onko muilla

kyllä vain,olin ennen kova lukemaan ja odotin tätä aikaa kun lapset on pois kotoa,voisin lukea vaikka kuinka,mutta niin vain on käynyt kuten teillekkin.

saman asian kanssa painitaa oon nyt vasta 45v, kuinka vanhanna helpotti. Mulla alko nää premenopaussi oireet melko varhain.

samaa asiaa kirjoitti:

saman asian kanssa painitaa oon nyt vasta 45v, kuinka vanhanna helpotti. Mulla alko nää premenopaussi oireet melko varhain.

jotain 45v mullakin kun alko olla semmonen olo että halus vaan rauhaa elämään.Oli mielessä että lähden jonnekkin yksin korpeen ja en olis jaksanu normaalia elämää kun tuntu että ei pysy mukana.

Lukeminen ollu aina mukavaa nuoresta lähtien mutta yli nelikymppisenä etsin vaan kirjoja josta löytäsin apua mikä mulla on?

Vasta nyt kymmenen vuoden päästä alan olla selvillä vesillä ja ymmärrän mistä kaikki johtu.Kyllä hormoonitoiminta vaikuttaa ihmiseen voimakkaasti.

Vieläkin tulee sellasta oloa että ei jaksa mitään ja mieliala muuttuu hetkessä mutta nyt tiedän että kohta taas on ns.normaali olo.

Kaikista pahinta kun ei osaa keskittyä ja on sellanen olo jos paljon porukkaa pitää oikein rauhotella itseä kun käy niin kuumana että ei edes kuule mitä muut sanoo joku ihme olo ja vasta yksin ollessa tasaantuu! Onko tuttua?

nyt jo helpottaa kirjoitti:

jotain 45v mullakin kun alko olla semmonen olo että halus vaan rauhaa elämään.Oli mielessä että lähden jonnekkin yksin korpeen ja en olis jaksanu normaalia elämää kun tuntu että ei pysy mukana.

Lukeminen ollu aina mukavaa nuoresta lähtien mutta yli nelikymppisenä etsin vaan kirjoja josta löytäsin apua mikä mulla on?

Vasta nyt kymmenen vuoden päästä alan olla selvillä vesillä ja ymmärrän mistä kaikki johtu.Kyllä hormoonitoiminta vaikuttaa ihmiseen voimakkaasti.

Vieläkin tulee sellasta oloa että ei jaksa mitään ja mieliala muuttuu hetkessä mutta nyt tiedän että kohta taas on ns.normaali olo.

Kaikista pahinta kun ei osaa keskittyä ja on sellanen olo jos paljon porukkaa pitää oikein rauhotella itseä kun käy niin kuumana että ei edes kuule mitä muut sanoo joku ihme olo ja vasta yksin ollessa tasaantuu! Onko tuttua?

oli tuo sinun juttusi!

Ja sitten kun vielä hävettää, että ajattelee ympärillä olevista ihmisistä aina niin kärttyisesti.

Joulun alla aloitin tällä palstalla keskustelun nimimerkillä Mölli (Vanhenemisen TUSKAA) ja sain oikein varsinaiset ryöpyt niiltä, joilla vaihdevuodet (muka) ovat oireettomat ja luonnolliset.

Keskustelun kuluessa minut nimitettiin Juntti-Mölliksi. Otin sen sitten ihan itseironisesti piruuttani rekisteröidyksi nikiksi. Mutta täytyy sanoa, että ajoittain olo tuntuu sekä juntilta että mölliltä.

Tuntui tosi mukavalta, kun joku tuossa aikaisemmin sanoi, että keskittymisvaikeudet olivat parin vuoden sisällä hellittäneet. Olen itse himolukija, mutta pystyn nykyään keskittymään lukemiseen vain illalla sängyssä, enkä aina silloinkaan.

nyt jo helpottaa kirjoitti:

jotain 45v mullakin kun alko olla semmonen olo että halus vaan rauhaa elämään.Oli mielessä että lähden jonnekkin yksin korpeen ja en olis jaksanu normaalia elämää kun tuntu että ei pysy mukana.

Lukeminen ollu aina mukavaa nuoresta lähtien mutta yli nelikymppisenä etsin vaan kirjoja josta löytäsin apua mikä mulla on?

Vasta nyt kymmenen vuoden päästä alan olla selvillä vesillä ja ymmärrän mistä kaikki johtu.Kyllä hormoonitoiminta vaikuttaa ihmiseen voimakkaasti.

Vieläkin tulee sellasta oloa että ei jaksa mitään ja mieliala muuttuu hetkessä mutta nyt tiedän että kohta taas on ns.normaali olo.

Kaikista pahinta kun ei osaa keskittyä ja on sellanen olo jos paljon porukkaa pitää oikein rauhotella itseä kun käy niin kuumana että ei edes kuule mitä muut sanoo joku ihme olo ja vasta yksin ollessa tasaantuu! Onko tuttua?

olotilani on juuri kuvaamasi, kun ei oikein tiedä mitä lääkärillekkään sanoisi. Yksinkertaisesti olo on todella kummallinen välillä hyvä, välillä hyvin sekava ei todellakaan pysy enää mukana. Yritän liikkua kovasti ja se helpotaakin. Kesällä saatoin mennä aina yksikseni kasvimaalleni ilman puhelinta, jotta sain olla mahdollisimman erakkona.

Keskittymiskyky on olematon, en tiedä pitäisikö sitä vaan aloittaa korvaushoito, ettei sekoa lopullisesti?

