Tässä on tehty viime kuukaudet opinnäytetyötä yhden luokkakaverin kanssa ja ihan helvetiksi alkaa muuttua koko homma. Pari ei tee työn eteen mitään ja jos vihjaisen kauniisti että voisiko hän hoitaa jonkin tietyn jutun liittyen työhön, hän saattaa alkaa "selittämään" minulle kuinka on niin vaikeaa sovittaa palkkatyö ym. ja opinnäytetyön tekeminen yhteen. Ja jos hän jopa tekee jotain pyytämääni opinnäytetyöhön, hän tietysti soittaa minulle siitä ja joudun suurinpiirtein sanelemaan kaiken mitä hänen tulisi kirjoittaa työhön.
Jos olisin arvannut millainen helvetti tästä tulee, niin en olisi ryhtynyt koko hommaan häneen kanssaan. En ollut koskaan tehnyt hänen kanssaan mitään ryhmätöitä, joten en aavistanut miten vaikeaa yhteistyö hänen kanssaan on. Hänelle on kaikenlisäksi aivan sama millainen numero tulee, kunhan vain saa todistuksen.
Taas on ollut niin vaikeaa hänen kanssaan enkä tiedä miten jatkaa. Vie voimia opinnäytetyön teosta se ainainen tien silottelu, jota joudun hänelle tekemään. Muuten ei mikään etene. Lisäksi huolehdin aikatauluista, että edettäisiin suunnitelman mukaan... muuten ei valmistuta koskaan, sillä häntä ei näytä huolettavan valmistuuko työ, vaikka hän itse haluaakin valmistua.
No, toivon että kesään mennessä saadaan työ kasaan ja valmistutaan. Toivottavasti ei tule hermoromahdusta ennen sitä.
Jos olisin arvannut millainen helvetti tästä tulee, niin en olisi ryhtynyt koko hommaan häneen kanssaan. En ollut koskaan tehnyt hänen kanssaan mitään ryhmätöitä, joten en aavistanut miten vaikeaa yhteistyö hänen kanssaan on. Hänelle on kaikenlisäksi aivan sama millainen numero tulee, kunhan vain saa todistuksen.
Taas on ollut niin vaikeaa hänen kanssaan enkä tiedä miten jatkaa. Vie voimia opinnäytetyön teosta se ainainen tien silottelu, jota joudun hänelle tekemään. Muuten ei mikään etene. Lisäksi huolehdin aikatauluista, että edettäisiin suunnitelman mukaan... muuten ei valmistuta koskaan, sillä häntä ei näytä huolettavan valmistuuko työ, vaikka hän itse haluaakin valmistua.
No, toivon että kesään mennessä saadaan työ kasaan ja valmistutaan. Toivottavasti ei tule hermoromahdusta ennen sitä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
meillä oli vastaava tilanne ryhmätyössä, ja valitettiin, tyyppi ei (muistaakseni) päässyt kurssista läpi, kun ei osallistunut. Miksi auttaisit jotain, ajattele, se on sun "tuleva työkaveri" jota koulutat nyt lusmuilemaan ja kantamaan hedelmää (palkaa)tekemättömästä työstä! Eikö teillä ole puhuttu vapaa-matkustajista. Mene ja valita!
Jos olette aikuisia kerrot ensin parillesi siitä miltä sinusta tuntuu etkä mene ensimmäiseksi itkemään opettajalle. Tuollainen on lähinnä ala-astemeininkiä.
Suosittelen myös menemään ohjaajan puheille jos ei homma toimi. Toisaalta aika riskillä olet lähtenyt hommaan, jos et ole edes yhtään aiempaa hommaa tehnyt hänen kanssaan. Millainen hän oli työtä suunniteltaessa?
Meillä tiimityö sujuu. Samassa tiimissä olemme tehneet ryhmätöitä joskus aiemmin opintojen aikana. Muutenkin motivaatiota, halua ja osaamista löytyy, eikä tarvitse yksin pakertaa.
Ota ihmeessä yhteys ohjaajaan jos toverillesi ei mene selvä suomenkieli jakeluun!
