Elämä kuljettaa meitä mitä ihmeellisempiin kiemuroihin...
Haluan ihan alkuun alleviivata, että olen täysipäinen ihminen. Näen mieheni pojan tilanteessa (kuten mieskin) sellaisia epäkohtia, joihin on pakko puuttua lapsen terveen kasvun vuoksi.
Lapsen äiti ei ole toistaiseksi tehnyt mitään mistä hänet oikeusasteessa tuomittaisiin. Kysymys on monien pienten asioiden summasta. Äiti ei ole tässä tapauksessa pätevä kasvattamaan tervettä poikaa.
Kirjoituksesta tulisi liian pitkä jos kertoisin kaiken tapahtuneen, joten kysyä lojautan suoraan, että 0NKO KENELLÄKÄÄN KOKEMUKSIA SIITÄ, KUINKA KASVATUSVASTUU SIIRRETÄÄN ISÄLLE?
Muutamat varmasti voivat myöntää, että joskus isän kasvatustapa on se parempi tapa.
Haluan ihan alkuun alleviivata, että olen täysipäinen ihminen. Näen mieheni pojan tilanteessa (kuten mieskin) sellaisia epäkohtia, joihin on pakko puuttua lapsen terveen kasvun vuoksi.
Lapsen äiti ei ole toistaiseksi tehnyt mitään mistä hänet oikeusasteessa tuomittaisiin. Kysymys on monien pienten asioiden summasta. Äiti ei ole tässä tapauksessa pätevä kasvattamaan tervettä poikaa.
Kirjoituksesta tulisi liian pitkä jos kertoisin kaiken tapahtuneen, joten kysyä lojautan suoraan, että 0NKO KENELLÄKÄÄN KOKEMUKSIA SIITÄ, KUINKA KASVATUSVASTUU SIIRRETÄÄN ISÄLLE?
Muutamat varmasti voivat myöntää, että joskus isän kasvatustapa on se parempi tapa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sopia yhteishuoltajuudesta siten, että lapsi olisi esim. ihan vuoroviikoin isän ja äidin tykönä? Siinäkin ratkaisussa on tietysti lapsen kannalta ongelmakohtia, mutta tosiasia on, ettei eroasioissa voi aina voittaa, eritoten lapsi ei voi. Itselläni on päällä pahemmanlaatuinen burn-out ja pitkään jatkuneen masennuksen ja erinäisten tunnelukkojen purkuoperaatio, ja tiedän omat rajani, en kykene tässä tilanteessa huolehtimaan lapseni hyvinvoinnista yksin. Lapsen isä onkin osallistunut tyttäreni hoitoon kiitettävästi. Teidän pitäisi keskustella asioista paljon ja hartaasti. Mieluiten tietysti tilanteen rauhoituttua sosiaalipuolen ihmisten kanssa, niin tulee varmasti kaikki asianhaarat käytyä läpi ja faktat tiskiin ja paperille. Voimia!
Asioista on keskusteltu pitkään ja hartaasti, mutta tulos on aina sama: sovitut asiat kierretään ja uusia epäkohtia ilmaantuu.
Sä olet viisas kun tiedät tilanteesti ja osaat ottaa apua vastaan. Tämä toinen äiti pitää tyynynä 6-vuotiasta poikaa ja verhoaa oman etunsa pojan eduksi.
Pojan terveen itsetunnon kehittymisen ja lukemattomien muiden asioiden kannalta nyt olisi todellakin paras pojalle, jos isällä olisi suurempi kasvatusvastuu.
Voimia myös sinulle.
Mietihän omia motiivejasi haluta lapsi isän hoiviin? Mahdatkohan tyydyttää vain omia tarpeitasi osoittaaksesi miehelle, kuinka hyvä sinä olisit äitinä? Tätä kirjoitustahan ei tehnyt lapsen isä vaan sinä..lapsen isän uusin. Haluat siis leikkiä perhettä?? Minusta olet nyt todela heikoilla jäillä. Mieti tarkkaan ennenkuin lähdet tuohon leikkiin.
Arvelinkin, että tällainen viesti on tulossa.
Mulla on kolme lasta ja suurperheelliseksi en ole koskaan himoinnut.
Olisin ollut -kuten miehenikin- täysin tyytyväinen pojan asumiseen äidin luona mikäli asiat olisivat sujuneet hyvin.