Juntti-Mölli kirjoitti:

oli tuo sinun juttusi!

Ja sitten kun vielä hävettää, että ajattelee ympärillä olevista ihmisistä aina niin kärttyisesti.

Joulun alla aloitin tällä palstalla keskustelun nimimerkillä Mölli (Vanhenemisen TUSKAA) ja sain oikein varsinaiset ryöpyt niiltä, joilla vaihdevuodet (muka) ovat oireettomat ja luonnolliset.

Keskustelun kuluessa minut nimitettiin Juntti-Mölliksi. Otin sen sitten ihan itseironisesti piruuttani rekisteröidyksi nikiksi. Mutta täytyy sanoa, että ajoittain olo tuntuu sekä juntilta että mölliltä.

Tuntui tosi mukavalta, kun joku tuossa aikaisemmin sanoi, että keskittymisvaikeudet olivat parin vuoden sisällä hellittäneet. Olen itse himolukija, mutta pystyn nykyään keskittymään lukemiseen vain illalla sängyssä, enkä aina silloinkaan.

Mölli-pieni: sä sait ihan ansiosi mukaan, niin helpot kun vaikeatkin vaihdevuodet omaavat piti sinua riesana. Ja olivat oikeassa. Jos tietäisit mitä mulle on tapahtunut, et edes kehtaisi vingahtaa enää. Mutta en käytä tätä palstaa loanheittoon. Jos jollainen on helpot vaihtarit, ei ole minulta pois. Asialla elvistely ei kyllä kuulu tälle palstalle.

Ja asiaan: mun kohdun- ja munasarjojen poistoleikkaus avoleikkauksena meni pieleen (en edes ala kertomaan sitä kauhutarinaa) ja joudin oleen sairaalassa pitempään. Pelkkä vahva narkoosi ja pitkä morfiinikierre jo aiheutti, että mun muisti ja keskittymiskyky alko heikkeneen. Eikä ole juuri parantunu 3 vuodessa. Unohtelen ilmiselviä asioita. Väsyyneenä korostuu. Joudun kiusallisiin tilanteisiin tämän takia.Ja olen vielä paljon alle 50, minut leikattiin hedelmällisessä iässä sairauden takia.

Jos joku keksii jonkun luontaistuotteen tai mitä tahansa muuta: kertokaapa tietonne. Mäkin himolukija, mutta aina seuraavan kerran ku tartun kirjaan, pitää katsoa edelliset sivut uudelleen. Sama juttu, kun katsoo jotain sarjaa: jos alussa ei kerrata, en muista edellisen viikon tapahtumia kunnolla. Kääk.

ei-mölli kirjoitti:

Mölli-pieni: sä sait ihan ansiosi mukaan, niin helpot kun vaikeatkin vaihdevuodet omaavat piti sinua riesana. Ja olivat oikeassa. Jos tietäisit mitä mulle on tapahtunut, et edes kehtaisi vingahtaa enää. Mutta en käytä tätä palstaa loanheittoon. Jos jollainen on helpot vaihtarit, ei ole minulta pois. Asialla elvistely ei kyllä kuulu tälle palstalle.

Ja asiaan: mun kohdun- ja munasarjojen poistoleikkaus avoleikkauksena meni pieleen (en edes ala kertomaan sitä kauhutarinaa) ja joudin oleen sairaalassa pitempään. Pelkkä vahva narkoosi ja pitkä morfiinikierre jo aiheutti, että mun muisti ja keskittymiskyky alko heikkeneen. Eikä ole juuri parantunu 3 vuodessa. Unohtelen ilmiselviä asioita. Väsyyneenä korostuu. Joudun kiusallisiin tilanteisiin tämän takia.Ja olen vielä paljon alle 50, minut leikattiin hedelmällisessä iässä sairauden takia.

Jos joku keksii jonkun luontaistuotteen tai mitä tahansa muuta: kertokaapa tietonne. Mäkin himolukija, mutta aina seuraavan kerran ku tartun kirjaan, pitää katsoa edelliset sivut uudelleen. Sama juttu, kun katsoo jotain sarjaa: jos alussa ei kerrata, en muista edellisen viikon tapahtumia kunnolla. Kääk.

kiusaaja. Onneksi lukijoiden joukossa oli myös empaattisia ihmisiä:

Miksi tätä Mölliä "kutsutaan häiriköksi ja mielenvikaiseksi, vaan kun hänellä sattuu olemaan tosi vaikeat vaihtarit. Ei hän minun mielestäni ole kirjoittanut mitään epäsopivaa.Eihän tänne vaihtari palstalle kannata kirjoittaa jos on ongelmia, ja just sen takia tätä palstaa on olemassa.Ollaanko me vaihatari ikäiset naiset jotenkin ilkeitä toisillemme, kun meidän mielummin pitäisi tukeä toisemme."

"Olen samaa mieltä-luulin vain että olen jotenkin typerä kun en ymmärrä mitä keljua hän on sanonut.Oli kiva kun kirjoitit siitä.Siispä Mölli on ok -enkä minä olekaan tyhmä.Tai ehkä meillä on siunaus ymmärtää jokaista ihmistä...... "

Minä olin liikkeellä vilpittömällä mielellä? Olitko sinä kun vieläkin letkauttelet? Miksi muuten kirjoitat vaihtelevilla nimimerkeillä? Onko turvallisempaa ammuskella toisia ilman nikkiä?

samaa asiaa kirjoitti:

olotilani on juuri kuvaamasi, kun ei oikein tiedä mitä lääkärillekkään sanoisi. Yksinkertaisesti olo on todella kummallinen välillä hyvä, välillä hyvin sekava ei todellakaan pysy enää mukana. Yritän liikkua kovasti ja se helpotaakin. Kesällä saatoin mennä aina yksikseni kasvimaalleni ilman puhelinta, jotta sain olla mahdollisimman erakkona.

