Meillä piti olla kesällä häät ja esikoisemme ristiäiset samassa. Nyt, kun on pitopalvelu varattu ja paikkoja käyty katsomassa ja vieraita mietitty niin mies sanoikin, että mennään sittenkin maistraatissa naimisiin eikä pidetä juhlia.
Miestä kuulema jännittää ja hän ei halua isoja juhlia.
Aiemmin talvella minä ehdotin maistraattia, että mennään ennen lapsen syntymää siellä naimisiin vaan silloin mies sanoi, että haluaa isot juhlat vaan nyt mieli onkin muuttunut.
Oletteko te muut sulhaset kokeneet jossain vaiheessa häiden suunnittelua tuollaista pelkoa juhlia kohtaan? Meneekö se ohi ajan kanssa vai onko toivo menetetty?
Minä juhlia niin innolla suunnitelleena en enää niitä haluaisi perua, kun kaikki on jo suunniteltu. Vaan en minä yksinkään voi mennä alttarille.
Olemme tapelleet asiasta, ja minä vain itken koko ajan, kun tuntuu niin pahalle ja tuntuu että minussa on vika etten kelpaakaan vaimoksi. Suutuksissani olen sanonut jopa lähteväni kävelemään... Mies ei sitä halua vaan miksi ei sitten voida mennä naimisiin juhlien kera kuten oli sovittu :(
Miestä kuulema jännittää ja hän ei halua isoja juhlia.
Aiemmin talvella minä ehdotin maistraattia, että mennään ennen lapsen syntymää siellä naimisiin vaan silloin mies sanoi, että haluaa isot juhlat vaan nyt mieli onkin muuttunut.
Oletteko te muut sulhaset kokeneet jossain vaiheessa häiden suunnittelua tuollaista pelkoa juhlia kohtaan? Meneekö se ohi ajan kanssa vai onko toivo menetetty?
Minä juhlia niin innolla suunnitelleena en enää niitä haluaisi perua, kun kaikki on jo suunniteltu. Vaan en minä yksinkään voi mennä alttarille.
Olemme tapelleet asiasta, ja minä vain itken koko ajan, kun tuntuu niin pahalle ja tuntuu että minussa on vika etten kelpaakaan vaimoksi. Suutuksissani olen sanonut jopa lähteväni kävelemään... Mies ei sitä halua vaan miksi ei sitten voida mennä naimisiin juhlien kera kuten oli sovittu :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysy siltä kumpaa se tdennäköisemmin katuisi myöhemmin; että perinteiset bileet jäi pitämättä vai että joutui näkemään vaivaa ja hikoilemaan päivän puvussa.
Miehen kanssa puhuimme ja maistraatti kait se odottaa nyt.
Meinasi se, että mentäisiin vasta seuraavana kesänä jos juhlat haluan, että saataisiin säästää rahaa ja voitaisiin sitten pitää kunnon juhlat vaan minä haluan nyt heti naimisiin joten kai tämä nyt miellyttää molempia. Vaikka mietin kyllä miten ihanaa olisi ne oikeat ihanat kirkkohäät kauniissa puvussa ja lähimmäisten kanssa, muta ei kai se ole se pääasia vaan se, että saan tuon miehen omakseni.
Menemme siis nyt niin pian maistraattiin kuin se jäjestyy ja kesällä sitten on vauvamme ristiäiset erikseen.
Jospa tämä nyt tästä...
Kai hän tietää minkälainen asia häät ovat naiselle? Yksi päivä prinsessana ja kaiken keskipisteenä. Siitä mistä haaveillaan pikku tytöstä asti. Kerro hänelle se. Sinä menet ( toivon mukaan) vain kerran elämässäsi naimisiin, tämä on tilaisuutesi. Jos mies ei rakasta sinua tarpeeksi, antaakseen sinulle tämän, lähde kävelemään ihan oikeasti. Tulet muistamaan tämän päivän loppuelämäsi.
Niin, on tuokin kyllä totta... Lupauduin kyllä jo siihen maistraattiin. Kysyin kyllä mieheltä, että entä sitten jos mua rupeaa harmittamaan kun en saanut juhlia... Mies ei oikein osannut sanoa siihen mitään.
Tiedän kyllä sen, että varmaan alkaakin joskus harmittamaan, kun työni puolesta tulen tulevaisuudessa järjestämään toisille häitä ja silloin varmaan tulee mieleen miten mukavaa olisi ollut tehdä itselle kunnon juhlat...
Tuo mies on vaan sellainen tavallinen... no, mies :D Eli ei oikein ymmärrä näitä naisten ajatuksia vaikka ne vääntäisikin rautalangasta...