Nyt taustalla on kuitenkin aidosti pojan paha olo. Ja me haluamme pojan parasta, emme vanhempien valtataistelua.
hei.meillä oli samanlaine tilanne, jotenka palkkasimme asianajajan ja lähdimme purkamaan tilannetta sitä kautta, kun välit olivat niin tulehtuneet ettei edes sosiaalitoimisto saanut äitiä palaverihin...asianajaja lähti hoitamaan tilannetta, pitkä prosessihan se oli n.1,5vuotta, mutta nyt ohi ja päätös sosiaalin puolelta, että lapsi isälle asumaan ja sama kärjäoikeudelta...suosittelen, tapauksenne kuulostaa paljon meidän kaltaiseltamme.mekin olemme uusperhe johon kuuluu minun tyttö, miehen tyttö ja yhteistä lasta nyt odotan.voimia taisteluun, niitä tarvitaan :)
Kannattaa varmasti ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, jos tilanne on se, että äidin kanssa ollaan jo keskusteltu ilman asioiden etenemistä. Kun vanhemmat ovat huoltajuudesta ja lapsen parhaasta erimielisiä, tehdään sosiaalitoimen puolesta yleensä ns. vanhemmuuden arviointi, jossa selvitellään kummankin perheen tilannetta ja kykyä huolehtia lapsesta.
Ihan ensimmäiseksi ehdottaisin kuitenkin samaa, kuten edellinen kirjoittaja. Voisitte ehdottaa äidille esimerkiksi lapsen pidempiä teillä olemisen jaksoja ja katsoa, miten tilanne kehittyy. Et kertonut tarkemmin, mistä on kysymys, mutta tarvitseeko äiti kenties ammattiapua? Auttaisiko se mahdollisesti äidin ja lapsen kotitilannetta? Yrittäkää säilyttää mahdollisimman hyvä puheyhteys, sillä riitatilanteet repivät aina lasta.
Voimia teille!
Äiti käy terapiassa omien ongelmiensa vuoksi.
Ja pidempiin aikoihin hän on jo suostunut. Ei ihan vko/vko, mutta aika likelle.
Lastenvalvoja on hyvä idea. Sitä juuri tarkoitan, että mistä tämän vyyhdin purkaminen alkaa. Valvojat kun ovat yleensä sitä "äiti on aina paras vaihtoehto lapselle" tyyppejä...
ja alkoi keskustelemaan ongelmista joita lapsella on ja asioista jotka eivät toimi.lastenvalvoja kehoitti hakemaan lapsen asumista meille oikeusteitse.Nyt on huoltoselvitys tehty ja lasta puoltavat isälleen ja odotellaan kutsua käräjäoikeuteen.
Olet ilmeisesti lapsen miehen vaimo?
Kuinka raskauttavaa asiaa pitää olla kerrottavana, että puoltoääniä heruu? Riittääkö pino pieniä asioita?
Isällähän on jo täysi kasvatusvastuu lapsestaan - ja samoin äidillä. Ehkä teidän kannattaisi miettiä millä tavalla voisitte nykyolosuhteissa paremmin huolehtia pojan hyvinvoinnista. Lapsi kuitenkin tarvitse sekä äitiään että isäänsä - eikä viranomaisetkaan lähde rajoittamaan toisen vanhemmuutta ilman hyvin painavia perusteita.
sivusta seurannut..
Kyllä Suomessa on äidillä tällä hetkellä mahdottoman hyvä oikeusturva omiin lapsiinsa. Aika mahdoton on saada isälle lähivanhemman titteliä..
Lastenvalvojan tai lastensuojelun kautta ryhtyisin selvittämään asiaa..
Nyt näyttää siltä, että tulevaisuudessa (kuinka kaukana, en tiedä) on valoa tunnelin päässä myös isille.
Tuleva väitöskirja osoittaa selvästi isän tarpeellisuuden ja jopa paremmuuden kasvattajana.
En ole tulossa vastaamaan provosointiyrityksiin, mutta annan hyvän linkin asiasta oikeasti kiinnostuneille. Tämä on sen väitöskirjan lähdeluettelosta, yliopistotutkimusta..
http://ktk.ulapland.fi/miika/huoltajuusdiskurssitasomalli.pdf
Sen väitöskirjan osoitetta mulla ei enää ole, mutta Suplista löytynee.
Laittakaan osoitetta eteenpäin, joskus isä OIKEASTI on parempi kasvattamaan lapsista terveitä ihmisiä.
Ja aina tarvitaan molempia vanhempia.
Kerron nyt teille meidän tarinan - jos se vaikka toisi uskoa ja toivoa teille muille.
Miehelläni on yksi lapsi edellisestä liitostaan. Lapsi asui äitinsä luona kouluunlähtöön saakka. Epäilyksiä siitä, että äiti ei ole niin vakaa kasvattaja ,kun toivoa voisi, oli kertynyt jo useamman vuoden ajalta. Viimeiseen saakka toivoimme ,että äiti olisi avannut silmänsä ja nähnyt mitä mahatavaa hän on päästämässä käsistään. Lapselle äiti on kuitenkin äiti, oli se millainen tahansa.
Kaikesta riideltiin. Milloin mikäkin oli huonosti äidin mielestä. Itse se ei olis halunnu tehä mitään sen eteen, että lapsi näkee isäänsä. Milloin se muutti toiselle paikkakunnalle ja sitten taas toiselle. Kuvioissa oli monia eri miehiä. Lapsi oireili monella eri tavalla.