Keskittymiskyky on olematon, en tiedä pitäisikö sitä vaan aloittaa korvaushoito, ettei sekoa lopullisesti?

Korvaushoitoa kannattaisi ainakin kokeilla. Ei siitä kuukauden-parin kokeilusta kukaan vielä syöpää kerkeä saamaan. Aikuinen ihminen voi sitten ihan itse punnita kohdaltaan plussat ja miinukset ja tehdä oman ratkaisunsa.

Näitä palstoja seuratessa tulee kyllä miettineeksi jälleen kerran, että olisi se hyvä juttu, kun joku (lääkärit, tutkija) viitsisi vähän enemmän paneutua hormonikorvaushoitoihin. Sillä eihän ole niin, että ainoastaan estrogeenipuutos aiheuttaa oireita. Minulla on vain maallikon tiedot naishormoneista, mutta sen verran tiedän että esimerkiksi oksitosiini-, progesteroni- ja testosteronihormonit ovat tärkeitä myös naisille. Niiden tuotannon äkillinen putoaminen saattaa myös aiheuttaa ongelmia. Etenkin oksitosiini on muistaakseni mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin paljonkin vaikuttava hormoni. Testosteroni on myös naisilla seksuaalista halukkuutta säätelevä luonnon ihmeaine. Kyllä sen tuotannon loppuminen varmaan rassaa parisuhdetta.

Aika harvat ihmiset ovat vain valmiita tunnustumaan, miten asiat todella ovat. Edes nimimerkin suojista ei uskalleta puhua rehellistä suoraa puhetta.

Juntti-Mölli kirjoitti:

Korvaushoitoa kannattaisi ainakin kokeilla. Ei siitä kuukauden-parin kokeilusta kukaan vielä syöpää kerkeä saamaan. Aikuinen ihminen voi sitten ihan itse punnita kohdaltaan plussat ja miinukset ja tehdä oman ratkaisunsa.

Näitä palstoja seuratessa tulee kyllä miettineeksi jälleen kerran, että olisi se hyvä juttu, kun joku (lääkärit, tutkija) viitsisi vähän enemmän paneutua hormonikorvaushoitoihin. Sillä eihän ole niin, että ainoastaan estrogeenipuutos aiheuttaa oireita. Minulla on vain maallikon tiedot naishormoneista, mutta sen verran tiedän että esimerkiksi oksitosiini-, progesteroni- ja testosteronihormonit ovat tärkeitä myös naisille. Niiden tuotannon äkillinen putoaminen saattaa myös aiheuttaa ongelmia. Etenkin oksitosiini on muistaakseni mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin paljonkin vaikuttava hormoni. Testosteroni on myös naisilla seksuaalista halukkuutta säätelevä luonnon ihmeaine. Kyllä sen tuotannon loppuminen varmaan rassaa parisuhdetta.

Aika harvat ihmiset ovat vain valmiita tunnustumaan, miten asiat todella ovat. Edes nimimerkin suojista ei uskalleta puhua rehellistä suoraa puhetta.

omalla kohdallani myös mistä se viha tulee ja ihan itsekkin säikähdän mitä ajattelen vaikka olis kuinka ystävällinen ihminen vierelläni.Ehkä siksi haluaa olla omissa oloissaan kun ei jaksa teeskenellä yhtään enää!

Juntti-Mölli kirjoitti:

Korvaushoitoa kannattaisi ainakin kokeilla. Ei siitä kuukauden-parin kokeilusta kukaan vielä syöpää kerkeä saamaan. Aikuinen ihminen voi sitten ihan itse punnita kohdaltaan plussat ja miinukset ja tehdä oman ratkaisunsa.

Näitä palstoja seuratessa tulee kyllä miettineeksi jälleen kerran, että olisi se hyvä juttu, kun joku (lääkärit, tutkija) viitsisi vähän enemmän paneutua hormonikorvaushoitoihin. Sillä eihän ole niin, että ainoastaan estrogeenipuutos aiheuttaa oireita. Minulla on vain maallikon tiedot naishormoneista, mutta sen verran tiedän että esimerkiksi oksitosiini-, progesteroni- ja testosteronihormonit ovat tärkeitä myös naisille. Niiden tuotannon äkillinen putoaminen saattaa myös aiheuttaa ongelmia. Etenkin oksitosiini on muistaakseni mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin paljonkin vaikuttava hormoni. Testosteroni on myös naisilla seksuaalista halukkuutta säätelevä luonnon ihmeaine. Kyllä sen tuotannon loppuminen varmaan rassaa parisuhdetta.

Aika harvat ihmiset ovat vain valmiita tunnustumaan, miten asiat todella ovat. Edes nimimerkin suojista ei uskalleta puhua rehellistä suoraa puhetta.

olen miettinyt usein tuota hormooni juttua,kun valitin miehelleni lenkillä (himo-lenkkeilijät vilahti ohi) että miten ne jaksaa,kun itse jaksaa taapertaa vajaa kilometrin.Mieheni sanoi,että on olemassa sellainen hormooni jota ihminen alkaa erittää kun liikkuu paljon,ja silloin ihminen tavallaan saa tyydytyksen valtavasta lenkistä!Ja kun paljon harrastaa liikuntaa sitä hormoonia alkaa erittää nopeammin.(en tosin tiedä haluanko juuri sitä hormoonia...)Haluaisin kyllä sitä hormoonia mikä tuo takasin seksihalut.(kiva mölli kun tulit takaisin-anna muiden haukut mennä ohi korvien vastaamatta-ei se ole sen arvoista.Tämä palsta on meille kaikille tarkoitettu.

