Eli oon kauheen ujo. Koulussakin jos joku poika josta tykkään tulee puhuu mulle niin mä vaan oon hiljaa ja nyökyttelen ja sanon ehkä "joo" tai "ei" tai "kiva" tai jotain tollasta tosi vähästä mistä ei kukaan saa mitään irti...Kuitenkin kavereille mä puhun kauheen paljo ja silleen...Eli miten musta tulee rohkeempi??? Ajattelen aina ittexeni et nyt mä en oo enää niin hiljanen vaan puhun kunnolla muillekki...,mut sit ku tosipaikka tulee niin oon taas ihan hiljaa...!
Liian ujo...
Altocumulus
3319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tolleen oli mullakin... Vieläkin oon _ujo_, mutta kaippa se tässä iän ja kokemuksen myötä menee ohi, eli rohkeesti vaan puhumaan, silleen ei ainakaan häviä mitään :)!
Mulla sama ongelma on ollut..
Mutta sanon..että kun totut noihin jutustelu tuokioihin muiden kanssa...niin kyllä juttu lähtee luistamaan..
Mä en pystynyt joskus edes juttelee mun bestikseni kavereille,joita en itse tuntenut..
Mutta kun totuin niihin...että mun bestiskin uskaltaa jutella vieraiden kanssa...niin mäkin koitin..ja tadaa..mulla on jo (oma-alotteisesti) muutama jätkäkin meidän koulusta..jotka on tavallaan mun ystäviää, ainakin voin kysyä niiltä kaikkee..=)
Joten..kohtaa "pelkosi" ja lennä...*hymy*
mulla on tuo sama onkelma,et en uskalla puhua oikeen kenekään kans. luulen että uskallan,mut ku se tosi paikka tulee nii ei saa musta kyllä mitään irti. jännitän aina aivan hirveenä.mutta ois mukava ku uskaltais