Koitti kuitenkin päivä, jolloin asiat etenivät niin, että lapsi halusikin isän luo asumaan. Ei siihen äitikään pistänyt hanttiin. Kärsivällisyyttä tarvittiin ja uskoa siihen että joku päivä asiat ovat toisin. Vuosien aikana sattui kaikenlaista. Näin jälkeenpäin ajateltuna aivan ihmetyttää, miksei kukaan aikasemmin huomannut niitä epäkohtia, joita lapsen elämässä oli.
Ikävä kyllä ,tämä yhteiskunta on suunniteltu siten, että etävanhemmalla ei ole juurikaan oikeuksia omaan lapseensa. Tarvitaan paljon näyttöä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
Toivotan teille onnea siinä mihin olette ryhtyneet. Mutta muistakaa, että kaikki ei aina mene niin kuin suunniteltu on......
Sama juttu meillä. Ollaan toivottu, että äiti pärjäisi. Mutta kun ei. Antaa lapsen lyödä itseään "kun täytyy saada näyttää tunteitaan" yms.
Lapsi oireilee ja toimittava on.
Kiitos toivoa antavasta esimerkistä.
Meillä vastaavanlainen tilanne ollut päällä jo vuosia. Tarvittiin kunnon näyttöä siitä, että asiat ovat lapsella huonosti. Oireili koulussa ja kotona ja vihdoin luopui lojaalisuudetaan äitiään kohtaan ja nyt lapsi asuu meillä. Tarvittiin toki uskaliaat sos.työn tekijät ja aitoa kykyä nähdä lapsen etu. Toivotan pitkämielisyyttä, lujia hermoja ja ripausta onnea.
Perheessämme isän työpaikka oli kotona. Tilanne opetti meille sen, että vanhempien on pelattava yhteen kasvatusasioissa.
Kun isä tarvitsi työrauhaa ja lapset kokeilivat rajoja häirintäasian kanssa, tilanteesta syntyi melkoinen peli isän ja lasten välille. Minun piti puuttua asiaan. Heti kun tuin isän tarvetta työrauhaan (toteamalla, että isän täytyy saada tehdä työnsä hiljaisuudessa ja ehdottamalla lapsille jotakin muuta positiivista tekemistä, mihin purkaa energiaa) tilanne rauhoittui.
Vähäkerralla perheeseemme syntyi sellainen tilanne, että isä kyllä sai aina rauhansa, mutta minulla ei ollut hetkenkään omaa aikaa. Lapset pomppivat sanomalehden päälle, kun yritin sitä lukea tai häiritsivät puheluitani. Juoksin kännykkäni kanssa piiloon ja lapset seurasivat perässä metelöiden. Oikea peli.
Tarvittiin monta vakavaa keskustelua mieheni kanssa, että hän ymmärsi tukea minua oman ajan tarpeissani. Hänen piti tehdä lapsille tiettäväksi se tosiasia, että äitikin tarvitsee askareisiinsa joskus hiljaisuutta ja hänen piti opettaa lapsille se, että äidin askareiden ajaksi voi keksiä jotakin muuta mielekästä puuhaa ihan yksinkin. Isän piti vaivautua ohjaamaan lapsia toisaalle, irti äidistä.
Tosiasia on se, että tasapainoisessa perheessä äiti opettaa lapset kunnioittamaan isää ja isä opettaa lapset kunnioittamaan äitiä. Jos lapsi todellakin nyt lyö äitiään, isän pitää kyllä mennä silloin äidin kotiin äidin tueksi kasvattamaan lastaan vähäksi aikaa. Isän pitää tehdä lapselle selväksi se, ettei lapsi saa lyödä äitiään. Se on todella vakava asia. Nyt ei kannata ruveta oikeudessa rettelöimään huoltajuusasioista, vaan lapsi on opetettava kunnioittamaan sekä isäänsä että äitiänsä.
Aika paksua.
Et kai tosissasi ehdota, että mies jättäisi kolme lasta ja vaimon, lähtisi asumaan exän ja heidän yhteisen pojan kanssa jotta poika oppisi kunnioittamaan äitiä?
Kiasus... Eiköhän se ole äidin tehtävä ansaita auktoriteetti.. (Sillä oli ennen eroa neljä vuotta aikaa, mutta kävi mieluummin töissä ja jätti hoitovastuun isälle, starting from day one.)
Lastenvalvoja ei tee muuta kuin kirjaa. Eli koska sovintoa ei synnyt, mennään sovittelijalle. Jos sekään ei auta niin sitten oikeuteen.
Tämä 6-v poika tosiaan itse haluaa olla enemmän isän luona. On spontaanisti näin ilmaissut. Ja isä pystyy tarjoamaan pojalle mahdollisuuden nähdä tasapuolisesti molempia vanhempia. Äiti huolehtii vain siitä, ettei isä saa enempää kuin hän. Siis olla pojan kanssa.