Juntti-Mölli kirjoitti:

kiusaaja. Onneksi lukijoiden joukossa oli myös empaattisia ihmisiä:

Miksi tätä Mölliä "kutsutaan häiriköksi ja mielenvikaiseksi, vaan kun hänellä sattuu olemaan tosi vaikeat vaihtarit. Ei hän minun mielestäni ole kirjoittanut mitään epäsopivaa.Eihän tänne vaihtari palstalle kannata kirjoittaa jos on ongelmia, ja just sen takia tätä palstaa on olemassa.Ollaanko me vaihatari ikäiset naiset jotenkin ilkeitä toisillemme, kun meidän mielummin pitäisi tukeä toisemme."

"Olen samaa mieltä-luulin vain että olen jotenkin typerä kun en ymmärrä mitä keljua hän on sanonut.Oli kiva kun kirjoitit siitä.Siispä Mölli on ok -enkä minä olekaan tyhmä.Tai ehkä meillä on siunaus ymmärtää jokaista ihmistä...... "

Minä olin liikkeellä vilpittömällä mielellä? Olitko sinä kun vieläkin letkauttelet? Miksi muuten kirjoitat vaihtelevilla nimimerkeillä? Onko turvallisempaa ammuskella toisia ilman nikkiä?

Että mitä! Itse olet riemuinnut riehuvasi täällä vaihttuvilla nimimerkeillä, ja eka profiilisi oli ihan toista kuin nykyinen? Missä ne graduhommat on? Ja vaihtariämmien tarkoituksellinen ärsyttäminen, vihan purkaminen tällä palstalla? Jeesus, onko sulla kuinkakin monta sivupersoonaa?

Jos joku olikin myötämielinen, eivät varmaan lukeneet kaikkia linkkejä. Ehkä nämä positiiviset olivat omia kirjoituksiasi? Mulla ei ole nimimerkkiä, miksi sellaista tarvitsisin?

Vilpittömästi olen sitä mieltä, että kaikki asiallinen keskustelu ja vinkit ovat tervetulleita. Mutta törkeä asenne muita kohtaan ei. Itse olet sellaisella asenteella liikkellä => lue omat kirjoituksesi. Jos vielä jatkat tätä rumputustasi, linkitän mölli-ketjun pahimmat palat tänne, jos on omat kirjoituksesi päässeet unohtumaan.

Parempaa jatkoa sinulle.

Juntti-Mölli kirjoitti:

kiusaaja. Onneksi lukijoiden joukossa oli myös empaattisia ihmisiä:

Miksi tätä Mölliä "kutsutaan häiriköksi ja mielenvikaiseksi, vaan kun hänellä sattuu olemaan tosi vaikeat vaihtarit. Ei hän minun mielestäni ole kirjoittanut mitään epäsopivaa.Eihän tänne vaihtari palstalle kannata kirjoittaa jos on ongelmia, ja just sen takia tätä palstaa on olemassa.Ollaanko me vaihatari ikäiset naiset jotenkin ilkeitä toisillemme, kun meidän mielummin pitäisi tukeä toisemme."

"Olen samaa mieltä-luulin vain että olen jotenkin typerä kun en ymmärrä mitä keljua hän on sanonut.Oli kiva kun kirjoitit siitä.Siispä Mölli on ok -enkä minä olekaan tyhmä.Tai ehkä meillä on siunaus ymmärtää jokaista ihmistä...... "

Minä olin liikkeellä vilpittömällä mielellä? Olitko sinä kun vieläkin letkauttelet? Miksi muuten kirjoitat vaihtelevilla nimimerkeillä? Onko turvallisempaa ammuskella toisia ilman nikkiä?

--------------------------

ON AIKA PALJASTAA

Kirjoittanut: Juntti-Mölli 29.12.2005 klo 16.41


Että junttipalstoilla on kiva feikata. Löin vetoa yhden kaverin kanssa, että saan parituhatta vaihdevuotista tätiä kuumenemaan ja näinhän tässä kävi. Tervemenoa tutustumaan profiiliini.

-----------------------

juntti-akka kirjoitti:

olen miettinyt usein tuota hormooni juttua,kun valitin miehelleni lenkillä (himo-lenkkeilijät vilahti ohi) että miten ne jaksaa,kun itse jaksaa taapertaa vajaa kilometrin.Mieheni sanoi,että on olemassa sellainen hormooni jota ihminen alkaa erittää kun liikkuu paljon,ja silloin ihminen tavallaan saa tyydytyksen valtavasta lenkistä!Ja kun paljon harrastaa liikuntaa sitä hormoonia alkaa erittää nopeammin.(en tosin tiedä haluanko juuri sitä hormoonia...)Haluaisin kyllä sitä hormoonia mikä tuo takasin seksihalut.(kiva mölli kun tulit takaisin-anna muiden haukut mennä ohi korvien vastaamatta-ei se ole sen arvoista.Tämä palsta on meille kaikille tarkoitettu.

samaa mieltä olen, ja on hyvä kun täällä voi purkaa aggressioitaan ettei miehelleen tarvitse (omani ei kumminkaan ymmärtäisi).
Kun voisikin lenkkeillä ilman että pissat valuu pöksyihin.

mölli-täti kirjoitti:

samaa mieltä olen, ja on hyvä kun täällä voi purkaa aggressioitaan ettei miehelleen tarvitse (omani ei kumminkaan ymmärtäisi).
Kun voisikin lenkkeillä ilman että pissat valuu pöksyihin.

hyvää kun saa tietää että ei ole yksin.Juuri tuo kun ei jaksa kävellääkkään enää ja pissat saattaa tulla jottain ihan pienestäkin vaikka yskäsystä.

