Edellisessä tapahtunut: Minä ja Karri vietimme viimeinkin rauhallista iltaa yhdessä.. Santeri lupasi vahtia pientä Amandaamme. Kun Santeri oli unohtanut koko amandan ja me kuuntelimme ylhäällä radiota, ja Santeri katsoi alhaalla televisiota, ei kukaan kuullut Amandan itkua..
HUOM!!! Kaikea ei voi tapahtua simssissä!!!
Minä ja Karri siemailimme ylhäällä viiniä ja kuuntelimme radiota sekä juttelimme. Santeri ei kuullut kun Amanda itki. Ei kyllä kuullut kukaan muukaan. Meillä oli Karrin kanssa meneillään kiintoisa juttu politiikasta ja sen käänteistä. Aika kuiva puheenaihe yhteiseksi illaksi mutta me pidämme molemmat politiikasta. Pian ovikello soi. Koska ovikellomme rääkyy aina niin voimakkaasti, kuulimme sen onneksi. Santeri oli niin uppoutunut urheiluun, että ei kuullut varmaan edes ovikelloa. Minä kävelin ovelle ja matkalla kysyin Santerilta oliko tämä syöttänyt Amandan. Santeri ei tajunnut kysymystäni ja ei edes välittänyt ja sanoi vain että joo.... Minä uskoin...niin kauan kunnes pääsin ovelle. Siellä oli sosiaaliviranomainen ja hän sanoi että oli tullut hakemaan Amandan koska häntä ei ole ruokittu. Minä pillahdin itkuun ja silloin Karrikin ryntäsi paikalle. Santerikin oli havahtunut pieneksi hetkeksi jalkapallosta ja juoksi huoneeseensa.
Minä ja Karri istahdimme olohuoneen sohvalle ja sammutin television. Karri lähti yläkertaan, kävi Tuukan vanhasta huoneesta sammuttamassa radion joka oli jäänyt päälle. Karri tepasteli järkyttyneen näköisenä takaisin viereeni istumaan. Karri huokaisi. Minä purskahdin taas itkuun. Yläkerrasta kuului nyyhkytystä.... myös Santeri taisi itkeä. Ei mennyt kauaakaan kun Karrrikin itki.
-Santerin olisi pitänyt huolehtia Amandasta. Tämä on kokonaan hänen vikansa!
minä sanoin
-Niin... Mutta poikakinhan on järkyttynyt. Annetaan tilanteen ensin vähän rauhoittua ja rangaistaan häntä vasta sitten.
karri rauhoitteli.
-EI!! Poikaa täytyy rangaista NYT! Ymmärtääköhän Santeri edes mitä on mennyt tekemään...
Minä päätin...
-Tottakai Santeri ymmärtää. Vaikka Santeri ei olekkaan minun poikani ymmärrän täysin miltä hänestä tuntuu..Minulle kävi nimittäin nuorena ihan samoin.
karri sanoi.
-Mutta poikaa täytyy rangaista. Minä selviän kyllä...
Minä lausahdin.
Menimme ylös Santerin huoneeseen. Koputimme oveen.. Kun astuimme sisälle Santeri makasi sängyllään itkemässä.
-ANTEEKSI!!!!! ÄITI JA KARRI ANTAKAA MINULLE ANTEEKSI!!!!!!
Santeri huusi.
-Me emme voi antaa tätä ikinä oikeastaan anteeksi mutta unohdamme sen yleisesti kunhan olet suorittanut rangaistuksesi. Sinä lupasit huolehtiacamandasta!!!!
Minä sanoin itkevälle Santerille.
Päätimme että Santerin rangaistus olisi seuraava:
Ei viikkoon televisiota (koska Santeri ei sen takia kuullut Amandan itkua.), kahden viikon kotiaresti vain koulussa saa käydä ei kä saa tuoda kavereita, viikon tiskivuorot, arestin aikaiset siivouspäivät ja kun tulee koulusta niin tekee läksyt syö ja menee nukkumaan kello 17.00 koko viikon ajan.
Santeri oli väsynyt ja lopulta itkenyt itsensä yhdeksän aikaan uneen. Minä ja Karri juttelimme Santerista ja Amandasta sekä lapsista ja sitten menimme mekin nukkumaan. Seuraavana aamuna Santeri oli hyvin hiljainen ja tuli koulusta masentuneen näköisenä. Hän tuli näyttämään minulle rehtorin antamaa lappua jossa luki:
Hyvät vanhemmat. Santeri on saanut alaarvoisen arvosanan ja täten hänet siirretään sotilaskouluun.......
JATKUU!!!! Vai jatkanko?
HUOM!!! Kaikea ei voi tapahtua simssissä!!!
