henkilökohtaisia...ei tarvitse vastata.
kiitos runostasi!
Välimatka on suhteellinen käsite, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.
;)
mutta silti ihan liikaa.