Kyllä on turhaa hävetä tätä ikää vaikka oma äitinikin sanoo:ei hänellä mitään ollut mutta kun muistan miten isä minulle kerto äidin käytöksestä,nyt uskon kun olen kokenut samaa.

Parasta kun ei anneta väärää kuvaa ja vaihdevuosi aika on melkein samanlaista sopeutumista kun murrosikä,ei jaksa mitään ja kaikki ottaa päähän.

Mutta odotan että tämä tästä muuttus ja voisin taas iloisena keskittyä esm.käsitöihin.Nuorena tein paljon kaikenlaista mutta nyt vaikka innostun jostain se lässähtää hetkessä.

Oikein hyvä että kerrotaan avoimesti että tämä on vaikeaa aikaa ja jos jollain helppoa,ei sovi vähätellä heitä jotka todella kärsii!Voimia!

entinen kiltti tyttö kirjoitti:

hyvää kun saa tietää että ei ole yksin.Juuri tuo kun ei jaksa kävellääkkään enää ja pissat saattaa tulla jottain ihan pienestäkin vaikka yskäsystä.

Kyllä on turhaa hävetä tätä ikää vaikka oma äitinikin sanoo:ei hänellä mitään ollut mutta kun muistan miten isä minulle kerto äidin käytöksestä,nyt uskon kun olen kokenut samaa.

Parasta kun ei anneta väärää kuvaa ja vaihdevuosi aika on melkein samanlaista sopeutumista kun murrosikä,ei jaksa mitään ja kaikki ottaa päähän.

Mutta odotan että tämä tästä muuttus ja voisin taas iloisena keskittyä esm.käsitöihin.Nuorena tein paljon kaikenlaista mutta nyt vaikka innostun jostain se lässähtää hetkessä.

Oikein hyvä että kerrotaan avoimesti että tämä on vaikeaa aikaa ja jos jollain helppoa,ei sovi vähätellä heitä jotka todella kärsii!Voimia!

lisäävät ns. mielihyvähormonien eritystä. Näitä ovat esim. endorfiini ja dopamiini. Kyllä kai melkein jokainen tunnistaa sen tunteen, että kun on kävellyt reippaan lenkin, pyöräillyt tai vaikkapa haravoinut syksyn lehtiä raikkaassa ulkoilmassa, on sisälle tultua oikein hyvä olo.

entinen kiltti tyttö kirjoitti:

hyvää kun saa tietää että ei ole yksin.Juuri tuo kun ei jaksa kävellääkkään enää ja pissat saattaa tulla jottain ihan pienestäkin vaikka yskäsystä.

Kyllä on turhaa hävetä tätä ikää vaikka oma äitinikin sanoo:ei hänellä mitään ollut mutta kun muistan miten isä minulle kerto äidin käytöksestä,nyt uskon kun olen kokenut samaa.

Parasta kun ei anneta väärää kuvaa ja vaihdevuosi aika on melkein samanlaista sopeutumista kun murrosikä,ei jaksa mitään ja kaikki ottaa päähän.

Mutta odotan että tämä tästä muuttus ja voisin taas iloisena keskittyä esm.käsitöihin.Nuorena tein paljon kaikenlaista mutta nyt vaikka innostun jostain se lässähtää hetkessä.

Oikein hyvä että kerrotaan avoimesti että tämä on vaikeaa aikaa ja jos jollain helppoa,ei sovi vähätellä heitä jotka todella kärsii!Voimia!

Eikös se karkailu olen lantionpohjan lihaksiston heikkoutta? Kannattaisi yrittää sopivaa jumppaa. Olen joskus kuullut sellaisestakin hoidosta, että on jotkin vaginaaliset kuulat tai pallot, joiden avulla opetellaan lantionpohjalihasten vahvistamista. Eikös se olisi aika luonnonmukainen hoitokeino kiusalliseen vaivaan?

Itsellänikin lirahteli synnytyksen jälkeen jonkin aikaa, joten tiedän kyllä, että on aikuiselle nolo tunne.

osa 1 kirjoitti:

--------------------------

ON AIKA PALJASTAA

Kirjoittanut: Juntti-Mölli 29.12.2005 klo 16.41


Että junttipalstoilla on kiva feikata. Löin vetoa yhden kaverin kanssa, että saan parituhatta vaihdevuotista tätiä kuumenemaan ja näinhän tässä kävi. Tervemenoa tutustumaan profiiliini.

-----------------------

Purin ärtymystäni "vitsikkyyteen". Myönnän, ei ollut hyvä vitsi. Oli aika mautonta pilaa. Ja kun pms-oireeni hellittivät, muutin vähän katuvaisena profiilini.

Oletteko huomanneet, että ne keskustelut, jotka viittaavaat vaikeisiin vaihdevuosiin, saavat tuhatmäärin lukijoita? Ongelma on siis todellinen. Olen myös ollut huomaavinani, että naiset - päinvastoin kuin yleensä luullaan - ovat ristiriitatilanteissa sangen epäsolidaarisia toisiaan kohtaan. Kun ollaan yhteisessä suossa, olisi tietysti mukavampaa, ettei toisen ärtymystä lietsottaisi kavalilla nuolilla.

