Oli kerran haave,
joka tavoitti minut.
Se kysyi haluanko
sinut.
Vastasin, että enemmän
kuin mitään muuta.
Kuljin unissa haaveeni
kanssa ja olin onnellinen,¨
tosi onnellinen pitkästä aikaa.
Kunnes,
eräänä päivänä tuli todellisuus vastaan
ja karkoitti haaveni pois.
Itkin todellisuudelle, miksi teit
tämän minulle.
Todellisuus vastasi,
että haaveen kanssa et voi elää,
koska kuolisit vähitellen.
Nyt itken todellisuus vierelläni
ja muistan sen ihanan haaveen,
joka teki minut onnelliseksi,SINUT.
joka tavoitti minut.
Se kysyi haluanko
sinut.
Vastasin, että enemmän
kuin mitään muuta.
Kuljin unissa haaveeni
kanssa ja olin onnellinen,¨
tosi onnellinen pitkästä aikaa.
Kunnes,
eräänä päivänä tuli todellisuus vastaan
ja karkoitti haaveni pois.
Itkin todellisuudelle, miksi teit
tämän minulle.
Todellisuus vastasi,
että haaveen kanssa et voi elää,
koska kuolisit vähitellen.
Nyt itken todellisuus vierelläni
ja muistan sen ihanan haaveen,
joka teki minut onnelliseksi,SINUT.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja surullinen samalla kertaa..
Ja totta. Todellisuutta on kestettävä koko ajan,
mutta haaveisiin ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi.
Mutta onko se oikeasti sittenkään noin?
täysin omista fiiliksistäni ja tällä hetkellä tuntuu just tuolta. Oli haave minkä todellisuus vei. Toivottavasti uusi haave tavoittaisi minut pian, etten surisi itseäni kuoliaaksi.