Yksi tämän universumin muuttumaton laki on se, että JOKA PAIKASTA löytyy kyseisiä siivellä eläjiä, jotka keksii mitä tahansa että pääsisivät mahdollisimman vähällä kaikesta! Niitä ikävä kyllä itse kunkin luokalta/työpaikalta tms. ;)
Ensinnäkin kannattaa kyllä puhua asiasta ohjaajalle/luokanvalvojalle, että pinna palaa ja hermot on riekaleina - pahin mahdollinen on polttaa itsensä loppuun ja antaa toisen päästä kuin koira veräjästä! Kyllä kannattaa siis ottaa riski, että saat lusmuilijan vihat niskoillesi, kuin että annat hänen ymmärtää että hänen käytöksensä on hyväksyttävää! Tiedä vaikka silmät alkaisi aueta kun tekisitkin työn loppuun yksin??
Ja jos kuitenkin teette työn loppuun yhdessä, niin anna sanaisen arkun aueta kunnolla työn arvioinnissa - mistään ei saa suurempaa tyydytystä kun saa kautta rantain/suoraan kertoa kuka ON nähnyt vaivaa ja kuka EI - ja ellei opettaja ole ihan idiootti, kyllä hänkin nopeasti huomaa, kenellä on asiasta asiantuntemusta ja tietoa!
Jaksamista sulle :)
olen nimittäin itse tekemässä parin kanssa gradua ja kuulostaa kuin olisit kirjoittanut minusta !
Käyn työssä ja hoidan perheeni ja samalla pitää pakertaa opintoja. Aika on joskus tiukassa kun nukkuakin pitäisi. Viime aikoina olen ikävä kyllä sairastellut myös, ja se on vienyt voimia.Itse en viivytä tahallaa työtä ja teen niin paljon kuin jaksan ja ehdin, mutta suurin paine on huono omatunto kun parini ehtii pakertaa työmme parisssa paljon enemmän kuin minä. siivellä eläminen tuntuu iljettävältä ajatukselta. Toivon että parini ei ajettele minusta noin kauheita kuin sinä omastasi... ellen se sitten ole minä... Oma graduparini tosin on viimeisen päälle fiksu ja hieno ihminen.
Jos on sitä perhettä, sairastelua, jne. niin mitäpä jos ottaisit asian puheeksi parisi kanssa. Siis ei vain niin, että valitat kuinka et nyt ehdi tehdä, jne. Vaan ihan oikeasti juttelette siitä mitä sitten EHDIT tehdä, ja kuinka saisitte hommat tasapainoon niin ettet olisi pelkkä siipeilijä...
En ymmärrä mitä muutakaan tuollaisessa tilanteessa voisi parista ajatella kun noita "kauheita" ajatuksia. Onhan se ikävää, jos itse pakertaa ja toinen ei tee mitään.
En syyllistä sinunlaisiasi. Olen vain ärtynyt omasta tyhmyydestäni, kun en ajoissa tajunnut, että yksin voisin tehdä työn oman aikatauluni mukaan... Parillani ei ole perhettä eikä elä parisuhteessa tällä hetkellä, joten luulisi aikaa liikenevän myös opinnäytetyöhön. Myöskään aikaa vieviä harrastuksia ei ole. Eiköhän se ole itsestä kiinni miten järjestelee aikaansa, paitsi jos on perhettä, sairastelua jne ymmärrettäviä syitä joiden vuoksi ajankäyttö on rajallisempaa. Itse olen yhtälailla ollut työssä ja siinä sivussa yrittänyt järjestää aikaa lopputyölle ja karsinut muita "turhempia" menoja. Silloin kun aloitmme yhdessä opinnäytetyötä, sovimme milloin saatamme työn päätökseen, jotta valmistumme ja edelleen hän haluaa valmistua nykyisen aikataulun mukaan. Olemme jo kerran siirtäneet ajateltua valmistumisajankohtaa eteenpäin kiireiden vuoksi.