Voisi tietysti vielä kokeilla, kuinka monta lukijaa tulisi, kun otsikoisi IHANAT onnelliset vaihtarit...

Juntti-Mölli kirjoitti:

Eikös se karkailu olen lantionpohjan lihaksiston heikkoutta? Kannattaisi yrittää sopivaa jumppaa. Olen joskus kuullut sellaisestakin hoidosta, että on jotkin vaginaaliset kuulat tai pallot, joiden avulla opetellaan lantionpohjalihasten vahvistamista. Eikös se olisi aika luonnonmukainen hoitokeino kiusalliseen vaivaan?

Itsellänikin lirahteli synnytyksen jälkeen jonkin aikaa, joten tiedän kyllä, että on aikuiselle nolo tunne.

huomannu että viihdyn parhaiten mustassa värissä eli ihan kun murrosikäsenä!Vaikka yritän pitää punasta,en viihdy muuta kun yksin ollessa kotona.Kun menen ulos,laitan mustaa päälle.Jostain olen kuullu että musta väri tarkottaa halua olla rauhassa.Eli tämän hetkisessä elämäntilanteessani todella nautin kun saan olla yksin kävelyllä,en jaksa höpötellä kenenkään kanssa muuta kun täällä ja tämä tuntuu hyvälle!

aiempi kirjottaja kirjoitti:

huomannu että viihdyn parhaiten mustassa värissä eli ihan kun murrosikäsenä!Vaikka yritän pitää punasta,en viihdy muuta kun yksin ollessa kotona.Kun menen ulos,laitan mustaa päälle.Jostain olen kuullu että musta väri tarkottaa halua olla rauhassa.Eli tämän hetkisessä elämäntilanteessani todella nautin kun saan olla yksin kävelyllä,en jaksa höpötellä kenenkään kanssa muuta kun täällä ja tämä tuntuu hyvälle!

minäkin viihdyn yksikseni oikein hyvin, eikä seurapiirielämä huvita pätkääkään. Stressaannun jo pelkästä kutsusta johonkin juhlatilaisuuteen tms. En ajattele kuitenkaan olevani mitenkään outo tapaus, ystävällinen ja puhelias osaan kyllä olla vaikka mieluummin olenkin yksin.

entinen kiltti tyttö kirjoitti:

hyvää kun saa tietää että ei ole yksin.Juuri tuo kun ei jaksa kävellääkkään enää ja pissat saattaa tulla jottain ihan pienestäkin vaikka yskäsystä.

Kyllä on turhaa hävetä tätä ikää vaikka oma äitinikin sanoo:ei hänellä mitään ollut mutta kun muistan miten isä minulle kerto äidin käytöksestä,nyt uskon kun olen kokenut samaa.

Parasta kun ei anneta väärää kuvaa ja vaihdevuosi aika on melkein samanlaista sopeutumista kun murrosikä,ei jaksa mitään ja kaikki ottaa päähän.

Mutta odotan että tämä tästä muuttus ja voisin taas iloisena keskittyä esm.käsitöihin.Nuorena tein paljon kaikenlaista mutta nyt vaikka innostun jostain se lässähtää hetkessä.

Oikein hyvä että kerrotaan avoimesti että tämä on vaikeaa aikaa ja jos jollain helppoa,ei sovi vähätellä heitä jotka todella kärsii!Voimia!

tuo keskittymiskyvyn puute saa ainakin minulle aikaan sellaista, että aloitan monta hommaa samaan aikaan enkä saa mitään valmiiksi, kauhean epäjärjestysen vaan, ja sekös vimmastuttaa.

Ei tainnut äideillämme olla ennen yhtään helpompaa. Siihen aikaan ei varmaankaan puhuttu vaihdevuosiongelmista yhtä vapaasti, ja helposti taisivat saada mielenvikaisen leiman jos mielialat kovin vaihtelivat.
Ja miten ihmeessä he pärjäsivät ilman pikkuhousunsuojia!?

mölli-täti kirjoitti:

tuo keskittymiskyvyn puute saa ainakin minulle aikaan sellaista, että aloitan monta hommaa samaan aikaan enkä saa mitään valmiiksi, kauhean epäjärjestysen vaan, ja sekös vimmastuttaa.

Ei tainnut äideillämme olla ennen yhtään helpompaa. Siihen aikaan ei varmaankaan puhuttu vaihdevuosiongelmista yhtä vapaasti, ja helposti taisivat saada mielenvikaisen leiman jos mielialat kovin vaihtelivat.
Ja miten ihmeessä he pärjäsivät ilman pikkuhousunsuojia!?