Olen kyllä tyyyväinen, että hän kuitenkin keroi, että isot juhlat jännittää vaikkei ne nyt mitkään jättihäät olisikaan. Mutta olisi myös mukavaa, kun hän ymmärtäisi miten tärkeätä juhlat ovat minulle.
Vaikkakaan häiden päätarkoitus ei ole se juhla vaan toistemme saaminen...
Vaikeita asiaoita, pitää keskustella miehen kanssa viikonloppuna, kun olemme molemmat vapaalla.
Jep, minäkin ajattelin noin joskus. Mies ei erityisemmin tunne oloaan kotoisaksi isoissa juhlissa. Mutta eikös tuo tarkoita käänteisenä sitä, että itse en rakastaisi miestä tarpeeksi mennäkseni hänen kanssaan naimisiin hänen toivomallaan tavalla, vaan suostun ainoastaan jos saan leikkiä prinsessaleikkiäni? Ei se toimi näinkään päin.
Päivä pitäisi muistaa sen lupauksen yms. takia eikä niinkään täydellisen kakun tai ihanan mekon =) Vaikka tärkeitä ne on, sen tiedän. Kompromissi on hyvä sana...
"Mutta eikös tuo tarkoita käänteisenä sitä, että itse en rakastaisi miestä tarpeeksi mennäkseni hänen kanssaan naimisiin hänen toivomallaan tavalla, vaan suostun ainoastaan jos saan leikkiä prinsessaleikkiäni? Ei se toimi näinkään päin."
Niinpä niin, mutta miksi naisen sitten pitäisi "alistua kohtaloonsa"? Eikös tuo taas tarkoita sitä, ettei mies rakasta naista tarpeeksi mennäkseen hänen kanssaan naimisiin hänen toivomalla tavallaan, vaikka se vähän jännittäisikin eikä puku olisikaan lempivaate?
Miksi se on aina nainen jonka pitää luopua unelmastaan ja "ymmärtää" loputtomiin miestä, pitäisi olla kiitollinen että ylipäänsä saa miehen, vai?
"Päivä pitäisi muistaa sen lupauksen yms. takia eikä niinkään täydellisen kakun tai ihanan mekon =) Vaikka tärkeitä ne on, sen tiedän. Kompromissi on hyvä sana..."
Niin missä se kompromissi on, jos parin nainen haluaa "oikeat" häät ja mies haluaa pelkät maistraattihäät, ja sitten mennään maistraattiin? Ei se ole kompromissi, duh, sehän on miehen halun toteuttamista.
Mies kumminkaan ei ole luultavimmin "unelmoinut maistraattihäistään koko ikäänsä", joten jos nainen taas on unelmoinut kirkkohäistä ja juhlista, niin silloin on todella itsekästä olla toteuttamatta tätä. Sen mukaan mennään, jolle asia on tärkeämpi, tietenkin!
Tuollaisen kundin jättäisin naimatta missään paikassa.
(olen itsekin mennyt maistraatissa naimisiin, mutta siksi, että kumpikaan meistä ei missään nimessä halunnut kirkkohäitä!! Jos miehelläni taas olisi ollut jokin erityistoive, olisin tietenkin yrittänyt toteuttaa sen. Olisin kyllä vaikka voinut sulloutua siihen kermakakkuun sinne kirkkoon, jos se olisi ollut hänelle todella tärkeää.)
Ei ehkä kannata lähteä tälle "punainen", "eiku vihreä", "eipäs kuin punainen!" -linjalle. Jos pariskunta ei osaa yhdessä sopia häistä molempia tyydyttävällä tavalla, kannattaisi ehkä jättää menemättä naimisiin =)
"Miksi se on aina nainen jonka pitää luopua unelmastaan"
Mietipäs nyt, kumminko päin se yleensä meneekään...
Ymmärrän kyllä sen, että hienoista juhlista monet naiset unelmoivat lapsesta lähtien. Mutta häiden alla voisi tutkiskella hieman itseään ja muotoilla arvojärjestystä. En tarkoita, etteikö niitä häitä saisi järjestää, vaan tarkoitan juuri sitä, että jos prinsessaisten kermakakkuhäiden ja lounastauolla maistraatissa pyörähtämisen välistä löytyisi jotain, joka tekisi molemmat osapuolet onnellisiksi.
Mitäs jos menisitte maistraatissa naimisiin ja sitten pitäisitte sellaiset vähän pienemmät juhlat? Jos miehesi kerta jännittää isoja juhlia.