Työ on onneksi nyt sellaisessa vaiheessa, että on mahdollisuus jakaa vastuuta. Ehdotankin hänelle, että yhdessä katsomme miten tästä eteenpäin jaamme tekemisiä. Toivon onnistuvani.
hommia työmme eteen, mutta kun tuntuu että toinen tekee koko ajan enemmän. Vaikkei olisi puhettakaan, niin hän on ehtinyt muokata paria lukua ja lisätä vähän sinne ja tänne ! Hyvä niin, mutta kun itsellä ei ole aikaa puuhailla jatkuvasti, niin tulee ikävä olo, oma syyllisyys tässä painaa !
jonka tekijät olivat pitäneet tarkasti kirjaa siitä, kumpi oli tehnyt mitäkin. Gradusta tuli tietysti yksi arvosana, mutta tarkastajat olivat arvioonsa merkinneet (ja perustelleet) toiselle C:n ja toiselle B:n.
Jollei eron tekeminen enää ole mahdollista, yritä lohduttautua sillä, että jollet jatko-opiskelua harkitse, kukaan ei ikinä tule gradusi arvosanasta piittaamaan - valmistuminen on se pääasia.
Jos akateemisessa maailmassa esiintyy työssä kahden kirjoittajan artikkeli se yleensä tarkoittaa sitä, että on kirjoittaja ja ns. co-writer. Tämä co-writer sitten lukee varsinaisen kirjoittajan tekstin (ykköösteksti) ja tekee siihen korjausehdotuksia. (kakkosteksti) Näin homma etenee kunnes työ on valmis. Näin muuten oppikirjojakin tehdään.
Itse tein tällä tavoin harjoitustöitä kauppakorkeassa. Minua etevämpi teki työn minä vain luin muiden tekstejä ja tein pieniä muutosesityksiä. Erinomaisia arvosanoja tuli ja työt valmistuivat nopeasti.
Vaikuttaa siltä, että olet etevämpi kuin kaverisi - ei hän välttämättä lusmuile.
siis en ikinä voisi hakea töitä tms. jos opinnäytteeni olisi jonkun muun tekemä ja itse olisin vain lukaissut sen läpi. Harjoitustöitähän olen minäkin tehnyt kavereiden kanssa periaatteella se joka ehtii tekee.... Hyvien kavereiden kesken se toimii, välillä pakertaa itse enemmän ja kaveri vähemmän, vuoro vaihtuu joskus. Kaikkeen olen kyllä panokseni antanut. Kuin myös graduun jonka kirjoittelemista just lopettelin kun ei enää ajatus kulje viiden tunnin session jälkeen.
En tiedä mitä alaa tuo edellisen kirjoittajan ns. equal contribution koski, mutta luonnontieteen alalla, jossa suoritetaan kokeita se tarkoittaa että molemmat authorit ovat tehneet osan kokeissa ja kirjoittaneet yhdessä jutun. Nykyään se alkaa olla aika tavallinen sääntö isoissa ryhmissä, koska molemmat voivat tälläistä juttua käyttää väitöksessään. Tällöin molemmat ovat rehellisesti tehneet mittavan osan työstä. Luonnontieteen alalla tietyt työt saattavat olla niin työläitä että yksin niiden tekeminen ja opettelu veisi vuosia.
itse olen tehnyt gradua jo pitkään parin kanssa ja vaikka välillä on ollut ongelmia sovitella aikatauluja ja työmääriä, niin kyllä olemme käyneet paljon "hedelmällisiä" keskusteluja, ajatus on joskus juossut paljon vikkelämmin yhdessä ajatellen. JA kun toinen väsyy ja meinaa luovuttaa niin toisesta löytyy potkua jatkaa.
Olemme viettäneet monta tuskaista mutta myös hulvattoman hauskaa hetkeä gradua kirjoittaen. Nyt alkaa olla voiton puolella ja jo muistelemme nauraen mitä matkan varrella on tullut eteen.
Uskon etten ainakaan itse olisi osannut ajatella yksin niin suuria ajatuksia mitä keskustelujemme ja pohdintojemme tuloksena on syntynyt. Aiheemme on melko hankala ja teoreettinen viitekehys samoin, joten yhdessä ajatteleminen on ollut tarpeeen.
Mä taas en suosittele sitä tekemään yksin. Teen itse päättötyötäni yksin ja olen aivan lukossa ja jumissa. En saa siihen mitään aivot lyö tyhjää. Nyt olis mahtavaa jos ois joku jonka kanssa jakaa hommat.