luonnostaan, sillä he tekivät rankkaa ruumiillista työtä. Suuri osa oli talon emäntiä ja hötäkkää riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Moninaisissa reippaissa töissä säilyi hauis hyvänä ja tuli loputtomiin vatsa- ja selkälihasliikettä.
Muistan itse nuorena maalaistalon tyttönä, miten ällistyttävä kunto minulla oli ihan sonnan mätön, maitotonkkien nostelun, sianruokaämpäreiden kantelun , heinätöiden, navetanpesujen (3-päiväinen jynssäys ilman painepesureita) yms. ansiosta.
13-vuotiaana minulla oli huippuhyvä kunto ilman ensimmäistäkään kuntopyörää, kävelysauvoja tai käsipainoja!
Entisaikojen emännät eivät joutaneet vahtimaan vaihdevuosivaivojaan, sillä mentävä oli vaikka miltä tuntuisi.
Uskon että ruumillinen liikunta ja lisäaineeton kunnon kotiruoka myös rajusti vähensivät ko. vaivojen esiintymistä. Millaista moskaa meille nykyään ruokana teollisuus tarjoaakaan!!!
Ja siitä virtsanpidätyskyvystä. En usko parin lapsen äidillä entisaikoina sitä esiintyneen,siitä piti työssä saatu jumppa huolen! Asia erikseen on varmaan ollut jos lapsia on syntynyt toistakymmentä.
Nykyajan lötkö, sähköisten vempeleiden parissa vietetty elämä saattaa rapakuntoon niin naiset, miehet kuin lapsetkin. Ja kuka siitä hyötyy, lääkevalmistajat, terveysalan yritykset ja kaikenmaailman viihdemössön ja elektroniikka-alan kauppiaat.

olivat hyväkuntoisia kirjoitti:

luonnostaan, sillä he tekivät rankkaa ruumiillista työtä. Suuri osa oli talon emäntiä ja hötäkkää riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Moninaisissa reippaissa töissä säilyi hauis hyvänä ja tuli loputtomiin vatsa- ja selkälihasliikettä.
Muistan itse nuorena maalaistalon tyttönä, miten ällistyttävä kunto minulla oli ihan sonnan mätön, maitotonkkien nostelun, sianruokaämpäreiden kantelun , heinätöiden, navetanpesujen (3-päiväinen jynssäys ilman painepesureita) yms. ansiosta.
13-vuotiaana minulla oli huippuhyvä kunto ilman ensimmäistäkään kuntopyörää, kävelysauvoja tai käsipainoja!
Entisaikojen emännät eivät joutaneet vahtimaan vaihdevuosivaivojaan, sillä mentävä oli vaikka miltä tuntuisi.
Uskon että ruumillinen liikunta ja lisäaineeton kunnon kotiruoka myös rajusti vähensivät ko. vaivojen esiintymistä. Millaista moskaa meille nykyään ruokana teollisuus tarjoaakaan!!!
Ja siitä virtsanpidätyskyvystä. En usko parin lapsen äidillä entisaikoina sitä esiintyneen,siitä piti työssä saatu jumppa huolen! Asia erikseen on varmaan ollut jos lapsia on syntynyt toistakymmentä.
Nykyajan lötkö, sähköisten vempeleiden parissa vietetty elämä saattaa rapakuntoon niin naiset, miehet kuin lapsetkin. Ja kuka siitä hyötyy, lääkevalmistajat, terveysalan yritykset ja kaikenmaailman viihdemössön ja elektroniikka-alan kauppiaat.

naisen kuin naisen. Olen saanut "nauttia" erilaisita vaihdevuosioireista jo yli 5 vuotta, olen nyt 50 v. Gynegologin mukaan minulla ei varsinaisesti ole vaihdevuodet edes vielä alkaneet, kuinkahan v-mäinen olo sitten on kun vaihdevuodet "varsinaisesti" alkaa. Nyt on kylmä-kuuma,ottaa päähän kaikki asiat, väsyttää suunnattomasti(töitten jälkeen pakko levätä)itkettää, harmittaa, päässä humisee, välillä tuntuu että kohta verisuoni katkeaa päästä....jne. Minulla on Femoston 1/10 valmiste. Aikaisemmin myös masennuslääke. Kokeilen olla ilman. Herää kysymys kuinka paljon vaihdevuosi-ikäisille naisille määrätään masennuslääkkeitä, turhaan. Kai sitä masentuu kun ei saa nukuttua, työt painaa päälle, pitää olla skarppina vaan ei jaksa.....

mutta tuohon ruumiilliseen työhön/liikuntaan, helpottaa kun lähtee ladulle, patikoi, hakkaa halkoja, poimii marjoja, kantaa kiviä pihalle/pihalta pois,pyöräilee, tanssii. Jos sitä jää sohvan pohjalle löhöämään kaikki vaivat tuntuvat suuremmilta.

Vielä jos löytäisin sellaisen lääkärin joka ottaisi ihmisen kokonaisuutena eikä vähätellen sanoisi "no, nämä jutut nyt kuuluvat tähän ikään". Me kaikki olemme yksilöitä, jokainen koemme omat juttumme omalla tavallamme. Toinen sietää enemmin, toinen vähemmin.

mölli-täti kirjoitti:

tuo keskittymiskyvyn puute saa ainakin minulle aikaan sellaista, että aloitan monta hommaa samaan aikaan enkä saa mitään valmiiksi, kauhean epäjärjestysen vaan, ja sekös vimmastuttaa.

Ei tainnut äideillämme olla ennen yhtään helpompaa. Siihen aikaan ei varmaankaan puhuttu vaihdevuosiongelmista yhtä vapaasti, ja helposti taisivat saada mielenvikaisen leiman jos mielialat kovin vaihtelivat.
Ja miten ihmeessä he pärjäsivät ilman pikkuhousunsuojia!?

Ajattelin jo välillä että olen aivan kahjo, että ovathan ne kaikki aikaisemmatkin sukupolvet selvinneet näistä vuosista hengissä vanhuuden puolelle. Mutta kyllä asia on niin kuin näissä muutamissa mielipiteissä valotettiin: työn painopisteen siirtyminen ruumiillisestä henkiseen ei välttämättä menopaussivaiheessa vähennä ongelmia, päinvastoin.