Minä ja Karri siemailimme ylhäällä viiniä ja kuuntelimme radiota sekä juttelimme. Santeri ei kuullut kun Amanda itki. Ei kyllä kuullut kukaan muukaan. Meillä oli Karrin kanssa meneillään kiintoisa juttu politiikasta ja sen käänteistä. Aika kuiva puheenaihe yhteiseksi illaksi mutta me pidämme molemmat politiikasta. Pian ovikello soi. Koska ovikellomme rääkyy aina niin voimakkaasti, kuulimme sen onneksi. Santeri oli niin uppoutunut urheiluun, että ei kuullut varmaan edes ovikelloa. Minä kävelin ovelle ja matkalla kysyin Santerilta oliko tämä syöttänyt Amandan. Santeri ei tajunnut kysymystäni ja ei edes välittänyt ja sanoi vain että joo.... Minä uskoin...niin kauan kunnes pääsin ovelle. Siellä oli sosiaaliviranomainen ja hän sanoi että oli tullut hakemaan Amandan koska häntä ei ole ruokittu. Minä pillahdin itkuun ja silloin Karrikin ryntäsi paikalle. Santerikin oli havahtunut pieneksi hetkeksi jalkapallosta ja juoksi huoneeseensa.
Minä ja Karri istahdimme olohuoneen sohvalle ja sammutin television. Karri lähti yläkertaan, kävi Tuukan vanhasta huoneesta sammuttamassa radion joka oli jäänyt päälle. Karri tepasteli järkyttyneen näköisenä takaisin viereeni istumaan. Karri huokaisi. Minä purskahdin taas itkuun. Yläkerrasta kuului nyyhkytystä.... myös Santeri taisi itkeä. Ei mennyt kauaakaan kun Karrrikin itki.
-Santerin olisi pitänyt huolehtia Amandasta. Tämä on kokonaan hänen vikansa!
minä sanoin
-Niin... Mutta poikakinhan on järkyttynyt. Annetaan tilanteen ensin vähän rauhoittua ja rangaistaan häntä vasta sitten.
karri rauhoitteli.
-EI!! Poikaa täytyy rangaista NYT! Ymmärtääköhän Santeri edes mitä on mennyt tekemään...
Minä päätin...
-Tottakai Santeri ymmärtää. Vaikka Santeri ei olekkaan minun poikani ymmärrän täysin miltä hänestä tuntuu..Minulle kävi nimittäin nuorena ihan samoin.
karri sanoi.
-Mutta poikaa täytyy rangaista. Minä selviän kyllä...
Minä lausahdin.
Menimme ylös Santerin huoneeseen. Koputimme oveen.. Kun astuimme sisälle Santeri makasi sängyllään itkemässä.
-ANTEEKSI!!!!! ÄITI JA KARRI ANTAKAA MINULLE ANTEEKSI!!!!!!
Santeri huusi.
-Me emme voi antaa tätä ikinä oikeastaan anteeksi mutta unohdamme sen yleisesti kunhan olet suorittanut rangaistuksesi. Sinä lupasit huolehtiacamandasta!!!!
Minä sanoin itkevälle Santerille.
Päätimme että Santerin rangaistus olisi seuraava:
Ei viikkoon televisiota (koska Santeri ei sen takia kuullut Amandan itkua.), kahden viikon kotiaresti vain koulussa saa käydä ei kä saa tuoda kavereita, viikon tiskivuorot, arestin aikaiset siivouspäivät ja kun tulee koulusta niin tekee läksyt syö ja menee nukkumaan kello 17.00 koko viikon ajan.
Santeri oli väsynyt ja lopulta itkenyt itsensä yhdeksän aikaan uneen. Minä ja Karri juttelimme Santerista ja Amandasta sekä lapsista ja sitten menimme mekin nukkumaan. Seuraavana aamuna Santeri oli hyvin hiljainen ja tuli koulusta masentuneen näköisenä. Hän tuli näyttämään minulle rehtorin antamaa lappua jossa luki:
Hyvät vanhemmat. Santeri on saanut alaarvoisen arvosanan ja täten hänet siirretään sotilaskouluun.......
JATKUU!!!! Vai jatkanko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
JATKA! JATKA! JATKA! JATKA!
Heips Sim.
Selkeä parannus edellisiin osiin verrattuna, vaikkakin edelleen paranneltavaa kieliasullisesti löytyy. Kannattaa muuten tehdä kuten Melliex ehdotti, eli kirjoittaa tarina jollain kirjoitusohjelmalla ja lukea tarina läpi muutaman kerran ennenkuin pistät sen tänne meidän luettavaksemme.
Ei ole Santerilla helppoa... ;)
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jatkat tarinan kirjoittamista, sillä tarinan juoni ja ideat ovat mainioita! Ja mitä enemmän kirjoitat, sitä sujuvammaksi kirjoittaminen muodostuu.
Kiitos albetr-pingviini! Tuo oli kannustavaa postia ja kiitos kun autat parantamaan!! Lupaan ainakin yrittää parantaa. Hyvä että parannusta oli tapahtunut!
tee jo raija vähälän tarina 4!pliide!toi on niin hyvä!pliis!oikeesti pliis!