Joskus me tämänikäiset suomalaiset naiset voisimme kyllä vähän armahtaa itseämme. Me 40-50-lukujen taitteessa syntyneet olemme kantaneet aika moninkertaista taakka: on pitänyt opiskella ja hankkia ammatti, on pitänyt tehdä uraa ja paljon töitä, on pitänyt jaksaa yksinhuoltajana ja nyt vielä viimeinen veto on kun pitää kynsin ja hampain pitää kiinni pätkätyöpaikasta... Kaiken lisäksi pitää olla vielä hoikka ja nätti, kynnetkin viimosen päälle laitettuna; kaikki mikä on herkullista on epäterveellistä, kaikki mikä tuo nautintoa, on epäterveellista ellei suorastaan tappavaa jne.

Saa nähdä, saavatko tulevat sukupolvet yhtäläisen onnen vai aletaanko näistä kokemuksista pikku hiljaa oppia, että ei yhdestä naisenrepaleesta sentään ihan kaikkea ole tarkoitus pusertaa irti.

Juntti-Mölli kirjoitti:

Ajattelin jo välillä että olen aivan kahjo, että ovathan ne kaikki aikaisemmatkin sukupolvet selvinneet näistä vuosista hengissä vanhuuden puolelle. Mutta kyllä asia on niin kuin näissä muutamissa mielipiteissä valotettiin: työn painopisteen siirtyminen ruumiillisestä henkiseen ei välttämättä menopaussivaiheessa vähennä ongelmia, päinvastoin.

Joskus me tämänikäiset suomalaiset naiset voisimme kyllä vähän armahtaa itseämme. Me 40-50-lukujen taitteessa syntyneet olemme kantaneet aika moninkertaista taakka: on pitänyt opiskella ja hankkia ammatti, on pitänyt tehdä uraa ja paljon töitä, on pitänyt jaksaa yksinhuoltajana ja nyt vielä viimeinen veto on kun pitää kynsin ja hampain pitää kiinni pätkätyöpaikasta... Kaiken lisäksi pitää olla vielä hoikka ja nätti, kynnetkin viimosen päälle laitettuna; kaikki mikä on herkullista on epäterveellistä, kaikki mikä tuo nautintoa, on epäterveellista ellei suorastaan tappavaa jne.

Saa nähdä, saavatko tulevat sukupolvet yhtäläisen onnen vai aletaanko näistä kokemuksista pikku hiljaa oppia, että ei yhdestä naisenrepaleesta sentään ihan kaikkea ole tarkoitus pusertaa irti.

Enpä malta olla kertomata naapurin "akasta" joka on 76v,niin reipas ja menee kovaa.Hän kävi työpaikallani ja sanoin miten sinä voit liikkua ja mennä noin kovaa,hyppiä aidan yli jne..kun olet samanikäinen kuin anoppini,eikä hän edes viisikymppisenä ollut noin vetreä"Naapurin "akka" vastasi."Minä kun olen vanhapiika,anoppisi on tehnyt viisi lasta.Ei minun tarvitse murehtia mistään,kuin itsestäni.Ei ole lapsia eikä miestä vaivana." Me kaksi viisikymppistä työtoveria vilkasimme hiljaa toisiamme ja jatkoimme työntekoa,emme osanneet suhtautua mitenkään tuohon,me kolmen ja neljän lapsen aidit............

Juntti-Mölli kirjoitti:

Korvaushoitoa kannattaisi ainakin kokeilla. Ei siitä kuukauden-parin kokeilusta kukaan vielä syöpää kerkeä saamaan. Aikuinen ihminen voi sitten ihan itse punnita kohdaltaan plussat ja miinukset ja tehdä oman ratkaisunsa.

Näitä palstoja seuratessa tulee kyllä miettineeksi jälleen kerran, että olisi se hyvä juttu, kun joku (lääkärit, tutkija) viitsisi vähän enemmän paneutua hormonikorvaushoitoihin. Sillä eihän ole niin, että ainoastaan estrogeenipuutos aiheuttaa oireita. Minulla on vain maallikon tiedot naishormoneista, mutta sen verran tiedän että esimerkiksi oksitosiini-, progesteroni- ja testosteronihormonit ovat tärkeitä myös naisille. Niiden tuotannon äkillinen putoaminen saattaa myös aiheuttaa ongelmia. Etenkin oksitosiini on muistaakseni mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin paljonkin vaikuttava hormoni. Testosteroni on myös naisilla seksuaalista halukkuutta säätelevä luonnon ihmeaine. Kyllä sen tuotannon loppuminen varmaan rassaa parisuhdetta.

Aika harvat ihmiset ovat vain valmiita tunnustumaan, miten asiat todella ovat. Edes nimimerkin suojista ei uskalleta puhua rehellistä suoraa puhetta.

auttoi ainakin minun kohdalla. 57-vuotiaana minulle alkoivat kuumat aallot, jotka eivät vielä tulleet kovin häiritseviksi. Mutta pahempaa oli, että mielialani selvästi muuttui alakuloiseksi ja vaihteli kovasti. Alakulo tuli monta kertaa päivässä ja siksi meninkin pyytämään gyneltä hormonikorvaushoitoa, vaikka aiemmin oli päättänyt selvitä ilman. Hoito alkoi auttaa parin viikon sisällä ja sen koommin ei minulla ole ollut mielialan laskua, vaan elämä tuntuu upealta. Olen nyt syönyt runsaan vuoden lääkettä ja jatkan vielä parin vuoden ajan. Kummasti elämä kirkastui hoidon ansiosta.